Luulevatko viisikymppiset työnhakijat nykyistä raakaa työnhakukulttuuria perusteettomasti ikärasismiksi?
Nykyään työttömäksi jääneet viisikymppiset valittavat paljon ikärasismista työmarkkinoilla. Kun ei meinaa kelvata töihin ja pärjätä työnhaussa, ja siihen syypäänä pidetään ikää. Tulipa mieleen, että voisiko olla niin, että nämä nykyiset viisikymppiset on koko aiemman työuransa ajan päässeet töihin helpommin ihan vain siksi, kun ajat on olleet paremmat? Ei nykyään KUKAAN pääse töihin tuosta vain, vaikka olisi pari- tai kolmekymppinen, korkeakoulututkinnolla varustettu ihminen. Käsittääkseni esim. 70- tai 80-luvulla on saattanut riittää, että on kävellyt sisään johonkin paikkaan ja kysynyt, olisiko töitä - ja kas, vakityö. Nykyisin harva firma uskaltaa palkata uusia työntekijöitä, ja aina yhdestä paikasta taistelee kymmeniä, ellei satoja hakijoita. Onko nykyisen työmarkkinatilanteen raakuus tullut niin shokkina nykyisille, yllättäen työttömiksi jääneille viisikymppisille, että he päättelevät tilanteen johtuvan heidän iästään, eikä olosuhteiden muutoksesta? Luulevatko he, että nuorilla työnhakijoilla on yhtään helpompaa?
Kommentit (7)
Ikärasismiakin on, mutta aina se ei ole syy sille, että 50 v. ei saa töitä. Sitä käytetään syynä minusta liian usein eikä miettiä, onko asiaan muitakin selityksiä.
Yksi on esim. se, että kun samassa paikassa 20 vuotta työskennellyt on kerännyt spesifistä osaamista siitä firmasta ja edennyt siellä johonkinasemaan ja palkkatasoon, ehkä jopa vähän korkeammalle kuin henkilön koulutuksella voisi olettaa, olettaa hän työttömyyden kohdatessa, että saman tason ja palkan paikkoja on saatavilla myös muista firmoista. Näin ei usein ole. Pitäisi olla valmis aloittamaan vähän alempaa ja hankkimaan kokemusta ja yletä sitten sitä kautta. Eli haetaan liian vaativiin tehtäviin liian kovilla palkkapyynnöillä.
Toinen asia on kotona pitkään olleet kotiäidit, jotka ovat joissakin tapauksissa täysin vieraantuneet työelämästä ja tipahtaneet kärryiltä. Sitten syytetään ikää.
T. Itsekin kohta 50 v.
Yli 50 vuotiaat ovat ihan kokeilleet jättää ikänsä pois hakemuksesta, ja kas: saavatkin kutsun haastatteluun. Heitä ei kuitenkaan yleensä palkata ikänsä takia.
70-80-luvulla tosiaan töitä sai, mutta aika moni meistä +50v on hakenut töitä monella muullakin vuosikymmenellä.
Olenko sitten harvinaisen vaikea työllistymään, mutta joka vuosikymmenellä kun olen joutunut uutta työpaikkaa hakemaan on ollut edessä alan vaihto.
Itsekin joskus rekrytoineena helposti sitä valitsi nuoremman jonka kuvitteli olevan mukautuvampi, eikä kertovan että näin olen tottunut tekemään näin teen teilläkin.
Nyt +50v, olen huomannut että harvassa on ne ikätoverit, joilla ei olisi jotain kremppaa, vaikka itsestä on yritetty huolta pitää, tuleehan siitä työnantajalle kuluja ja harmia kun ollaan kuukausitolkulla saikulla.
Viisikymppiset tietävät, että ikäsyrjintää on olemassa. Sen sijaan ikärotusyrjintä on jotain käsittämätöntä...
Mä olen tasan 5-kymppinen ja aloittanut varsinaisen työurani opiskelujen ohessa 90-luvun alun laman aikana. En kuvittele, että töihin voisi vain kävellä.
Olen töissä ja alani rautainen ammattilainen. Työpaika vaihtaminen ei onnistu, koska ikää on se taianomainen 50+. Pelkästään työtön ei siis törmää ikäesteeseen, kyllä se tulee esille myös työpaikan vaihtoa suunnittelevillekin. En oleta pääseväni töihin tuosta vain, mutta oletan, että osaamiseeni suhtauduttaisiin asiallisesti. Viimeksi minulta kysyttiin ihan vakavissaan, osaanko käyttää toimisto-ohjelmia eli osaanko esim. lähettää sähköpostin yhteydessä liitetiedoston... Se muuten piti lähettää jo hakemuksen yhteydessä, että kukakohan sen puolestani teki?
Nuoremman ja viisikymppisen ero on siinä että nuoremmalla on sentään jotain mahdollisuuksia päästä duuniin, viisikymppisellä ei ennen kuin kaikki nuoremmat on palkattu eli ei käytännössä mitään.