Lue keskustelun säännöt.
Kerrotko kumppanillesi päivittäin, että rakastat?
17.07.2017 |
Itse kerron, ja mieheni kertoo minulle. Itse asiassa hän kertoo minua useammin, pariinkin kertaan päivässä. Eikä se tule vain suorittamisella, vaan näen miehen silmistä tietynlaisen herkkyyden, ai että. :)
Mielestäni olisi outoa, jos näin ei tapahtuisi päivittäin tai ainakin joka toinen päivä.
Olin ennen huonoissa suhteissa, missä en kuullut tuota kuin pakosta tai harvakseltaan (kerran viikossa tms.). En sitä silloin ymmärtänyt.
Te, jotka ette usein kerro rakastavanne, mikä on syynne?
Ja nyt tarkoitan sanallisesti, en teoilla. Kukkien ostot tai pyykkien puolesta peseminen ei kuitenkaan korvaa sanoja.
Kommentit (35)
En todellakaan.
Taidatte pukeutua myös samanvärisiin tuulipukuihin, teillä on samanlaiset kengät, yms tms
Tunnistan kuitenkin hyvin tapauksen, ja kaikki tälläiset tapaukset, on omassa kaveripiirissä eronneet.
Tälläinen jatkuva kalastelu yms tms ei tule koskaan olemaan kahden vahvan ja tasaarvoisen ihmisen liitto, pikemminkin kahden epävarman liitto.
Minulle mies on arjen kumppani, ei mikään satujen jumalolento jota pitää ylistää monta kertaa päivässä ja sama koskee myös minua.
Ei ei ei....ja vielä kerran ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan.
Taidatte pukeutua myös samanvärisiin tuulipukuihin, teillä on samanlaiset kengät, yms tms
Tunnistan kuitenkin hyvin tapauksen, ja kaikki tälläiset tapaukset, on omassa kaveripiirissä eronneet.
Tälläinen jatkuva kalastelu yms tms ei tule koskaan olemaan kahden vahvan ja tasaarvoisen ihmisen liitto, pikemminkin kahden epävarman liitto.
Minulle mies on arjen kumppani, ei mikään satujen jumalolento jota pitää ylistää monta kertaa päivässä ja sama koskee myös minua.
Ei ei ei....ja vielä kerran ei
Olemme samalla parhaat kaverukset. Mutta miksi tämä tarkottaisi, että pukeutuisimme samoin?
Ap
No en. 10 yhteistä vuotta takana niin ei sitä nyt tarvitse tai jaksakaan päivittäin hokea. Olisin itsekin varmaan vaan vaivaantunut jos toinen rakkauttaan päivittäin vakuuttelisi. Harvoin ja juuri jossain oikeassa tilanteessa lausuttuna se merkkaakin enemmän, itselläni ainakin koko juttu alkaa menettää hohtoaan jos sitä koko ajan hokee.
Rakkautta voi osoittaa niin monella tapaa, sen huomaa pienistä asioita ja eleistä. Ne merkkaavat arjessa eniten. Huomaavaisuus, kunnioitus, arvostus ilman että niitä pukee aina sanoiksi. Se kaikki on rakkautta.
"Rakastaa" on vahva ilmaus, ja jos sitä käyttää koko ajan, ei ole mitään, mitä voisi sanoa erityisen tunteikkaina hetkinä. Mieluummin sanon ja kuulen päivittäin jotain sellaista kuin "onpa mukavaa elää yhdessä" tai "olet ihana mies/vaimo" ja säästän rakkauspuheet hääpäiviin ja muihin erityistilanteisiin. Ulkomaisissa tv-sarjoissa huikataan "I love you" fraasina jokaisen puhelun päätteeksi, ja vaikka se toki onkin nätisti sanottu, pidän silti suomalaisesta tavasta sanoa vain sellaista, mitä todella juuri sillä hetkellä tarkoittaa, enemmän.
En. Muutaman kerran erityisellä hetkellä olen sanonut. Mies ei ole sanonut koskaan. Ja silti tiedän, että hän rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä lähes päivittäin sanotaan, että rakastetaan, vaikka yhteiseloa on takana yli 20 vuotta. Mutta olen eri mieltä siitä, että sanat olisivat tärkeämpiä kuin teot. Se tunne, kun huomaat toisen ajatelleen sinua ja on tehnyt jonkun pikkujutun, et itsellä olis helpompaa, on ihana! Näitä tehdään puolin ja toisin ja se on kyllä ihan parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanomme toisillemme useamman kerran päivässä, emme hoe jatkuvasti.
Olimme tahoillamme ennen naimisissa liitoissa, joissa emme saaneet vastarakkautta. Nyt haluamme kumpikin kuulla ja kertoa edellisen liitonkin edestä että rakastamme.
Kun ikää on jo +/-45 alkaa olla ihan oma pukeutumistyyli muotoutunut, miksi siis sitä vaihtaa samanlaisiin tuulipukuihin.
Vierailija kirjoitti:
Olisin itsekin varmaan vaan vaivaantunut jos toinen rakkauttaan päivittäin vakuuttelisi.
Sama täällä ja väkisinkin heräisi epäluulot, että miksi toinen tuntee niin tarvetta vakuutella. Että kumpaa toinen nyt yrittää saada vakuuttuneeksi, itseään vai minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei sanota, hyvä jos suhteen alusta molemmat saivat sen muutamaan otteeseen suustaan. Sen sijaan meillä silitellään, halaillaan ja katsotaan sydäntä lämmittävästi silmiin joka päivä, useammankin kerran päivässä. Se on meidän tapa sanoa, että rakastamme. Onneksi puhumme samaa kieltä, niin asia tulee molemmille selväksi.
Sanotaan, monta kertaa päivässä. Halataan ja pussataan ja sanotaan että olet rakas. Siksi kai kun rakastetaan.
Sanoin halitaan lapsia ja höpötellään kultarakas, vähän ohimennenkin. Itse en ole ikinä tälläistä kotonani nähnyt tai kuullut, tämä on meidän tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon ehkä kerran vuodessa ja silloinkin vain vastaan "niin minäkin sinua". Johtuen kotioloistani minun on tosi vaikea ilmaista välittämisen tunteitani, erityisesti sanallisesti. "Rakastan" on minulle se vaikein sana saada suusta ulos, ahdistun siitä. Tähän vaikuttaa myös eka poikaystäväni joka itketti ja painosti minua kerran kuusi tuntia putkeen pitkälle yöhön saakka, että sanoisin rakastavani häntä. Antoi periksi vasta sitten kun itkunsekaisesti sain se sanat jotenkin ulos ja lähti sitten tyytyväisenä kotiin. Oltiin tulloin seurusteltu vasta pari kuukautta.
Aviomieheni on vähän huono myös sanallisesti tunteitaan ilmaisemaan, vaikka minä olenkin huonompi. Mutta meillä hellitellään muuten ja ilmaistaan rakkautta teoilla. Kumpikin tiedetään että toisiamme rakastetaan.
Meillä sanotaan joka ilta ennen nukahtamista, että rakastetaan. Olemme olleet yhdessä 16 vuotta, ja tämä tapa on otettu tietoisesti noin vuosi sitten. Pari vuotta sitten meillä oli iso kriisi, johon liittyi kolmas osapuoli. Olen sen jälkeen todella kaivannut uskonvahvistusta ja rautalangasta vääntämistä siinä, että mies todella rakastaa minua ja haluaa jatkaa tätä liittoa, joka on kuitenkin muuten onnellinen ja hyvä.
Aluksi oli todella vaikea sanoa niitä sanoja, koska aiemmin ne meilläkin olivat suomalaiseen tapaan kuuluneet vain aivan erityisiin hetkiin. Nykyään tuntuu todella hyvältä sanoa ja kuulla ne sanat päivittäin. Rakkaudentunnustukset ovat viimeinen asia, jonka kuulen ennen nukahtamista. Se, kumpi sanoo ne ensin, vaihtelee. Vaikka olisi riidelty, sanotaan silti. Koska olemme molemmat päättäneet, että haluamme rakastaa niinäkin hetkinä, kun se ei ole ihan helppoa.
Minulle tämä tapa on ollut todella hyvää terapiaa, enkä enää luopuisi siitä. On ollut tärkeää saada kuulla ihan ääneen sanottuna, että tuo mies rakastaa. Emme kumpikaan ole tyhjänpuhujia, joten kyllä se sitä tarkoittaa - ja mies oppi kovan läksyn aikoinaan, kun pitkä ja siihen saakka hyvinkin onnellinen liitto melkein päättyi hänen toimintansa seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sanotaan, 1-3krt päivässä. Viimeistään kun mennään nukkumaan, niin sanotaan tyyliin "hyvää yötä, rakastan sua" tms. Ei sitä nyt todistella tarvitse, mutta itselläkin tulee parempi mieli alkaa nukkumaan, kun toi on sanottu. Tulee rakastettu olo.
Kyllä me muutenkin pitkin päivää halaillaan ja pussaillaan, ja tehdään jotain pientä toisen hyväksi, koska miksi ei.
Joskus sanoin ja kun mies oli vaan hiljaa niin enpä enää ole vuosiin sanonut. :(
Joka päivä ja monta kertaa. Eikä se silti tosiaankaan ole ainut keinomme osoittaa rakkautta. Ja minusta pikemminkin niin päin, että erittäin tunteikkaalla hetkellä sanoja ei sitten tarvitakaan. En kuitenkaan koe, että sana tai rakkaus itsessään käytössä kuluisi. Minusta tämä on ihanaa ja sopii meille.
Sanoimme päivittäin, mutta se ei tule väkinäisissä halauksissa, vaan meillä normaalisti jos jompikumpi on hassu. Just eilen mulla oli miehen jalat sylissä. Mä katsoin The Musketeereja Netflixtistä. Se oli tabletilla ja alkoi yhtäkkiä nauraa jollekin ja vähän kantapäillään kutitti mua. "No?" "Hei, kun sä meinaat alkaa opiskella kokiksi, niin mitä jos ne kutsuu sut yhtäkkiä "riisi-alueelle". (jos joku ei ymmärrä niin kriisi-alue- riisi-alue") Kyllä välillä mietin, että valitsinko minä tuon miehen, ja sitten aina tulen siihen tulokseen, että kyllä! Valitsin! En osannut vastata muuta kuin että "rakastan sua". Nauraen, mutta kuitenkin.
Ihana huomata, että näinkin monessa taloudessa vaalitaan sanoin toisen rakastaminen!
Tottakai ne pienetkin teot ovat tärkeitä, en niitä vähättele vaan toin esille myös sanallisen puolen tarkoituksen. Myös mm. silittely, pussaaminen ja halaaminen ovat tärkeässä roolissa.
Toisaalta heille, joille rakastaa-sanan käyttö on vaikeaa, on helpotus mikäli kumppani on samalla aaltopituudella - eli molemmat tyytyvät vähempään. Eikai tällöin ongelmaa muodostu.
Jokaisen polku on erilainen, mutta silti väittäisin, että suurin osa ihmisistä tykkäisi useammin kuulla toisen rakkaudentunnustuksen. Miksi sen pitäisi olla vain hääpäivän mittainen asia?
Jos rakastat, kerro se. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joskus sanoin ja kun mies oli vaan hiljaa niin enpä enää ole vuosiin sanonut. :(
Pitäisikö tuosta huolestua?
Mitäs jos kokeilit nyt uudestaan, ja kerro sitten mitä tapahtui!
Ap
Eksä hoki rakastavansa monta kertaa päivässä, mutta kävi kännipäissään kimppuun, joten vesitti kaiken sanomansa. Sanat on helppoja ja puhua voi mitä vaan, teot ratkaisevat.