Lue keskustelun säännöt.
Kerrotko kumppanillesi päivittäin, että rakastat?
17.07.2017 |
Itse kerron, ja mieheni kertoo minulle. Itse asiassa hän kertoo minua useammin, pariinkin kertaan päivässä. Eikä se tule vain suorittamisella, vaan näen miehen silmistä tietynlaisen herkkyyden, ai että. :)
Mielestäni olisi outoa, jos näin ei tapahtuisi päivittäin tai ainakin joka toinen päivä.
Olin ennen huonoissa suhteissa, missä en kuullut tuota kuin pakosta tai harvakseltaan (kerran viikossa tms.). En sitä silloin ymmärtänyt.
Te, jotka ette usein kerro rakastavanne, mikä on syynne?
Ja nyt tarkoitan sanallisesti, en teoilla. Kukkien ostot tai pyykkien puolesta peseminen ei kuitenkaan korvaa sanoja.
Kommentit (35)
Mulle kans sen "rakastaa" sanan sanominen oli vaikeaa, ehkä parin kuukauden ajan seurustelun alussa. Vaikea sanoa, että toista rakastaa, kun ei vielä edes kunnolla tunne. Kyllä sitä sitten piti vähän opetella, vaikka aluksi tuntui väkinäiseltä, mutta nykyään tulee luonnostaan, ja päivittäin.
N22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on niin epätäydellisiä, ettei niitä voi rakastaa.
Rakkaus ja viha kulkevat käsi kädessä, osaako niitä edes erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihana huomata, että näinkin monessa taloudessa vaalitaan sanoin toisen rakastaminen!
Tottakai ne pienetkin teot ovat tärkeitä, en niitä vähättele vaan toin esille myös sanallisen puolen tarkoituksen. Myös mm. silittely, pussaaminen ja halaaminen ovat tärkeässä roolissa.
Toisaalta heille, joille rakastaa-sanan käyttö on vaikeaa, on helpotus mikäli kumppani on samalla aaltopituudella - eli molemmat tyytyvät vähempään. Eikai tällöin ongelmaa muodostu.
Jokaisen polku on erilainen, mutta silti väittäisin, että suurin osa ihmisistä tykkäisi useammin kuulla toisen rakkaudentunnustuksen. Miksi sen pitäisi olla vain hääpäivän mittainen asia?Jos rakastat, kerro se. :)
Ap
Onhan tässä jo moneen kertaan sanottu, miksi se joillekin on hääpäivän mittainen asia. "Minä rakastan sinua" tuntuu ja kuulostaa merkityksellisemmältä, kun sen säästää erityisiin hetkiin. Se, että kumpikin kokee näin, ei ole mitään "vähempään tyytymistä".
Olen sivusta seurannut sisareni avioliittoa, ja heillä on käytössä jokailtainen "rakastan sinua ja pusu päälle" -tapa. Heillä näyttäisi olevan sinänsä ihan hyvä ja rakastava suhde, mutta miehestä näkee, että tämä tapa on hänelle ihan kauheaa pakkopullaa. Sisko taas hehkuttaa somessa, kuinka ihanaa on, kun mies kymmenen vuoden jälkeen sanoo joka ilta rakastavansa.
Kyllä. :) Sanomme molemmat raksstavamme toisiamme päivittäin ja yleensä monta kertaa päivän aikana. Joka yö ennen nukkumaanmenoa sanomme rakastavamme toisiamme ja aina myös tarkoitamme sitä. Emme vaan sano. Olemme olleet yhdessä kohta kaksi vuotta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rakkaus on pitkälti sietämistä, pysytään vain yhdessä kun toinen epäonnistuu, on tyhmä, on itsekäs, käyttäytyy tökerösti, sanoo pahasti, rumenee, sairastaa, haisee pahalle, mököttää, ärsyttää, vinoilee etc. Sitten on tietty niitä helpompia sielunkumppanuuspäiviä "Ahaa" -elämyksen kera jolloin ymmärtää, että "Hei, tuo ihminenhän on jaksanut pysyä rinnallani, vaikka itse olen näin epätäydellinen."
Vierailija kirjoitti:
Ihana huomata, että näinkin monessa taloudessa vaalitaan sanoin toisen rakastaminen!
Tottakai ne pienetkin teot ovat tärkeitä, en niitä vähättele vaan toin esille myös sanallisen puolen tarkoituksen. Myös mm. silittely, pussaaminen ja halaaminen ovat tärkeässä roolissa.
Toisaalta heille, joille rakastaa-sanan käyttö on vaikeaa, on helpotus mikäli kumppani on samalla aaltopituudella - eli molemmat tyytyvät vähempään. Eikai tällöin ongelmaa muodostu.
Jokaisen polku on erilainen, mutta silti väittäisin, että suurin osa ihmisistä tykkäisi useammin kuulla toisen rakkaudentunnustuksen. Miksi sen pitäisi olla vain hääpäivän mittainen asia?Jos rakastat, kerro se. :)
Ap
Pakko natkuttaa vähän tuosta "molemmat tyytyvät vähempään". Jos molemmille on luontevaa viestiä rakkaudesta enemmän teoin kuin sanoin, ei se ole yhtään sen vähempi kuin heillä, jotka tykkäävät myös puhua asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä lähes päivittäin sanotaan, että rakastetaan, vaikka yhteiseloa on takana yli 20 vuotta. Mutta olen eri mieltä siitä, että sanat olisivat tärkeämpiä kuin teot. Se tunne, kun huomaat toisen ajatelleen sinua ja on tehnyt jonkun pikkujutun, et itsellä olis helpompaa, on ihana! Näitä tehdään puolin ja toisin ja se on kyllä ihan parasta!
Kuvailit just suhteen jollaisen minä haluaisin, ehdottomasti. Onnea teille! Että olen kateellinen.... :)
Ei, en koe tarvetta olla hokemassa sitä jatkuvasti koska molemmat kyllä tiedetään se sanomattakin. Kerrotaan rakastavamme ehkä pari kertaa kuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin kerron ihan joka päivä. En osaisi olla kertomatta. Välillä koetan ilmaista asian muuten, ihan toistoa välttääkseni, mutta "Minä rakastan sinua" on jotenkin niin muotopuhdas kiteytymä, että sitä on vaikea päihittää.
Se, että kerron joka päivä rakastavani, johtuu siitä, että oma ensisijainen rakkauden kieleni ovat sanat: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=5205681 Näihin kannattaa ilman muuta tutustua. Ne kukkien ostamiset ja pyykkien pesemiset liittyvät toisiin kieliin: lahjoihin ja tekoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana huomata, että näinkin monessa taloudessa vaalitaan sanoin toisen rakastaminen!
Tottakai ne pienetkin teot ovat tärkeitä, en niitä vähättele vaan toin esille myös sanallisen puolen tarkoituksen. Myös mm. silittely, pussaaminen ja halaaminen ovat tärkeässä roolissa.
Toisaalta heille, joille rakastaa-sanan käyttö on vaikeaa, on helpotus mikäli kumppani on samalla aaltopituudella - eli molemmat tyytyvät vähempään. Eikai tällöin ongelmaa muodostu.
Jokaisen polku on erilainen, mutta silti väittäisin, että suurin osa ihmisistä tykkäisi useammin kuulla toisen rakkaudentunnustuksen. Miksi sen pitäisi olla vain hääpäivän mittainen asia?Jos rakastat, kerro se. :)
Ap
Onhan tässä jo moneen kertaan sanottu, miksi se joillekin on hääpäivän mittainen asia. "Minä rakastan sinua" tuntuu ja kuulostaa merkityksellisemmältä, kun sen säästää erityisiin hetkiin. Se, että kumpikin kokee näin, ei ole mitään "vähempään tyytymistä".
Olen sivusta seurannut sisareni avioliittoa, ja heillä on käytössä jokailtainen "rakastan sinua ja pusu päälle" -tapa. Heillä näyttäisi olevan sinänsä ihan hyvä ja rakastava suhde, mutta miehestä näkee, että tämä tapa on hänelle ihan kauheaa pakkopullaa. Sisko taas hehkuttaa somessa, kuinka ihanaa on, kun mies kymmenen vuoden jälkeen sanoo joka ilta rakastavansa.
Mitä teet iltaisin siskosi ja tämän miehen kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Rakastaa" on vahva ilmaus, ja jos sitä käyttää koko ajan, ei ole mitään, mitä voisi sanoa erityisen tunteikkaina hetkinä. Mieluummin sanon ja kuulen päivittäin jotain sellaista kuin "onpa mukavaa elää yhdessä" tai "olet ihana mies/vaimo" ja säästän rakkauspuheet hääpäiviin ja muihin erityistilanteisiin. Ulkomaisissa tv-sarjoissa huikataan "I love you" fraasina jokaisen puhelun päätteeksi, ja vaikka se toki onkin nätisti sanottu, pidän silti suomalaisesta tavasta sanoa vain sellaista, mitä todella juuri sillä hetkellä tarkoittaa, enemmän.
Minä sanon rakatavan joka päivä, ja aina tarkoitan sitä sillä hetkellä. Minä kun rakastan kumppaniani koko ajan, en vain hääpäivinä ja muina erityistilanteina.
Voi mitä lässyä!! Teot ne on mitkä ratkaisee ei pelkät sanat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka 2. päivä seksiä kirjoitti:
Voi mitä lässyä!! Teot ne on mitkä ratkaisee ei pelkät sanat.
Minulle sanat ovat tärkein juttu rakkauen ilmaisemisessa.
Kyllä meilläkin sanotaan lähes joka päivä. Ja jos ei nyt joka päivä sanota, niin rakkaus on mukana käytöksessä mitä pidän jopa tärkeämpänä kuin itse sanoja. Meillä halaillaan paljon, kosketellaan ja huomioidaan. Joka päivä alkaa halauksella ja loppuu lusikassa nukahtamiseen. Pitkin päivää on silittelyä ohimennen yms.
Tämä on meidän suhteen suola, yhdessä 10 vuotta.