Lue keskustelun säännöt.
Täytyykö vaan tyytyä tähän suhteeseen?
16.07.2017 |
Olemme seurustelleet mieheni kanssa kolme vuotta. Meillä on ihan hauskaa keskenämme ja seksi on hyvää. Mies on luotettava, vakaa ja rehellinen. Miehellä on alle 6v lapsi ja itse olen lapseton. Mies on yrittäjä ja tekee pitkiä päiviä pääasiassa työskentelee öisin. Unityrmimme on vastakkainen ja hänellä menee viikonloput töitä tehden. Lisäksi mies ei haaveile ns. perusperheestä omakotitaloineen ja lapsineen. Itse haluaisin ns. aivan tavallisen elämän missä olisi kaksi lasta, vanhemmat nukkuvat edes joskus samoihin aikoihin. Mies on suostunut yhteen yhteiseen lapseen mutta hänestä tuntee että se on kompromissi omille haaveilleni. Se ei hänelle ole ns. unelmien täyttymys. Omaa lastaan rakastaa kovasti ja huolehtii, on siis hyvä isä.
Olen viime aikoina miettinyt että onko tämä oikea parisuhde minulle. Tuntuu että tässä on liikaa kompromissia ainakin minulle. Onko se hirveä vaatimus että mies odottaisi samoja asioita perhe-elämän suhteen tulevaisuudelta? Olemme eroavaisia myös muuten, itse rakastan matkustella ja haaveilen perhelomista kun taas mieheni mielestä se on pelkkää rahanmenoa
Kumpikin olemme aika vahvaluonteisia ihmisiä. Kun nyt jo mietin yhteensopivuuttamme tosissani niin mitkä ovat tunteet 10 vuoden päästä. Tuskin mies muuttuu perhekeskeiseksi. Hänelle omat harrastukset raha ja ura ovat kaikista tärkeimmät. Olen kateellinen muiden lämminhenkisistä perhekeskeisistä kumppaneista joille perhe on ykkönen.
Pelkään että jään epätyydyttävään suhteeseen ja jos saamme yhteisen lapsen on ero paljon hankalampaa. Olen itse jo 30 ja haluaisin jo palavasti perustaa perheen. Pelottaa myös että jään lapsettomaksi jos lähden tästä suhteesta. Kumpi on pahempi jäädä mahdollisesti yksinhuoltajaksi tulevaisuudessa vai kokonaan laosettomaksi. En tiedä.En osaa olla 100% tyytyväinen tässä suhteessa, onko silloin parempi erota kaikesta huolimatta? Ei ole sellaista tunnetta että tämä on se oikea mies minulle vaikka erittäin hyvä mies onkin monella tavalla.
Kellään vastaavaa kokemusta? Osaisiko kukaan neuvoa suuremmalla elämänkokemuksella?
Kommentit (5)
No mieti asiaa niin, että tuleeko sinusta katkera, jos haluat lapsen etkä tuossa suhteessa sitä saa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla olisi vielä monta vuotta aikaa perustaa perhe toisen (samanhenkisen) miehen kanssa. Vaikutat järkevältä ja tasapainoiselta ihmiseltä, sinulla on hyvät mahdollisuudet saada toteutettua haaveesi. Vaikea antaa suoria neuvoja.
Olen sinua joitakin vuosia vanhempi ns. "vela". Olen käynyt paljon treffeillä ja miehillä on monesti ihan samanlaisia haaveita kuin sinulla. Onneksi tapasin ja rakastuin ihanaan mieheen, jolla oli jo lapset tehtynä ja hänelle ei ole välttämätöntä saada niitä tähän suhteeseen. Olin aiemmin naimisissa ura/rahakeskeisen miehen kanssa ja hän ei siitä muuttunut kuin korkeintaan vielä enemmän raha-keskeiseksi. Pitkään elämämme oli silti yhteensovitettavissa. Kriisien kautta aloin kaipamaan syvällisempää ihmissuhdetta ja sen jälkeen avioliitto tuli tiensä päähän.
Ainakin lapsi kannattaa hankkia, kun olet perhekeskeinen. Yksinhuoltajanakin pärjää hyvin nykyään, jos on koulutus ja ammatti. Mutta hankkiako lapsi tuon miehen vai jonkun muun kanssa vai kokonaan yksin, on eri kysymys, johon vain sä tiedät vastauksen.
Kiitos kommenteista, on hyvä kuulla muiden mielipiteitä. Olisi niin helppoa kun tietäisi tulevaisuuden. Pelkään että hyppään ojasta allikkoon jos eroan mutta toisaalta minulla voisi olla mahdollisuus unelmieni elämään uuden sopivamman kumppanin kanssa (johon ei siis ihan kauheasti tarvita).
Ap
Olisiko kellään neuvoja?