Onko ruumiista irtautumista kyetty todistamaan tieteellisesti konkreettiseksi ilmiöksi & muuta pohdintaa

Sain taannoin kuulla sairastavani narkolepsiaa. Olin tietenkin useiden vuosien ajan tiennyt, että kaikki ei ole niin kuin ihmisillä yleensä tuntuu olevan. Keskustellessani neurologin kanssa hän kysyi mitä näissä unihalvauksissa tapahtuu ja hän kertoi että typpillisiä ovat hypnagogiset hallusinaatiot joihin kuuluu ääniä ja näkyjä sekä harvemmin ruumiista irtautumisia (en muista sanoiko tarkalleen tällä nimellä).

Jostain syystä ajauduin youtubessa katselemaan unihalvauksiin liittyviä videoita ja kauhukseni huomasin, että kaikki ei vaikuttanut ihan huuhaalta toiseen ruumiista irtautumiskokemukseen verratessa. Voi tietenkin olla että koko elämä ja ruumiista irtautumiskokemus on pelkkä illuusio, mutta kuitenkin. En ole ikinä päässyt yli siitä mitä etenkin toisessa näistä kokemuksista tapahtui. Tilannetta pahentaa se, että tämä asia on luonnollisesti pidettävä omana tietonaan. Siinä missä osa ihmisistä pelkää lentämistä ja korkeita paikkoja, niin minä pelkään että en pääse takaisin kehooni & että se varastetaan. Tiedän että se kuulostaa ihan järjettömältä. Kun ensimmäinen ruumiista irtautuminen tuli, niin luulin että olin kuollut. Pystyin ajattelemaan ihan samalla tavalla kuin nyt, kuten mm. pesenkö ensin tummat vai valkoiset (en ajatellut tätä vaan toista asiaa), mutta menin vain kauemmaksi ensin hitaammalla vauhdilla vaakatasossa. Ei ollut mitään vartaloa, mutta mieli oli olemassa siinä missä ennenkin. Se siitä. Opiskelen yliopistossa ja neurologi totesi minut psyykkisesti terveeksi. Olen urheilullinen, sosiaalinen, mutta elämäni on ajoittain tahtomattani yhtä h*lvettiä. Täysin absurdeja kokemuksia kaiken tavallisen rinnalla. Aloin pohtimaan, onko ruumiista irtautumista kyetty tieteellisesti todistamaan konkreettiseksi ilmiöksi? Miten ylipäätään voimme pitää aivojamme luotettavina, jos tiedämme, että ne eivät ole sitä kaikilla hetkillä (mm. hallusinaatiot). Arki ei tietenkään suju jos ryhtyisi ajattelemaan kys. tavalla. Tuntuu, että ihmiset ovat ylipäätään niin sokaistuneita oravanpyörään - työ, arki, juhlat, ruoka, lepo, että harva ylipäätään ajattelee missä olemme. Jos lähtee tarkastelemaan avaruutta kauempaa painen mielen sisällä "loitonna" -nappia, niin ei se avaruus ja meidän planeetta kovin järjelliseltä tunnu. Aihe on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa loputtomiin. Kysykää ja kertokaa mitä haluatte. Kuulisin erittäin mielelläni teidän näkemyksiä ja omia kokemuksia, jos niitä on.