Lapsiperheen arki väsyttää ja ahdistaa
http://www.vauva.fi/keskustelu/2910677/lapsiperheen-arki-vasyttaa-ahdis…
Kyllä taas hermo kiristyy arjen kanssa, vaikka pitäisi olla kesäloma. Tuntuu että se vain pahentaa tilannetta kun isompi lapsi on kotona päivähoidon sijaan. Meidän perheessä on 4v ja 1v sekä mies ja minä. Asutaan etelä-Suomessa, käytännössä muu suku kaukana paria serkkua lukuun ottamatta. Tilanne on se, että olen niin väsynyt hoitamaan meidän perheen kesken itse kaiken. Olen NIIN väsynyt!
Olen lisäksi NIIN kyllästynyt kuulemaan kommentteja kuten "kyllä ennenkin lapset itse hoidettiin", "nykypäivänä on kaikki niin paljon helpompaa" jne. Meillä on onneksi yksi mummo joka ihan pyyteettömästi hoitaa lapsia ja auttaa, silloin kun on varaa sinne asti mennä koko perheellä. Toinen mummo laittaa härskisti omat menonsa meidän edelle, vaikka kerron että apu olisi tässä vaiheessa jo elintärkeää. Ja sitten sukulaiset.. aina muistetaan sanoa että tullaan sitten käymään ja me kyllä sitten hoidetaan, mutta kun apua pyytää niin ei käykään.
Onko se lapsenhoito sitten nykyään helpompaa? Vastaus: Ei ole. Ennen kun lapsi kiukutteli, hänelle annettiin selkään. Tämän jälkeen lapsi ei kiukutellut, eikä luultavasti kiukutellut samasta asiasta enää. Nyt kun lapsi kiukuttelee, hänen kanssaan keskustellaan. Ja koska keskustelu harvoin toimii, hänen kanssaan pitää keskustella samasta asiasta toise, ja kolmannen kerran, ja neljännen.. Nykyisin lasten kanssa vietetään aikaa käytännössä kaiken hereilläoloajan. Ennen lapset hoituivat siinä sivussa, eikä esim kukaan 1950-luvulla elänyt vanhempi leikkinyt lasten kanssa legoilla klo 14-16. Nyt se on vaatimus.
Mitään omia juttuja ei ehdi hoitaa, ainakaan loppuun saakka. Kaikki on "juostenkustu", koska ei ole lasten takia aikaa. Ehtii juuri ja juuri pitämään asunnon suht siistinä, pyykit pestynä ja ruuat melkein aina tehtynä. Me ainakin olemme ihan koko ajan klo 7-21.30 lapsissa kiinni. Ei yhtään taukoa. Olen NIIN väsynyt, että tuleva kesälomakin lähinnä vi****aa. Eikä mitään helpostusta ole tiedossa ennen kuin nuorempi täyttää 3v (ainakin ensimmäinen alkoi vasta siinä vaiheessa vähän itsenäisemmäksi).
Ahdistaa. Ei ole varaa hankkia lastenhoitajaa. Ei ole varaa matkustaa minnekään, ja vaikka olisi, niin itsehän ne lapset sielläkin pitää hoitaa, ei mitään apua. Kaksi tuntia omaa aikaa silloin tällöin ei enää riitä helpottamaan tätä tuskaa, se tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Sama ahdistus jatkuu heti kun tulen kotiin.
Huh, pakko oli kirjoittaa - epäselvästikin. Toivottavasti edes joku tuntee samoin. Muuten olen erityisen heikko yksilö
Kommentit (23)
No onpa sulla hauskoja vaatimuksia, itsellesi ja muille. Vai pakkoleikkiä.
Eikö sinulla ole työpaikkaa? Miksi ihmeessä kotona ahdistut? Lapset hoitoon ja äiti töihin. Kyllä 1-vuotiaan saa ihan laillisesti viedä kunnan päiväkotiin.
Ja miten niin ette voi miehen kanssa elää omaa elämää? Kun toinen on kotona töiden jälkeen lasten kanssa niin toinen harrastaa tai hoitaa omia menojaan.
Mutta nyt varmaan sitten paljastat koko teidän perheen karmean totuuden ja mikään meidän antamista neuvoista ei just teidän perheelle auta - vaikka kaikki muut tekee niin?
Kumma että jotkut jaksaa ja jotkut ei.
Olet siis yhden lapsen kanssa kotona ja maailma kaatuu päälle?
Elämä on nykyään pelkkää suorittamista, olipa kyse työelämästä, harrastuksista tai perhe-elämästä. Tuntuu väliltä siltä, että elämän tarkoitus on suorittaminen. Itsepä me luomme nämä paineet itsellemme. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat elää toisella tavalla.
Ymmärrän, lapsiperheen arki on välillä uuvuttavaa ja ahdistavaa. Jokainen tarvitsee välillä aikaa itsensä tai kumppanin kanssa. Se mikä tekstistäsi häiritsee, on se, että vaadit muilta uhrautumista perheesi eteen. Sukulaiset eivät ole mikään automaattinen lastenhoitokoneista. Jos haluat aikaa itsellesi, niin mies hoitakoot lapset sillä aikaa ja jos haluatte laatuaikaa kahdestanne, niin ei auta muu kuin hoitajan palkkaaminen. Niin me muutkin toimimme.
Vierailija kirjoitti:
Kumma että jotkut jaksaa ja jotkut ei.
Niin on se kyllä hyvin kummallista että ihmiset on erilaisia. Enpä ole ennen sellaisesta kummallisuudesta kuullut.
Sama fiilis. Kesäloma on paskaa, paitsi jos on jossain lomamatkalla jossa lapsille järjestyy luonnostaan tekemistä. Muuten omat kaksi lastani (8 ja 10 v) makaisivat ensin tuntikausia ruudun ääressä ja lopulta ryhtyvät kiukuttelemaan. Kaikki täytyy käskeä, mitään oma-aloitteisuutta ei osoiteta. Uloskin tai kaveria hakemaan pitää pakottaa. Samalla pitäisi pyörittää päivittäinen ruoka- ja vaatehuolto ja välillä tehdä työasioitakin. Sitten kun keskittyy näihin niin pojat lojuvat ja tulevat levottomaksi. Jos keskittyy keksimään pojille puuhaa jäävät ruoat, siivous ja pyykkäys. Lisäksi jatkuvat keskeytykset ja ininä milloin mistäkin asiasta kuka istui ekana tuolille tai kuka on syönyt keksit kuluttavat hermoja niin että saa paljon vähemmän aikaiseksi.
Vanhoissa amerikkalaisissa elokuvassa ja sarjiksissa lapset lähetettiin koko kesäksi kesäleirille. Olisipa vielä selallaisia!
No olet erityisen heikko, olet tottunut helppoon elämänään, valitettavasti tämä kostautuu uudelle sukupolvelle.
Lapset kuriin, ihan tasan kuten ennen tehtiin. Ei väsyttänyt eikä ahdistanut.
Jaa-a.. Mä oon yksin kotona pitämässä seuraa 7 ja 8 vuotiaille sekä pienelle vauvalle. Mies on töissä pitkät päivät. Teen ruoat, siivoan, pesen pyykit, hoidan ison pihan, imetän vauvaa ja koitan keksiä noille isommille jotain järkevää tekemistä. Hyvällä kelillä ulkoillaan ja pahalla kelillä pelaillaan ja katsotaan leffaa. Hoitoapua ei oikeastaan ole. En koe tätä raskaana vaikka välillä hermostuttaakin noiden isompien tappelu. Oikeastaan koen eläväni ihan parasta aikaa elämässäni. Älkää luoko itsellenne paineita kaikesta, vaan ottakaa rennosti. Elämä on paljon helpompaa.
En minäkään leiki legoilla 14-16,enkä paljon muulloinkaan. Kuka pakottaa?
Touhuan lasteni kanssa, käydään puistossa, pyöräilemässä,kirjastossa yms,mutta en juuri koskaan leiki. Luen kirjoja heille ja laitan ruokaa, siivoan, normaalia elämää. Sitten luen omaa kirjaa, katson ohjelmia netistä.
Lapset kasvaa tässä normaalin arjen keskellä. Ihanaa perhe-elämää,nautin lapsistani. Välillä ärsyttää samat siivoukset, mutta ne on nyt vaan hoidettava. Kolme lasta, nuorin alle 2v
Tsemppiä! Ymmärrän fiiliksen, mulla on samalla ikäerolla lapset, tosin vähän vanhempia. Hellitä vähän tuosta suorittamisesta, se jo helpottaa. Toinen mikä itselläni auttaa on edes pieni irtiotto kotikuvioista. Mielellään tietysti yksin tai ainakin ilman lapsia, mutta nyt on aika kivoja retkisäitä myös lasten kanssa. Lähimetsä, eri leikkipuisto kuin yleensä, vesibussilla saareen tmv.
Älä turhaan vertaa itseäsi muihin äläkä varsinkaan lue Facebook-päivityksiä kun eniten vituttaa. Kaikista pienten lasten vanhemmista tuntuu tuolta joskus, se on normaalia. Jätä lapset hetkeksi miehelle ja lähde kaverin kanssa terassille, ulos syömään tai vaikka lenkille, mikä itseäsi sitten helpottaakin. Tai tee niinkuin meidän perhe, jossa toinen vie lapset pois kotoa ainakin pariksi kolmeksi päiväksi loman aikana, niin että toinen saa olla yksin kotona. Toimii meillä.
Onneksi ymmärsin etuköteen, että tulisin vihaamaan lapsiperhe-elämää. Näistä asioista pitäisi puhua avoimemmin ja rehellisemmin niin, että nuoret miehet ja naiset voisivat tehdä päätöksen lasten hankkimisesta parhaan tiedon varassa.
"Me ainakin olemme ihan koko ajan klo 7-21.30 lapsissa kiinni. Ei yhtään taukoa"
En kyllä nyt yhtään tajua, teitä on kaksi, ja toinen on aina vapaa menemään kun toinen on lasten kanssa, joko kotona tai ulkona.
Ja sitä en tajua, että kuka helvetti teitä pakottaa leikkimään legoilla tai mitään muutakaan kakaroitten kanssa? Ihanko poliisit vie putkaan vai mitä tapahtuu jos ette ole lapsissa kiinni ja väsytä niitä teidän leikityksillä? Antakaa nyt herranjumala niiden lasten olla vähän rauhassa! Eihän ne kehity normaalisti jos aikuiset häslää siinä ympärillä 7-21.30.
Ja sulle jolla on ne 8 ja 10v pojat. Mulla on kaksoset 8v. enkä tod. keksi niille koskaan mitään muuta tekemistä kuin huoneen siivouksen. Sanon kyllä välillä että nyt pelit pois ja menette ulos kun on kerrankin hyvä keli. Jos tappelevat komennan niitä ja käsken huoneisiinsa tai laitan tabletit jäähylle kaapin päälle, yleensä jo se uhkaus auttaa. Nytkin menevät ulkona jossain kaverin kanssa, muutaman euron annoin kolikoita niin kävivät kahdestaan lähikaupassa ostamassa limun ja karkkipussin, jännää oli. Minä olen viikonlopun aikana pessyt pyykkiä, mies hoitanut tiskit kuten joka päivä, ja minä kävin eilen kaupassa, mies on laittanut ruuat pääosin. Ei ole mitään ressiä kummallakaan. Terassi pitäis siivota ja lehtipinot käydä läpi, mutta tässä sitä on tullut koneella jumitettua, vähän kävin ulkona kun mies leikkasi nurmikon ja minä laitoin kukille tukia ja nypin vähän rikkaruohoja, ihastelin kukkivia pioneja ym. Sit tulin sisälle kun joku helvetin paarma puri jalkaan. Yhyy kun elämä on raskasta.
Up tarvitsisin lisää keskustelua aiheesta. Ihan loppu miehen ja miehen lapsen kanssa
Ahdistaa että en nauti yhtään ajasta enkä halua mölyapinoita asuntooni. Olen onnellinen kuin lähtevät jos pari päivää ollut .
Miksi et lopeta sitä loputonta keskustelua ja sen sijaan laita niitä kuriin? Tuskin teillä on mitään lastensuojelun valvojaa paikalla siellä kotona joka sen estäisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et lopeta sitä loputonta keskustelua ja sen sijaan laita niitä kuriin? Tuskin teillä on mitään lastensuojelun valvojaa paikalla siellä kotona joka sen estäisi.
Miten lopetat lapsen keskustelun jos on kysely iässä ja ei huutaakaan halua?
Aika heikko