Mistä tiedän supistusten olevan sellaisia että pitää lähteä synnyttämään?

Minä tiesin ekasta synnytyksestä, että supistukset tuntuvat alaselän jomotuksena jotka muuttuvat tuntien kuluessa sietämättömiksi. Siis muutoin en tuntenut mitään supistelua, nii kuin kuvittelin että vähän kuin isossa O:ssa (orgasmissa) tuntuisi, sieltä se luontoäiti hoiti homman jouluaattona v. 2011 ja toi mulle joululahjan =)

Yleensä sanotaan, että kyllä sen sitten huomaa... No meillä esikoisen kohdalla sen huomasi mies. Minä luulin kyseessä olevan harjoitussupistusten ja niiden pian menevän ohitse. Mies katseli hetken mun ryömintää pitkin lattiaa vessaa kohti (kakatti ts. työnnätti) ja tilasi taksin. Alle kaksi tuntia ja vauva oli jo sylissä. Jos olisin ollut yksin kotona, vauva olisi hyvinkin mahdollisesti syntynyt meidän vessassa. Lamaannun kovista menkkakivuistakin lähes toimintakyvyttömäksi ilman lääkkeitä ja synnytyssupistukset olivat paaaaaaljon kamalammat. Supistukset alkoivat siis suoraan 5min välein ja kiltisti alkuun odottelin niiden loppuvan tai tiheentyvän, kuten neuvolassa saaduissa ohjeissa oli.

No toisen lapsen kohdalla lähdin synnärille nopeasti (tunti) supistusten alettua. Ensimmäisen tunnin tuli 10min välein ja synnärille päästessä 5min välein. Jos olet ikinä menkkojen aikana kipua tuntenut, niin siltä supistukset tuntuvat. Yleensä alkuun ne kestävät hetken aikaa ja seuraava tulee 10min päästä. Sitten supistukset pitenee ja väli lyhenee, lopulta supistukset ovat niin pitkiä, ettei niiden väliin jää enää taukoa.

Oma kokemukseni on, että olisin synnyttänyt todennäköisesti 3 kertaa matkalla, jos olisin jäänyt kotiin odottelemaan sitä, että supistukset muuttuvat lähes sietämättömiksi tai että supistuksia tulee kovin tiheästi.

Esim. keskimmäisestä lähdettiin sairaalaan, vaikka supistusten väli saattoi olla jopa 20 min ja minun suositeltiin olevan vielä kotona. Käyrää ottaessa tuli pari miedohkoa supistusta ja kätilö oli varma, että turhaan vielä tultiin. Yllättyi, kun olin 6 cm auki.

Menkkakivuista ei kokemusta, joten en osaa verrata.

Ei sitä supistusten väliä voi kaikki kellosta katsoa. Minulla 4 synnytystä takana ja vain ekassa meni kuin oppikirjasta, että ensin supistusten väli vartti, sitten 10 min. ja kun oli 5 min., lähdettiin synnärille. Ehdin siellä olla 4 t 40 min. ennen lapsen syntymää. Toisella kerralla tuli tosi rajuja supistuksia, jotka pakotti nojaamaan polviin. Jossain vaiheessa tuli yli puolen tunnin tauko. Menin suihkuun ja sen jälkeen yritin nukkua, en pystynyt, maha oli kova kuin kivi. Menin uudestaan kuumaan suihkuun ja silloin tunsin, kuinka lapsivesi humahti. Sen jälkeen supistukset tulikin parin min. välein ja ajettiin kiireellä sairaalaan. Sisäänkirjauksesta syntymään meni noin 2 tuntia. Nyt viimeisimmällä kerralla minulla oli kipeitä supistuksia 2 viikkoa ennen synnytystä. Ehdin jo kerran lähteä synnärille, mutta tarkkailun jälkeen lähettivät kotiin. Supistukset loppuivat siis siellä synnärillä. En nukkunut koko yönä yhtään. Seuraavana iltana taas alkoi supistaa, kun olin menossa nukkumaan, kipeitä supistuksia silloin tällöin, enkö pystynyt nukkumaan kuin pieniä pätkiä. Seuraavana päivänä kävin synnytyspolilla, jossa lupasivat käynnistyksen seuraavalle aamulle. Olin jo todella väsynyt. Käynnistystä ei tarvittu. Illalla suihkussa alkoi tulla supistuksia, jotka tulivat tiheästi ja sattuivat todella. Ajettiin synnärille, ja vauva syntyi 15 min. sisäänkirjauksesta.

Minullakin on sellainen kokemus että ei sitä välttämättä tajua. En minä eikä kätilö tajuttu että synnytys on oikeasti käynnissä ennen kuin alkoi ponnistuttaa (8cm auki). Sairaalassa olin koska vedet meni ja sektio oli tiedossa perätilan vuoksi. Parin minuutin välein aaltoilevana kuumotusta selässä ja alamahassa, en olisi kuvannut sitä kivuksi.

Miten mitkä matka teiltä on synnärille?

Ei sitä voi satavarmaksi tietääkään! Jollain on ns. syöksysynnytyksiä, joillain homma on parissa tunnissa, joillain voi mennä yli vuorokausikin voimakkaiden supistusten kanssa. Jokainen synnytyskin voi olla erilainen. Ikävää, jos synnytyssairaalaan on matka pitkä!

Minulla oli supistuksia vähän väliä monta päivää, olisikohan ollut jopa neljä päivää ja yötä. Öisin etenkin koko ajan supisti. Välillä väli oli alle 5 min, välillä 10 min ja toisaalta supistukset saattoivat olla poissa tunnin tai kaksi. Joka kerta kun väli oli alle 5 min, luulin, että nyt pitäisi varmaan lähteä jo. Ulvoin tuskasta kotona siis puoli viikkoa. Parina yönä kävinkin aivan turhaan synnärillä. En ollut auki juuri ollenkaan, vaikka koko ajan supisti. Nukkumisesta ei tullut mitään moneen yöhön.

Lopulta en enää jaksanut jatkuvaa supistelua, vaan päätin, että nyt lähdetään. Olin 3-4 cm auki, mutta en jaksanut enää edes seisoa supistusten aikana, joten katsoimme parhaaksi jäädä osastolle odottelemaan. Lopulta meni vielä melkein vuorokausi ennen kuin lapsi syntyi. Syynä oli luultavasti virhetarjonta, joka esti lapsen syntymisen aiemmin.

En mäkään oikein koskaan tiennyt, missä menee "viattoman" ja varsinaisen supistuksen raja.

Yksi kätilö selitti niin, että niitä oikeita supistuksia ovat ne, jotka pakottavat pysähtymään ja olemaan puhumatta.

Tosin mulla sellasia tuli aina vasta yli puolenvälin kärvisteltyäni.

Itsellä meni vedet, soitin synnärille ja neuvottiin että 12 tunnin päästä on mentävä sairaalaan niin aletaan käynnistelemään synnytystä, mikäli se ei ole itsekseen lähtenyt kunnolla käyntiin.

Vesien menon jälkeen kävin suihkussa ja yritin levätä mutta supistukset alkoivat heti noin 3-4min välein. Muutaman tunnin kärvistelin kotona ja olin varma että on oikea aika lähteä sairaalaan kun en yksinkertasesti pystynyt enää olemaan sen kivun kanssa. Sairaalassa olin kuitenkin vasta 3cm auki mutta päästivät minut synnytyssaliin jo odottelemaan lisää avautumista. Loppujen lopuksi kerkesin vielä 6h olla sairaalassa ennen vauvan syntymää.