Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakko saada avautua
13.07.2017 |
Anteeksi, en tiedä minne muualle suoltaisin tämän. En tiedä kelle puhua, haluan vain saada tämän nyt mielen päältä pois ja jatkaa elämää. Nukuin huonosti ja tänään on huono päivä.
Ensin se perinteinen - mies ja kotityöt. En jaksa enää olla se, jonka vastuulla on sekä tehdä että muistuttaa toista tekemään kotitöitä. En jaksa. Mutta en halua elää sikolätissäkään ja jättää kostoksi omianikin tekemättä, ja niitä miehelle sovittua kotihommia, joista muistutan ensin monta päivää peräkkäin ja sitten teen vtutuksissani itse. Taas eilen mies puhui, että voisi mennä harrastukseen töiden jälkeen, kun on vapaailta muilta harrastuksilta. Kotona odottaisi kasa tiskejä (sovittu yhdessä miehen hommaksi) ja muita roikkumaan jääneitä kotitöitä. Mutta kun sinne harrastukseen on pakko päästä, kuten 4/5 arki-iltana ja vielä tulevana lauantaina tällä viikolla. Miehen päivä kulkee siis tänään varmasti jotakuinkin näin: työt 8-16, harrastus, kotiin hyvällä tuurilla 19-20 välillä (huonolla 21 aikaan), iltaruoka, koneen äärelle selaamaan iltalehtiä yms., seksin vonkuminen ja siinä epäonnistuminen, runkkaus, suihku, iltapala ja -toimet, nukkumaan. Vähän kuten joka ilta.
En haluaisi olla miehelle äiti, joka hokee, että tee kotityösi ja että ensin työ, sitten huvi. Etenkin kun miehen reaktio on yleensä huokailua ja jos kotityöt tehdään, ne tehdään teinin asenteella - paistaa kilometrien päähän, ettei ole yhtään kivaa. En minäkään haluaisi jatkuvasti hokea että tekisitkö jo kotityösi, tiedän, että se on inhottavaa. Mutta mies ei tunnu ymmärtävän, että omassa kodissa ei ole pelkkää hauskaa, vaan joka päivä on velvollisuuksia kodinhoitoon liittyen. Ja ne velvollisuudet kannattaa tehdä heti alta pois tai ne kasaantuu ja töiden hoitamisessa menee paljon kauemmin. Kyse voi olla vaikka vain yhdestä paistinpannusta tai roskapussin viemisestä, ei jokapäiväisestä suursiivouksesta, kuten miehen suhtautuminen antaa ymmärtää.
Ymmärrän, että jokainen haluaa levätä työpäivä päälle eikä kotityöt heti kotiin tullessa houkuta, mutta kun kyse on hommista, joissa menee 5-15 minuuttia, jos ne hoitaa heti alta pois, ja ne voi voitaa jossain sopivassa välissä. En jaksaisi enää joka päivä pettyä siihen, ettei mies tehnyt taaskaan sovittua osaansa ja kaikki jää loppujen lopuksi mun taakaksi. Yhdessä olemme olleet ja asuneet jo vuosia ja äitinsä mukaan kyllä opetettiin tekemään kotitöitä pienenä, mutta en ole koskaan nähnyt nuorempiensakaan esimerkiksi tiskaavan tai pesevän vessaa. Tästä on puhuttu monesti, niin monesti, eikä mies siltikään opi eikä ymmärrä miksi olen niin onneton. JSSAP ei ole vaihtoehto, toisessa vaakakupissa painaa (miehen onneksi?) liian paljon. Lapsia ei ole.
Tästä tuli niin pitkä etten jaksa avautua toisesta aiheesta, joka sekin kliseisesti on oma äitini.
Kommentit (20)
Ihan sama, nyt kun pääsin avautumisen makuun, niin hoidetaan se äitiasiakin pois mielestä. Olen siis nuori, alle 30-vuotias ja koko elämäni olen ajatellut olevani äidin tyttö, äidistä ja äidiltä hain aina tukea ja apua sub muuta. Isän kanssa meni murkkuna aina sukset ristiin, mutta nyt kun olen kasvanut, olen tajunnut, että olen hyvin paljon isäni kaltainen, siinä missä joitain vuosia nuorempi veljeni tulee äitiini. Ja siinä taitaa olla koko homman ydin. Koen, että veljeni on se lempilapsi, jonka kaikki tekeminen on aina hienoa ja aplodien sekä Facebook-hehkutuksen arvoista. Ja äiti antaa tämän näkyä ihan selkeästi. Minä olen se, jolle suututaan, jos ei päästäkään kylään, kuten kerran, kun minä ja veljeni molemmat sairastuttiin ja veljeni pyysi kertomaan hänenkin puolesta äidille. Minä kerroin ja sain seuraavat pari viikkoa jääkylmää vettä niskaani äidiltä. Perheemme WA-ryhmässäkin veljeni sai sydämiä ja minun viestit sivuutettiin. Puhelimessa puhuessa äänensävy oli kylmä ja välinpitämätön, vastauksena "jaa" ja "selvä." (pisteen pystyi melkein kuulemaan). Kerrottakoon, että itse makasin tuolloin peruttuna kyläpäivänä koko päivän kipeänä sängyssä ja veljeni lähti kaverinsa kanssa ajelulle. Veljeni sai myös WA-ryhmässämme lämpimät onnittelut uuden työpaikkansa ansiosta, minä en saanut samoja uutisia kertoessani minkäänlaista vastausta, vaan monen tunnin hiljaisuuden jälkeen äitini ja veljeni alkoivat jutella työeväistä. Tässä vain pari esimerkkiä. Kuulostan varmaan kamalan katkeralta, kai olenkin, mutta ennen kaikkea olen surullinen siitä, että perheemme, etenkin äitini, antaa minun ja veljeni välisen "lempiasetelman" näkyä näin selkeästI ja tunnen välillä oloni ulkopuoliseksi. Huomaan myös alkaneeni ärsyyntyä äitiini tämän johdosta. Äh, tätä koko juttua on kamalan vaikea selittää.
No niin, eiköhän avautumiset olleet tässä. Kiitos vielä, tänne oli hyvä purkaa anonyymisti. Voin sulkea välilehden ja jättää nämä tänne. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa että olet äiti miehellesi.En jaksaisi katsella tuollaista.Vaihtoon.
Joo, asuin tuollaisen miehen kanssa muutaman vuoden, voin kertoa että se vain pahenee.
Onneksi meillä ei ollut yhteisiä lapsia. Olin pelkkä kotitalouskone.
Tuosta kannattaa lähteä ennen kuin lapsia alkaa tulla.
Kyllä, olet äiti miehellesi!
Miksi ihmeessä teet hommat miehesi puolesta? Älä tee ja kun tulee kotiin, sano että hoitaa ne.
Keskustelkaa asiasta. Sanot miehellesi, että elätte yhteistä elämää ja että miehenkin kuuluu osallistua siihen. Sano sun olevan kyllästynyt olemaan miehesi äiti, joka nalkuttaa aikuiselle miehelle askareista, jotka aikuisen kuuluu tehdä. Sano ettet jaksa sitä enää ja että hänen pitää alkaa käyttäytymään aikuisen tavoin. Mies ei ole enää teini, joka voi laistaa velvollisuuksista, kun "äiti" ne hoitaa kumminkin.
Mäkin voisin vähän purkaa tunteitani :D
Kotityöt sujuu miehen kanssa, onneksi oli asunut omillaan ennen yhteen muuttamista, on siisti ihminen.
Koen, että äitini huomioi enemmän sisaruksiani, ja onnittelee paljon enemmän saavutuksista. Mun mielestä oli hienoa, että olen perheen ainut, joka on lukion käynyt, ja opiskelen nyt ammattikorkeassa. Sisarukseni ovat molemmat käyneet amiksen, toinen on huonopalkkaisessa duunissa (onneksi tykkää siitä!), ja toinen työttömänä. Kuitenkin, kehut menevät aina sisarilleni, mun kohdalla taas on ollut lähes "itsestäänselvyys" että kouluttaudun enemmän, joten sitä ei huomioida niin paljoa. Ikävää :( (ja vanhemmat ovat amiksen käyneitä).
Sitten se, mikä juuri nyt raastaa eniten: hain eilen kissanpennun, itki koko yön ikäväänsä (en saanut nukuttua). Nyt olen töissä, ja mietin vain, kuinka pentu itkee kotona, ja miettii missä kaikki on... raastavaa. Taidan lähteä tänään aikaisemmin töistä. Ensi kerralla olen viisaampi, ja otan uuden pennun vasta viikonloppua kohden!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei ole, ja silti rääyt täällä syyllistämässä miestä jostain perkeleen kotitöistä ja hakemassa lynkkausapua? Asutteko jollain 300-hehtaarisella suurtilalla jossa hoidat satapäisen lypsykarjan ja peltohommat ihan yksin?
Vitun milleniaalit. Oikeasti, katso peiliin ja mieti. Toivon, että mies tajuaa häipyä tuollaisesta suhteesta ennenkuin lapsia tulee, jos rääkymisen määrä on nyt jo tällaisissa sfääreissä.
Keskustelkaa ja miettikää yhdessä: millaisessa kodissa haluatte elää, millaisessa siisteystasoltaan, millaista arkea ja millaista elämää haluatte elää, kumpikin. Jos sinä jättäisit tekemättä kotityöt, miltä alkaisi näyttämään, ja miten miehesi hoitaisi asian. Jos teillä olisi lapsia, kotitöiden määrä lisääntyisi räjähdysmäisesti.
Miksi olette yhdessä. Miksi miehesi on sinun kanssasi ja sinä hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä siellä toisessa vaakakupissa voi muka olla että jaksat raahata moista kivirekeä perässäsi? Raha?
WA ryhmä?
Äidin ja veljen kanssa? Kuullostaa hirveältä
Mua on kohdeltu niin epätasa-arvoisesti ja törkeästi koko elämäni, etten halua kuulla äidistäni tai veljistäni mitään.
Elä omaa elämääsi, unohda suku jota ei kiinnosta ja vaihda mies.
Ongelma ratkaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole, ja silti rääyt täällä syyllistämässä miestä jostain perkeleen kotitöistä ja hakemassa lynkkausapua? Asutteko jollain 300-hehtaarisella suurtilalla jossa hoidat satapäisen lypsykarjan ja peltohommat ihan yksin?
Vitun milleniaalit. Oikeasti, katso peiliin ja mieti. Toivon, että mies tajuaa häipyä tuollaisesta suhteesta ennenkuin lapsia tulee, jos rääkymisen määrä on nyt jo tällaisissa sfääreissä.
Mun ei pitänyt vastata tähän ketjuun, mutta pakko sanoa: en ole milleniaali ja lapsia ei ole tulossa. En myöskään hae lynkkausapua, ehkä kannattaa harjoitella sitä luetunymmärtämistä. Mies ei onneksi ole häipymässä mihinkään.
Muille, en jätä enkä häivy, kuten sanottu niin toisessa vaakakupissa painaa niin paljon. Mutta miehen aion pistää koville, hänen on aika kasvaa ja ottaa vastuu kodista. 5, tuo keskustelu on käyty monesti. 6, voin samaistua todella hyvin! Veljeni saavutukset huomioidaan, mun ei. Voi kissanpentu
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä siellä toisessa vaakakupissa voi muka olla että jaksat raahata moista kivirekeä perässäsi? Raha?
Olisikin raha. Rakkaus, ihan aito rakkaus. Sitä ei laiskuus kotitöissäkään horjauta, miehessä on niin paljon muuta hyvää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole, ja silti rääyt täällä syyllistämässä miestä jostain perkeleen kotitöistä ja hakemassa lynkkausapua? Asutteko jollain 300-hehtaarisella suurtilalla jossa hoidat satapäisen lypsykarjan ja peltohommat ihan yksin?
Vitun milleniaalit. Oikeasti, katso peiliin ja mieti. Toivon, että mies tajuaa häipyä tuollaisesta suhteesta ennenkuin lapsia tulee, jos rääkymisen määrä on nyt jo tällaisissa sfääreissä.
Hei haloo, pointti nyt oli, että jos nainen pääosin siivoaa, ja mies ei suostu edes roskia viemään, tai edes omia astoitaan hoitamaan, niin onhan se nyt väärin! Jokaisen pitäisi ne omat jälkensä hoitaa, ja tottakai se kodin satunnainen imuroiminen, ja pölyjen pyyhkiminen kuuluu molemmille, ei vain toiselle. Kun asutaa yhdessä, ei voi elää enää kuin poikamiesboksissa. Tossa vaiheessa pitää sopia yhteiset pelisäännöt, ja molemmat huolehtii siitä kodista, sillä molemmat siellä sotkee.
Ja kyse oli tosiaan 5-15min hommissa, siinä ei oikeasti kauaa mene. Kotoa lähtiessä voi viedä roskat, ja tiskit hoituu, kun ne hoitaa heti, eikä myöhemmin.
Niin mikä siinä toisessa vaakakupissa painaa niin paljon, että JSSAP ei ole vaihtoehto? Viestistäsi saa kuvan, ettette vietä aikaa yhdessä lähes ollenkaan. En minä tuollaista katelisi. Tai no, nyt olen joutunut katselemaan, kun olen veljelläni kylässä. Veljeni on ihan samanlainen kultakimpale kuin miehesikin, ja veljen vaimo on äiti veljelleni. Paskaiset kalsaritkin jäävät lattialle, kunnes "äiti" ne sieltä noukkii. Paskaviivat jäävät vessanpönttöön, kunnes "äiti" ne sieltä harjaa. Hyi, että melkein oksettaa.
Ja teillä ei vielä ole edes lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kade, on niin helppo erota halutessaan tuossa tilanteessa kun ei ole lapsia... :(
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä siellä toisessa vaakakupissa voi muka olla että jaksat raahata moista kivirekeä perässäsi? Raha?
Niin, koska vain sillähän on merkitystä että vie ahkerasti roskat ja pesee paistinpannun heti käytön jälkeen. Jos noista ei tehokkaasti suoriudu, niin on arvoton paska joka pitää heittää pois.
Voi jumalauta. Uusfeminismi on hyvänkin parisuhteen tuho. Millä helvetin planeetalla te katkerat kotkat elätte?
Joillekin yhteinen elämä ei vain sovi. Johtopäätöksiä niin kyllä se siitä.
Ei meillä ainakaan tehdä kotitöitä joka päivä. Ruokaakin laitetaan välillä vain joka toinen, ehkä jopa kolmas.
Minusta kuulostaa hiukan siltä, että Apn rimaa voisi laskea. Standardit kodin siisteydelle eivät selvästikään kohtaa, mutta miksi Apn pitäisi olla se, joka päättää, kumman kriteerejä noudatetaan?
Esim. meillä tiskit ovat miehen vastuulla, ja mielestäni niitä riittäisi ihan joka päivälle. Mies ei kuitenkaan halua tiskata joka päivä, vaan tiskaa mieluummin kerralla enemmän. Minun puolestani olkoon niin, pääasia että tiskaa. Yhteiselosta tulisi aika vaikeaa ilman kompromisseja.
Olisko astianpesukoneen hankinta mitään? Niin muissakin perheissä tehdään. Ja roskat samalla ulos kun muutenkin lähtee ulos.Ihme nillittämistä yksinkertaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Olisko astianpesukoneen hankinta mitään? Niin muissakin perheissä tehdään. Ja roskat samalla ulos kun muutenkin lähtee ulos.Ihme nillittämistä yksinkertaisista asioista.
Paistinpannuja ei pestä tiskarissa.
Alue: Aihe vapaa
Ja kyllä, tältä osin helpotti vähän. Kiitos. -ap