Miten madaltaa kotoa lähtemisen kynnystä?

Vai pitääkö tyytyä yksinäiseen elämään?

Ajattele vaikka, että kunhan menet ulos niin voit mennä takaisin kotiin milloin vain, vaikka heti. Itselläni ainakin auttaa, kun tietää ettei ulkona tarvitse pakosta olla useampi tunti. Kun sitten pääsen paikan päälle, viihdynkin siellä todella hyvin, enkä halua lähteä kotiin.

Jos taas on jotain tapahtumaa, niin sinne on kivempi lähteä toisen kanssa. Myös lähdön perumiseen on isompi kynnys, kun ei halua pettää lupausta :)

Auttaa että ajattelee, että aina on yleensä kivaa kumminkin, kun vaan lähtee.

Juuri siksi ei tule luvattua kovinkaan usein etukäteen, että voisi lähteä jonnekin, ettei sitten tarvitse perua luvattua. On kai tullut opittua kiertämään sitä, ettei olisi painetta lähteä. Ap

Huomenta!

Minullakin lähdön kynnys oli tosi korkea, kun asuin kerrostalon kuudennessa kerroksessa, vaikka sinänsä ihan ihmisten ilmoilla oltiinkin. Lähdön kynnys on huomattavasti matalampi nyt, kun asumme rivitalossa, vaikka matkaa "kylille" on hieman enemmän. Jotenkin se, että ulkomaailma on kaukana kodin sisätiloista, nosti lähtemiskynnystä.

Oma ehdotukseni on näin kesäaikaan (kun on helppoa lähteä ilman ulkovaatteita yms.) harjoitella pienillä jutuilla ensin. Lähdenpä jäätelölle naapurustoon. Puistoon viltin ja kirjan kanssa. Lyhyelle lenkille. Reeniä sille, että kotoa lähtemisen prosessi itsessään helpottuu. Vasta sitten nostaa vaikeustasoa esim. isoihin keskustan ilmaistapahtumiin. (Ja niihin ehkä itsekin ensin menisin itsekseen, ettei tarvitse tuottaa pettymyksiä. Yksin voi mennä vaikka vaan 5 minuutiksi ja lähteä sitten kotiin.)

Jos et halua ammattipuuseppää tai -kirvesmiestä palkata, niin voit ihan itse ohentaa sirkkelillä tai (sähkö)höylällä matalammaksi. Jos kynnyksen alla menee sähköjohtoa, niin katso kiinnityskohdat talteen jo kynnystä irrottaessa.

Minä joskus koin kivaa ahdistusta edes siä että piti lähteä puolenkilometrin päähän kauppaan. Tuntui ylitsepääsemättömältä. Tuohon nyt liittyi muitakin mt-ongelmia mutta vieläkin välillä ajatus ulos menemistä on todella raskasta.

Joten minä joka aamu heti herätessä puen itselle ja lapsille siistit vaatteet ja meikkaan itseni. Laukku on aina valmiina. Madallan kynnystä sillä että olen jatkuvasti kenkiä vaille valmiina poistumaan ovesta.

Kavereiden kanssa ulos lähteminen on vaikeampaa. Minut saa ulos vain extempore, jos ehdin miettiä asiaa päädyn aina siihen etten lähde. Pysyn muutenkin hyvin lähellä kotia että pääsen nopeasti takaisin.