Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumman koiranpennun valitsisit?
09.07.2017 |
Paimenkoirarotu, tyypillisesti aktiivinen, ihmisistä pitävä, mutta ei ihan bordercollien veroinen tättähäärä. Valinta kahden urospennun väliltä, joista molemmat rohkeita (ei säikkyjä) ja leikkisä, terveen oloisia, eivät kavahda ihmisen käsittelyä jne. perusasiat kunnossa.
A) Tuli nopeammin tutkimaan, todella leikkisä, näykkivä ja touhuava. Pentueen isoin pentu, mutta ei mikään jättiläinen toiseen verrattuna, vähän pulskempi. Muiden pentujen kanssa hyvin leikkisä. Ei oikein rauhoittunut syliin silitettäväksi vaan rimpuili pois.
B) Rauhallisempi, rauhoittui pennuista parhaiten syliin silitettäväksi. Ei kuitenkaan yhtä kiinnostunut vieraista, paineli omissa seikkailuissaan kauempana ja kesti kauan houkutella luokse. Toisaalta ehkä pentueesta eniten kasvattajan perään, hakeutui tämän jalkoihin leikkimään monta kertaa (eli ihmisrakas kuitenkin).
Kun pennut väsyivät, A tuli jalkani viereen ja kävi siihen nukkumaan. B ryömi pentuaitauksen sisällä olevaan agilityputkeen yksinään nukkumaan (loput pennut nukkuivat pinossa).
Kumman ottaisit? Miksi?
Kommentit (11)
A:sta luultavasti tulee parempi harrastuskoira, mutta on tod. näk. dominoiva ja ehkä haastavampi koulutettava kuin B. Nykyinen koira on niin ADHD, että toiseksi ottaisin mieluummin rauhallisemman yksilön, eli valitsisin B.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä täällä kysyt? Mitä väliä sillä on minkä minä ottaisin, höpsö!
Toki ottaisin B-koiran, koska en voi sietää touhottajakoiria, mutta teidän perheessänne voi olla ihan erilaiset mieltymykset.
Minulla on kokemusta neljästä koirasta, joista kolme oli löytökoiria Virosta. Kaikki hiljaisia nurkassa istujia, ja sopii meille julmetun hyvin. Yksi oli pentu ja hiljainen sekin muihin verrattuna, ja hyvin toimi. Etenkin ikääntyessään kun tuli entistä rauhallisemmaksi. Mielestäni nämä ulospäinsuuntautuneet koirat ovat yliarvostettuja.
Kerrohan vähän perheestäsikin. Olettekko kaikki aktiivisia, kärsivällisiä, jne... Ja onko koiran käyttötarkoitus mikä? Pelkkä seurakoira vai onko hänen kanssaan tarkoitus aktiivisesti harrastaa jotain?
Olen ottanut A-tyyppisen koiran aina kun olen itse valinnut. Reippaita ja helppoja koiria on tullut. Aktiivisuuskin voi monesti tasoittua kun tulee ikää. Kaverilla on juuri nyt B-tyyppinen koira. On kyllä tosi kiva ja ihmisläheinen yhäkin, mutta uusia asioita jännittää. Kaikki mahdollinen pitää harjoitella tosi varovaisesti, että onnistuu "tositilanteessa". Esim. veneeseen menemistä pelkää vieläkin, kun pentuna laitettiin sinne liian nopeasti. Nuo omat koirat olleet uusissa tilanteissa kotonaan.
Oletko käynyt katsomassa monta kertaa? Käytöserot voi pennuilla liittyä siihenkin, miten väsynyt kumpikin sattuu juuri olemaan, tai jos on saatu vaikka juuri matokuuri. Useammalla reissulla "diagnoosit" varmistuvat.
Kiitos vastauksista!
Olemme aikuinen pariskunta, ei lapsia, mutta saattaa koiran elinaikana tulla. Asumme kaupungissa, mutta pihalle pääsee nopeasti. Olemme aktiivisia, mutta emme etsi koiraharrastuskoiraa (agility tms.) vaan aktiivista perhekoiraa. Minulle tämä on ensimmäinen koira aikuisena (ollut lapsuudenkotona koiria), miehellä on ollut yksi koira aikuisena aiemmin (nyt jo vanhuuteen kuollut).
Minä valitsisin B:n, koska diagnosoin itse samoin: A on aktiivisempi ja dominoivampi, B vähän epäsosiaalisempi, mutta rauhallisempi. Itselleni tuo vähän omissa maailmoissaan pyörivä rauhallisempi tyyppi tuntui sopivan sosiaalista häseltäjää paremmin. Puoliso kuitenkin olisi valinnut A:n, koska häntä viehättää koira, joka tykkää kovasti ihmisseurasta ja on avoin uusille ihmisille, vaikka sitten olisikin enemmän työtä kouluttaa koiralle itsehillintää.
Koirat ovat aika kaukana, emmekä pääse välttämättä näkemään niitä uudelleen ennen kuin noutotilanteessa joskin voimme ehkä pyytää, että saamme silloin vielä muuttaa mieltä. A:n ja B:n välillä, meillä tuntuu olevan näistä kahdesta vara valita vapaasti. Tiedostan, että pennut käyttäytyvät eri tavoin riippuen siitä, miten ne ovat nukkuneet/syöneet/mitäikinä. Olimme pentujen kanssa pari tuntia, mutta se ei ymmärrettävästi korvaa sitä, että olisimme nähneet niitä useampaan otteeseen. Kasvattajan mukaan näillä kahdella urospennulla ei ole merkittävää eroa luonteessa, kumpikaan ei säiky kovia ääniä tai hermostu ihmisten poistuessa huoneesta jne. eli sinänsä kumpi tahansa tuntuu olevan ihan ok valinta, eri tyyppinen koulutushaaste vaan kenties.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A tottakai. Paimenkoira joka vetäytyy omiin oloihinsa, ei hyvä.
Yleensä tuon tyyliset kuin B kovia karkailemaan. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että tulit kuitenkin antamaan arvokkaan mielipiteesi! :)
Hyvä saada erilaisia vastauksia perusteluineen. Totta kai valitsemme koiran itse ja omien tuntemuksiemme mukaan, mutta kun itse olen ensimmäistä kertaa valitsemassa koiraa pentueesta, on mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä perusteluineen.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki paimenkoirat eivät ole luonteeltaan samanlaisia. Rotujen välillä on suuria eroja ja kun siihen lisätään yksilölliset erot, koirien luonteiden kirjo on todella laaja. Siksi tällaiseen kysymykseen on vaikea ottaa kantaa.
t. kahden paimenkoiran omistaja, jolla kokemusta muistakin roturymistä
Alue: Aihe vapaa
Mulla on sekä A että B. B tuli ensin, A vuotta myöhemmin. A on edelleen aika häslä, B suorastaan flegmaattisen rauhallinen. A:lla ominaisongelmana välillä remmissä poukkoilu, säntäily jne. B taas kehittänyt omia neurooseja, on mm eroahdisteinen ja pelkää ukkosta.