Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teinityttöni ikävä käytös :(
07.07.2017 |
Ensiksi täytyy kertoa, että tyttö on päällisin puolin kunnollinen: Koulu sujuu hyvin, noudattaa kotiintuloaikoja, on kehittäviä harrastuksia, ulkoilee ja liikkuu, syö terveellisesti. Koulussa, harrastuksissa ja esim. sukulaisten kanssa käyttäytyy erittäin hyvin. On saanut kiitosta sukulaisilta ja koulusta käytöksestään jne.
MUTTA mua kohtaan hänpä on alkanut aika ikäväksi. :( Tiuskii, äksyilee ja arvostelee mun sanomisia ja tekemisiä erittäin ikävään sävyyn. Muutama esimerkki: Jos esim. kysyn tarkennusta johonkin hänen kertomaansa asiaan, niin tytär laukoo miten en koskaan kuuntele häntä, hänhän sanoi jo!!! Jos kävelemme vaikka kadulla vierekkäin, niin tytär kiskoo mua hihasta ja puhuu kuin pikkulapselle "Äiti, sivummas!!! et voi kävellä keskellä tietä!" ja perään syvä huokaus. Enkä todellakaan kävele keskellä tietä, vaan aivan tarpeeksi reunalla, moni kävelee paljon keskempänäkin. Kävimme alennusmyynneissä, eräässä kaupassa pitkän yhteisen kiertelyn jälkeen löysin itselleni mekon, tyttö ei ollut löytänyt mitään. Olimme kiertäneet koko kaupan läpi ja kävin kassalla maksamassa ja lähdimme kaupasta. Tyttö tiuski miten ostin vain itselleni ja hänkin olisi halunnut ja miten KOSKAAN en odota että hänkin saisi rauhassa katsella. Tämä siis vasta kaupasta poistuttuamme, kaupassa hän ei mitenkään ilmaissut että olisi vielä halunnut kierrellä. Yksi päivä aloin kertomaan miten olin löytänyt hänelle lukiokirjoja käytettynä edullisesti, niin hänpä tokaisee että kirjajutut ei nyt kiinnosta yhtään, menen päikkäreille. Miten sä äiti aina saatkin koulustressin heräämään just kun on lomafiiliksen vaivalla saanut päälle. Ulkona ihailen kukkaloistoa, niin hän kiukkuisena tokaisee miten just eilen sanoi et ne kukat on kauniita, etkö sä äiti taaskaan kuunnellut! Selitän, että toki kuuntelin, mutta voi niitä kukkia ihailla myös tänään.... Vahingossa tipautan ruokaa tehdessäni jauhoja keittiötasolle, johon tytär: Äiti taaaaas sä sotket! Pitihän se arvata" ja huokaus sekä halveksiva ilme.
Tyttö on nyt 15,5 v. Onko muiden teinit samanlaisia? Olen jopa miettinyt josko jätän kuukausirahan antamatta mikäli sama meno jatkuu. Tämä kesä on ollut ihan kaikista pahin tuon tiuskimisen suhteen. Toisaalta tiedän, että tuleva lukion alku stressaa (uusi suuri koulu, suurin osa koulukavereista vieraita) ja harrastuksessakin on tulossa erittäin vaativat kisat, joita myös stressaa. On erittäin vaativa myös itseään kohtaan, perfektionisti. Nyt on ollut jotenkin epävarma ja hukassa itsensä kanssa ja epäilee taitojaan, päätöksiään jne.
Tyttö on aiemmin ollut enimmäkseen kiltti muakin kohtaan, toki jotain uhmaikiä on ollut välillä. Olen lomalla nyt, kuten tyttökin ja ottaa tuo hänen käytös niin koville, että eilen illalla itkin sen takia. Salaa mielessäni mietin, että on helpotus kun tyttö lähtee kohta kaverinsa mökille kaverinsa perheen kanssa ja saamme olla erossa tosistamme. :(
Kommentit (23)
Helpolla pääset, jos tuossa on kaikki, mitä tulossa on. Meillä oli ihan hirveä murrosikä, jonka taltuttamiseksi tarvittiin ammattiapua. Nyt 16-v on jo seesteytynyt, luojan kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko kysynyt miksi haluaa pahoittaa dun mielen ja miksi vittuilee koko ajan? Huomaako tyttö itse olevansa ilkeä vai onko hänellä niin kova epävarmuus päällä, että purkaa sitä tajuamattaan? Joka tapauksessa itse lähtisin siitä, että silmiin katsoen kysyisin "haluatko pahoittaa mieleni tahallasi?". Tyttö joko herää muuttamaan käytöstään tai ei, missä tapauksessa itse alkaisin miettiä onko ansainnut sitä kuukausirahaa.
Anna asian olla. Teinin kuuluukin irroittautua vanhemmistaan ja tyttösi tekee sen varsin kesysti. Jotenkin kirjoituksestasi tulee mieleen, että olet aika hallitseva persoona ja teinilläsi on sellainen olo, ettei hän tule kuulluksi.
Kuuntele teiniäsi, kysy mitä hänelle kuuluu - ja jos hän ei sillä hetkellä halua vastata niin sekin on ok. Tärkeintä on, ettet syyllistä teiniä. Teinilläsi on kaikki ok, anna hänen kasvaa ja itsenäistyä ja kestä se, että teinien kuuluukin välilä kyseenalaistaa ja kapinoida. Jos teini sanoo rumasti, voi aina sanoa, ettei tuo ollut kivasti sanottu, mutta asiaan ei kannata jäädä vellomaan. Sinulla on fiksu ja kiltti teini, ole hänestä ylpeä. Kerro se myös hänelle.
Ehkä sun ei pitäisi kävellä keskellä tietä, vaikka muut kävelee keskemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Anna asian olla. Teinin kuuluukin irroittautua vanhemmistaan ja tyttösi tekee sen varsin kesysti. Jotenkin kirjoituksestasi tulee mieleen, että olet aika hallitseva persoona ja teinilläsi on sellainen olo, ettei hän tule kuulluksi.
Kuuntele teiniäsi, kysy mitä hänelle kuuluu - ja jos hän ei sillä hetkellä halua vastata niin sekin on ok. Tärkeintä on, ettet syyllistä teiniä. Teinilläsi on kaikki ok, anna hänen kasvaa ja itsenäistyä ja kestä se, että teinien kuuluukin välilä kyseenalaistaa ja kapinoida. Jos teini sanoo rumasti, voi aina sanoa, ettei tuo ollut kivasti sanottu, mutta asiaan ei kannata jäädä vellomaan. Sinulla on fiksu ja kiltti teini, ole hänestä ylpeä. Kerro se myös hänelle.
Teiniys ei kylläkään ole mikään lupa olla toiselle ilkeä/pahoittaa mieli/yrittää saada toinen tuntemaan olonsa epävarmaksi! Vanhemman tehtävä on puuttua ja opastaa, ei ruveta kynnysmatoksi tai pahan mielen roskasangoksi. Vai kirjoittaisitko yhtä lempeästi, jos ilkeilymoodi jäisi päälle ja teini kohtelisi koulukavereitaan näin? Sitä kun kutsuttaisiin kiusaamiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä tunteesi. Itke jos siltä tuntuu.
Viisaasti on sanottu " napanuora ei purematta katkea". Tuollainen kiukuttelu on normaalia murrosikää ja kohteena on ennenkaikkea äiti. Jonkin verran voi sietää, mutta kaikkea ei tarvitse niellä. Meillä auttoi aikoinaan, kun lopulta sanoin tiukkaan sävyyn teinille: sinua kohdellaan tässä perheessä ystävällisesti ja kunnioittavasti. Sinulta odotetaan samanlaista käytöstä muita kohtaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en sietäisi tuollaista käytöstä, oli murrosikä tai ei. Meillä saa toki olla huonolla tuulella, huutaa ja kiukutella mutta tuollainen jatkuva nälviminen ei käy. Muita ihmisiä ja varsinkin perheenjäseniä kohdellaan kunnioittavasti, tai etuudet tippuu yksi kerrallan pois, kunnes käytös kohenee. Keskimmäisen kanssa meillä on käyty vääntöä tästä jo aika pienestä pitäen, jotenkin hänen luonteensa on sen sorttinen, että ivallisuus nousee hyvin helposti esiin.
Vierailija kirjoitti:
Polvien päälle ja läpsyttely pikkupyllylle. Kun pylly punoittaa ja pimppiin on tullut kosteutta, sormetus ja peräaukon stimulointi. Kyllä se siitä. Voit pyytää typyn isäpuolta hoitamaan tämän.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö kysynyt kaupassa haluaako tai tarvitseeko teini mitään? Jos mennään yhdessä shoppailemaan niin yleensä ostetaan jotain.
Kommunikoi enemmän teinisi kanssa, kysele mielipiteitä ja kerro omistasi.
Jos tuo mitä kuvasit on haastavaa niin elät pilvilinnoissa. Meillä teinin irtiotto minusta ja teini-ikä oli todella rajua. Päivittäistä haukkumista ja huonoa käyttäytymistä minua äitiään kohtaan. Kävi jopa muutaman kerran käsiksi. Oli itsensä viiltelyä ja itsetuhoisia puheita. Ilman nuosipsykiatrian klinikkaa en tiedä miten olisi selvitty. Kävi terapiassa muutaman vuoden. Itsekin kävin juttelemassa ja oli myös perhepalavereita.
Meidän perheessä vain yksi aikuinen. Pitää aikuisena ymmärtää että teini luottaa vanhempaansa jos uskaltaa riehua ja tietää siitä huolimatta olevansa turvassa ja rakastettu.
Kaikkialla muualla tytön käytös asiallista ja aina kiiteltiin miten hyvätapainen tyttö. Koulumenestys hyvää ja hoiti vastuullisesti kouluasiat ja harrastuksena.
Meillä on aina ollut läheiset ja lämpivät ja rakastavat välit. Riehuttuaan pyysi aina anteeksi ja oli pahoillaan tapahtuneista. Nyt nuo ajat on vain muisto.
Lopuksi vielä että meillä tuo pahin vaihe kesti pari kolme vuotta.
15 v. on kaikkein vaikein ikä. Kyllä se siitä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että jos sinun kokkaamisesi ärsyttää niin ruokaa ei ole pakko syödä ja hän voi tehdä ihan itsekin omat ruokansa.
M
Anna teinin olla teini, ohi menee. Kertomasi ei ole kovin kummoista, paljon pahempaa nähty ja koettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin samanlainen teininä ja juurikin äitiä kohtaan. Äiti oli ja on edelleen silti hirmu rakas. Kuuluu itsenäistymisprosessiin, mutta kyllä tuosta käytöksestä voi myös antaa palautetta.
Eräällä tuttavalla on juuri tuollaista teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Ihan hirveää kuunnella vierestä kuinka tyttö koko ajan haukkuu äitiään ja moittii tämän tekemisiä. Sitten äiti puolustelee lapsensa käytöstä tyyliin "sille on flunssa tulossa". Itse en jaksaisi kuunnella tuollaista loputtomiin mutta onneksi toiset vanhemmat on kärsivällisiä kun lapsi irrottautuu vanhemmistaan.
Minulla tasan saman ikäinen tytär. Tiuskii ja vetää kilareita tyhjästä. Uskon että menee jossain kohti ohi. Osaa olla myös ihana. Pahimmat kiukkukohtaukset ignooraan kokonaan.
Siis eihän tuo ole edes paha. Normaali teini. Jotkut huutaa vittu perkelettä ja paiskoo ovia. Jos muualla on hyvä käytöksinen, mutta kotona sulle vähän kiukuttelee, niin ole onnellinen. Vähällä pääset.
Meillä on samanlaista. Siis täysin samanlaista.
Ikää 13 vee ja kaikki asiat tiedetään.
Välillä kestän, välillä huomautan että tää on kuitenkin myös mun koti että en jaksa koko ajan kuunnella dissaamista
Muistan kyllä, miten teininä ärsytti oma isäni ihan saakelisti. Se söi liian äänekkäästi, ähels ja puhkui koko ajan, miten joku voi olla niin äänekäs. En meinannu sietää sitä. Onneks tää ärtymys laantu vuodessa-parissa, varmast rankkaa hänellekki.
Kestämistä Ap <3 Saa asiattomasta käytöksestä huomauttaa, kyllä nekin välillä tajuaa ettei toisen mieltä koko ajan oo kiva pahottaa.
Alue: Aihe vapaa
Täysin normaali teini. Meillä samanlainen poika. Menee ohi tuo vaihe :)
-kolmen äiti