Raskaus puolivalissa. Missa vaiheessa uskaltaa alkaa tehda hankintoja tulevalle vauvalle? Tassa vaiheessa pelkaan viela niin kovasti vauvan menettamista, etta en uskalla ottaa

Mutta pari vaippaa ja potkaria ja tuttipullo löytyy jo! Ja kyllä jotain muutakin pientä kivaa. :) Että sellasta vauvakuumetta mulla... Tossa vaiheessa mulla olis kaikki varmaan ollu jo monta kuukautta valmiina. Tai voihan se sitten mennä toisinkinpäin, että sitten on ikäänkuin " kiire" tehä kaikkee muuta alta pois - nyt on hyvä hankkia kaikkea vauvalle, kun ei ole mistään " pakosta" kysymys. Mutta eihän tämä ihan tervettä ole, sen myönnän. ;)

Itse olen 26. viikolla ja ei ole yhtään mitään tavaroita hankittu, en ole edes kaupoissa käynyt katsomassa mitä siellä löytyy vauvoille. Vaikka vauva potkii hirveästi ja kaikki on ollut hyvin neuvoloissa ja ultrissa yms, niin en vaan uskalla. Jotenkin aiempi keskenmeno ja suvussa sattuneet jutut vaikuttavat asiaan, luultavasti meillä mennään niin että mies käy ostamassa turvakaukalon kun synnytys on ohi ja muuten vaatteet yms sitten on alussa ne mitä äitiyspakkauksesta saa.



Tuntuu tyhmältä että ei uskalla hommata mitään mutta kun ei niin ei :(



Varmaan pelkoni helpottaa vasta sitten kun vauva on turvallisesti sylissäni ja kaikki on hyvin.



Itseäni on kauhistuttanut ystäväni joka osti heti vaatteita hirveät läjät kun sai tietää odottavansa, ja hänellä oli kaikki mahdolliset jutut hankittuna jo 12. viikolla. En olisi ikinä ikinä voinut tehdä niin. Onneksi kaikki meistä eivät ajattele että voi käydä jotain.



Mutta yritä sinä ap nauttia raskaudestasi ja käy pikkuhiljaa katselemassa vauvalle tavaroita :)

Sitten alkaa pelko kätkytkuolemasta (ekat 4 kk pahin riski). Sitten kun vauva lähtee liikkeelle, alkaa pelko vauvan loukkaantumisesta tapaturmaisesti (6kk eteenpäin).



Eli ostelkaa vaan, huolen kanssa on vaan elettävä.

Minulla oli kaikki valmiina rv 30 ja kuinkas sitten kävikään. Vauva kuoli kohtuun rv 40+1.



Kertaakaan ei käynyt edes mielessä, että voi voi, menipä rahat hukkaan. Päinvastoin, vauva oli meille niin todellinen ja mukana jo elämässämme. Pahalta olisi tuntunut, jos emme olisi mitenkään valmistautuneet hänen syntymäänsä.