Lue keskustelun säännöt.
Ahdistava elämä /ulkopuolisuus kaikesta
06.07.2017 |
Elämässä kaikki ei ole mennyt pieleen, mutta melkein. Ei ole mitään valuuttaa päteä millään saralla. Siis se smalltalk jota tyypit esittää toisilleen. Yleensä jo pärstäkertoimen perusteella ihmiset vieroksuvat. Työpaikalla joudun heti sosiopaatin hampaisiin. Pientä ja keskisuurta kuittailua jatkuvasti. Vittuilua suoraan ja epäsuorasti. Selän takana puhumista. Jos tietäisi kuinka raskasta on muutenkin ilman jatkuvaa henkistä kuormitusta. Muita joilla sama kokemus?
Kommentit (3)
En tiedä, puhutaanko minusta pahaa tai kuittaillaanko minulle, mutta koen hämmentäväni ihmisiä. He eivät pidä siitä, että yritän pohtia jotain muutakin kuin seuraavaa taukoa tai lomaa. Yleensä small talkina olen opetellut päivittelyt säästä, valituksen asiasta x tai viikonlopun sujumisesta kysymisen. Koen, että suht tuntemattoman kanssa ei saa keskustella kuin säästä yms. tai he pitävät minua hulluna, jopa uhkaavana. Se on surullista, sillä en jaksaisi ainaista säästä käytävää keskustelua - tai no, suurimmista maanjäristyksistä ja mannerlaattojen liikkeistä voisi olla mukavaa keskustella, mutta ikäiseni tuskin edes tietävät, mikä on Richterin asteikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen huomannut että se mitä ihmiset tuntuvan "pelkäävän" (luultavasti liioiteltu kokemus mutta kuitenkin) on että minussa on sisäisiä aggressioita ynnä muuta ja se näkyy ristiriitaisena olemuksena, että muuten on hiljainen ja vetäytyvä mutta viha paistaa silmistä ja keskustelu semmoista virittynyttä. Tällaiset ihmiset on minustakin pelottavia kun eivät tunnista omia tunteitaan.
I feel you. Olen aina musta lammas.