Mielipide tästä? Synnytys ja lapsen näkeminen ens. kertaa

Minä halusin vauvan isälle että saan levätä hetken. Ehtii siihen tutustua hetken päästä levänneenäkin. Siis joku varttia myöhemmin.

Muistan kun itekin teininä ajattelin että hyi hitto joku synnytys ja verinen vauva.

Kyllä tuosta vaiheesta kasvaa :D ei tietenkään kannata niitä lapsia alkaa tekemään jos ällöttää!

Ei sitä ajattele noin siinä tilanteessa. Oikeastaan ihan siinä heti syntymän jälkeen ei ajattele edes oikein mitään. Vauva annetaan sinulle heti siihen rinnan päälle ja se tuntuu ihanalta ja luonnolliselta. Pieni ja lämmin oma vauva. Varsinaista suurta rakkautta en minä ainakaan siinä heti tuntenut, suojelunhalu ja puhdas ilo ehkä olivat päällimmäiset tunteet. Lisäksi helpotus kun itse synnytys oli ohi. Kiintymys ja rakkaus vauvaan tulevat sitten nopealla tahdilla perässä kun pääsee kunnolla tutustumaan.

Aika kummallinen ajatusmalli, onko nuo jonkun teinin ajatuksia?

Ehkä ne nyt tarkottaa enemmän sitä itse synnytystä? Ei se nyt oo mitään kaunista katsottavaa. Esikoinen syntyi niin, ettei mies ollut mukana, oli toisella puolella palloa kun vauva päätti syntyä melkein neljä viikkoa etuajassa ja neljässä tunnissa ensimmäisestä supistuksesta. Kahdessa seuraavassa oli mukana. En mä nyt osaa sanoa oliko siitä miehestä siellä mitään hyötyä tai iloa, mutta meillä on kaikki syntyneet niin nopsaan, kolmannen kanssa yrittivät kärrätä pyörätuolilla, sanoin että ei ehdi ja juoksin saliin. Äitipolin asiakkaat ihmetteli, kun juoksin aina kymmenen metriä, sitten pysähdyin nojamaan seinään kun tuli supistus ja taas juostiin. Esikoisen kanssa olis ehkä ollut, koska vauva syntyi ns. valmisteluhuoneeseen. Mutta kun en itsekään tajunnut miten pitkällä synnytys on, ei sitä olis kyllä mieskään varmaan tajunnut ja osannut vaatia aikaisempaa pääsyä saliin. Kätilöopiskelijakin vaan taivasteli että "tulleepa niitä nyt yllättävän tihheeseen" kun supistusta seurasi seuraava heti perään.

Mutta kyllä se vauva on ollut heti itselle rakas kun sen saman tien siihen rinnalle saa ja tuskin se mieskään nyt suotta kyyneliä pyyhkii ja suukottelee. Ei meillä vauvat oo olleet mitenkään kauhean verisiä eikä edes "kinaisia". Jos nyt neljäs jostain syystä tulisi, niin kyllä mä miehen haluaisin mukaan, ainakin siihen syntymän hetkeen.

Miksipä isä ei haluaisi olla paikalla oman lapsensa syntyessä?

Vierailija kirjoitti:

Miksipä isä ei haluaisi olla paikalla oman lapsensa syntyessä?

Muutaman sellaisen isän olen kuullut olevan, mutta niitä ei kukaan tuntemansa täysipäisiksi menisi väittämäänkään.