Miten päästä tulevaisuudenpelosta eroon?
Olen 23-vuotias helsinkiläinen, jota askarruttaa yli kaiken naimisiinmeno ja lapsielämä. En edes tiedä haluanko koskaan lapsia, mutta asiaa ei ainakaan helpota se, että kaikkialla toitotetaan miten lastensaannin jälkeen elämänlaatu laskee ja miten puolet avioliitoista päättyy eroon. Olen nähnyt vierestä uusperheen lapsiarkea ja se on ihan tosi ahistavaa sivusta seurattavaa. Haluaisin olla optimistinen ja elämäniloinen, olenhan vielä näin nuori, mutta olen jo etukäteen katkeroitunut "tulevasta kohtalostani", mikä niin montaa suomalaista odottaa. Pelkään siis älyttömästi lapsettomuutta, mutta samalla ajatus tikittäväst kellosta ahdistaa enkä odota mitenkään innolla lasten hankkimista. Naimisiin haluaisin joskus ja melko nuorella iällä.
Kommentit (9)
Elätkö sä jossain bunkkerissa vankina? Vai kenties borvoolaine
Vierailija kirjoitti:
Elätkö sä jossain bunkkerissa vankina? Vai kenties borvoolaine
"Olen 23-vuotias helsinkiläinen". No en elä. AP
Voi lapset. Eikös se olisi vielä pahempaa, jos tulevaisuutta ei tulisi?
Voihan teille tulle se toisen kansakunnanpuolikkaan keskimääräistä parempi kohtalokin!
^^ Onko teidät suljettu huoneeseen, josta ette pääse pois?
Kaikenikäiset haluaisi olla elämäniloisia ja optimistisia. Jotkut on ja jotkut ei. Et voi varautua siihen että miltä lapsettomuus tai lasten hankinta tuntuu kymmenen vuoden päästä tai jättääkö tai kuoleeko mahdollinen tuleva miehesi viiden vuoden päästä vai oletteko yhdessä 50 vuotta. Et tiedä edes oletko elossa 24 tunnin päästä. Joten ei voi muuta kuin elää epävarmuuden kanssa tietäen että jotkut päätökset voi myöhemmin osoittautua vääriksi ja jotkut oikeiksi.
Ei tulevaisuutta kannata varsinaisesti lakata pelkäämästä.
Tee parhaat mahdolliset ratkaisut.
Mikä on pahinta, mikä lasten tekemättä jättämisestä (toistaiseksi) seuraisi? Se, että myöhemmin voikaan saada niitä. Kestäkö sen? Mitkä ovat arvosi? Onko sinulle erittäin tärkeää lisääntyä biologisesti? Jos ei, paras ratkaisu tässä kohtaa voi olla esim. lykätä asiaa, mutta keskittyä hankkimaan tasapainoisia ihmissuhteita ja varallisuutta. Niistä on hyötyä, jos saat lapsia tai haluat hakea adoptiota.
Mikä on pahinta, mitä lasten saamisesta melko pian voisi koitua? Eron lisäksi voi tapahtua myös lapsen sairaus tai vammaisuus tai elämä sodan keskellä. Kestätkö sen? Jos otaksut kestäväsi erittäin huonosti myös tavallista lapsiperhearkea, niin kannattaa ehkä ajatella elämää ilman lapsia/vain siinä tapauksessa, että olosuhteet vaikuttavat jossakin myöhemmässä vaiheessa erittäin suotuisilta.
Kaikki tsemppiviestit tyyliin "ei se ero ole niin paha" auttaisivat. AP