Piinalliset kesävierailukutsut.

Olen siis jo aikuinen ihminen, eli vanhempani olettavat että minulla ei olemitään elämää. Olen tänään herännyt jo 7 aikaan töihin. Ajanut autolla 40 km työpaikkaan ja nökötän täälä klo.14 asti. Äitini soitti jo 9 aikaan, että veljeni on tullut käymään tyyliin 300 km päästä, ja ovat kaikki menossa tätini mökille. Kutsui minut siis intoa täynnä mukaan. Kerroin hänelle, että enhän osannut mitenkään varautua ( mökki vielä 50km lisää kauempaa kotoani) vaatteet ja kengät ihan väärät... autossa ei ilmastointia ja lämmintä luvattu 24astetta. tietenkin tarjosi omia 75 vuotiaan vaatteitaan. Kieltäydyin veroten kutsun äkillisyyteen. Hän tuntui suuttuvan pahasti ja miltei itki, että tiedä vaikka oltaisiin viimeistä kertaa kaikki koolla tuolla porukalla. En kuitenkaan suostunut. Itseasiassa itselläni on menoa illaksi. Haluan myös nukkua parin t. päikkärit, kun joskus 15 maissa pääsen sänkyyn, etten illalla jo klo 21 ole untenmailla. Että ottaa päähän ja paska olokin, että näin. Mullakin on elämä, mutta tuntuu että vanhemmat ei sitä vieläkään ymmärrä. Olen 40v nainen.