Onko paikalla ketään kirjoittamista harrastavia?

Nyrkkisääntö on, että kirjoita siitä, minkä itse tunnet hyvin. Eli jos olet vaikka nuori nainen, niin kirjoita nuoren naisen elämästä tai aiemmista lapsuudenkokemuksistasi. Jne.

Edellinen hyvä neuvo ja jos et omasta elämästä halua kirjoittaa, niin seuraile ympäristöä, kuulostele mitä ihmiset puhuvat. Niistä voit mielikuvituksella kehitellä vaikka minkälaisia tarinoita. Lukemalla erilaisia juttuja esim. netistä saat varmaan myös hyviä inspiraatioita. Hyvä harjoite toisille on ns. pidä käsi liikkeessä eli kirjoita käsin noin 15 minuuttia yhteen menoon päivässä. Ei tarvitse siis kirjoittaa mitään tarinaa, vaan ihan tajunnan virtaa ilman ajatuksia. Toinen hyvä harjoitus alkuun on seitsemän virkkeen novellit. Molemmista löytyy varmaan netistä tietoa. Kirjoittamalla löydät varmaan sen sinulle omimman tyylin. Runopuoleen en osaa sanoa mitään, kun ne ei minulta irtoa niin sujuvasti. Hauskoja kirjoitushetkiä sinulle.

Kannattaa aloittaa juuri tuosta, että kirjoittaa tajunnanvirtaa sen 10 tai 15 minuuttia päivässä. Kynä koko ajan liikkeessä, kirjoita vain äläkä mieti mitä kirjoitat, unohda itsesensuuri ja kirjoita. Äläkä lue kirjoittamaasi heti, vaan joskus myöhemmin, jos luet. Jos on vaikea päästä alkuun, napaa ensimmäinen lause vaikka päivän lehdestä tai av:n etusivulta tai mistä tahansa. Kirjastoista löytyy hyviä kirjoitusoppaita, joissa on mm. erilaisia harjoituksia. Tai sitten voit vain antaa palaa ja kirjoittaa mitä mieleen tulee. Tai kaikkia näitä. Oikeasti tärkeintä on, että kirjoitat etkä jumitu hiomaan täydellistä lausetta. Eräällä kirjoittajakurssilla ohjaaja sanoi, että itselleen pitää antaa lupa kirjoittaa maailmanhistorian kamalinta paskaa.

Ulkona liikkuessa voi saada ideoita jostain ympärillä tapahtuvasta tai vaikka näkemästään rakennuksesta tai esineestä. Kannattaa myös unohtaa itsekriittisyys ja täydellisyyden tavoittelu. Ei kannata miettiä, minkälainen olisi hyvä teksti jonkun muun mielestä. Kirjoitat vain vapaasti ihan mistä aiheesta tahansa. Yksi hyvä keino on myös kirjoittaa päiväkirjaa.  Olen itse harrastanut kirjoittamista pienestä pitäen ja lapsena jotenkin kirjoitti paljon vapaammin. Sitä vain kirjoitti aiheesta kuin aiheesta tarinoita sen kummemmin miettimättä täydellistä tekstiä.  Sitten onkin iskenyt kauhea itsekritiikki ja häpeä omia tuotoksiaan kohtaan, vaikka en antaisi kenenkään lukea niitä.  Tästä on ollut vaikea päästä eroon. Jotenkin kun pystyisi löytää kirjoittamiseen lapsuuden ilon ja vapauden. 

Pari aloitusvinkkiä, noiden muiden vinkkien oheen:

Kuvaile sitä mitä näet ympärilläsi, ikkunasta ... missä nyt sitten oletkin. Yritä olla konkreettinen ja tarkka. 

Tee "Minä muistan" -harjoitus. Aloita siis Minä muistan miten/ että/ kun ... ja sitten kirjoitat konkreettisen, oman muiston. Esim. "Minä muistan miten kolikot kilisivät isän housuntaskussa kun hän tuli illalla kotiin." Siitä jo muistat miten pieni olit, korvasi oli isän housuntaskun korkeudella. 

Kirjoita ihan rennosti noita muistoja (pitkä) lista. Jostakin niistä voi aueta tarina, lisää muistoja, jotka alkavat elää omaa elämäänsä. Ne voivat olla aivan irrallisia, tai yksi muisto tuottaa toisen, tai irralliset muistot alkavat nivoutua yhteen ja muodostavat uuden kokonaisuuden. 

Kirjoita joka päiväö edes jotakin, vaikka millainen sää on.

Kirjoita joka päivä samaan aikaan ja pidä siitä rutiinista kiinni. Vaikka kirjoittaisit vain vartin, niin kirjoita se vartti, älä lintsaa. 

Lue!

Hauskaa kirjoittamista! :)