Mä olen kohta valmis vaikka maksamaan siitä, että joku antais mulle hellyyttä!
Siis joku muukin kuin lapset.
Mulla on niin järkyttävä hellyyden tarve, että halkean kohta!
Kommentit (14)
Mä halaan sua niin että halkeet!! :)
Sama täällä :( kun joku pitäisi hyvänä ja sanoisi joskus jotain nättiä.
Naimisissa olen, mutta silti olen hellyyden puutteessa.
Hellyyden puute on kamalaa. Varsinkin, kun on naimisissa ja mies fyysisesti torjuu, kun yrittää lähestyä ja mies ei kosketa mitenkään ja nukkuukin yöt sohvalla. Nyt ero pantu vireille ja toisen ihanan miehen olen löytänyt. Voi taivas niitä suudelmia ja ihan vain kädestä pitäminenkin tuntuu niin hyvältä.
Heh, missä säkissä olet tähän asti elänyt? Mies maksaa aina hellyydestä, muodossa tai toisessa. Ilmaiseski sitä ei tipu kuin elokuvissa.
Hellyyden puute täälläkin :( Naimisissa reilut parikymmentä vuotta. Alkoi ensin henkisen läsnäolon puutteella, joka pikku hiljaa on siirtynyt myös fyysiselle puolelle. Mies ei ota enää ikinä kainaloon tai silittele hellästi. Saatika mitään muutakaan :( Ja toiset miehet riisuvat silmillään ihan perusruokakaupassakin. On tää niin väärin. Ja juu, puhuttu on ja monta kertaa.
Sama täällä. Aika korkee kynnys vaan mennä huoriin
Mikähän mun viestissä oli niin kiellettyä, että piti poistaa?
Sinkkumies-tku
Täältä saat kunnon halkoa haaroväliin. Meitä on useampi halukas. Lohkeeko kaikille?
Täältä saat kunnon halkoa haaroväliin. Meitä on useampi halukas. Lohkeeko kaikille?
Vierailija kirjoitti:
Hellyyden puute on kamalaa. Varsinkin, kun on naimisissa ja mies fyysisesti torjuu, kun yrittää lähestyä ja mies ei kosketa mitenkään ja nukkuukin yöt sohvalla. Nyt ero pantu vireille ja toisen ihanan miehen olen löytänyt. Voi taivas niitä suudelmia ja ihan vain kädestä pitäminenkin tuntuu niin hyvältä.
Jatkan vielä. Jotkut miestyypit ilmeisesti ovat sellaisia, että ajan saatossa kiinnostus omaan naiseen heikkenee. Meillä ainakin mies on erittäin työorientoitunut ja kun kahdenkeskinen aika oli muutenkin kortilla lasten ollessa pieniä, henkinen ja fyysinen kuilu alkoi pikku hiljaa suurentua. Ystäväpiirissäni on mieheni kaltaisia miehiä ja sitten taas aivan päinvastaisia: jotka kiehnää siinä vaimonsa kyljessä vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin. Ovat muutenkin pehmeämpiä luonteeltaan kuin oma mieheni.
Mut ei tätä kaikkea tiennyt silloin nuorena, kun oltiin molemmat huolettomia opiskelijoita. Niin sitä ihminen muuttuu.
Tuttu tunne :(