Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsee häpeästä kun on mokannut pahasti?
Aikauhia
29.06.2017 |
Olen tosi tunnollinen ja perfektionisti, ja minulle on todella tärkeää että muut ajattelevat minusta hyvää. Mutta samalla olen kuitenkin hajamielinen, epäjohdonmukainen ja päässäni pyörii 2 miljoonaa asiaa kerralla. Tämä yhdistelmä saa aikaan sen, että teen kaikkeni vältelläkseni virheitä, ja sitten kuitenkin teen niitä huolimattomuuttani ja tämän jälkeen häpeän silmät päästäni. En voi sietää sitä oloa, tuntuu etten pysty olemaan ja menetän yöunet.
Muutin viime kuussa alivuokralta pois ja olin unohtanut ulko-oven auki, sinne olisi kuka vain voinut murtautua.. Ei ollut mitään onneksi viety. asukki on tosi vihainen syystä. Minua hävettää vieläkin, näen painajaisia enkä saa nukuttua kuin 3-4 h yössä. Mikä avuksi?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyt asian läpi päässäsi, ensin soimaat ja häpeät itseäsi, sitten ryhdistäydyt, annat anteeksi, ajattelet järjellä ja isommassa mittakaavassa. Esim. mun tai kenenkään tuttuni elämää sun mokas ei hetkauta. Lopuksi sanot itsellesi että asia käsitelty, eikä siihen enää palata. Aika auttaa, kun ei anna enää itsesäälille lupaa.
Mitään pahaa ei tapahtunut. Sait yhden ihmisen suuttumaan ja ihmisillä on tapana suuttua lähes joka päivä jostain asiasta. Se ihminen ei vihaa sinua, eikä sinulle tai hänelle seuraa mokastasi mitään huonoa enää ikinä. Kaikki on nyt hyvin.
Varmaan ammattiapu häpeän, perfektionismin ja kaiken muun käsittelyyn, mitä sieltä taustalta löytyykään. Tuollaisiin yksittäisiin mokailutapauksiin ei auta kuin aika. Myöhemmin häpeän tunne ei ole enää niin voimakasta, kuten olet varmaan huomannutkin, mutta se ei varmaan paljon lohduta, kun ainahan ehtii sattua ja tapahtua uusia juttuja. Minussa on vähän samaa vikaa. Vieläkin tulee puistatuksia joistakin omista vanhoista "toilailuista" tai sanomisista. Painajaisia en sentään näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse aika häpeäkeskeinen ja olen aina turvautunut eskapismiin, eli laitan asian mielestäni ja uppoudun johonkin muuhun. En tiedä, onko se paras tapa käsitellä asioita, mutta sitten ajan kanssa vanhat asiat mieleen tullessaan hävettävät vähemmän.
Olen kuullut sellaisen sanonnan tällaiseen, että ajattele, miten suuri tai oikeammin, miten pieni asia on 10 vuoden päästä katsottuna. Aika harva moka on niin iso, että 10 vuoden päästä nolottaisi tai harmittaisi.
Ja opettele nauramaan itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mokaat, niin ensimmäisenä pahoittele kovasti sille jolle mokastasi aiheutui haittaa. Yritä jotenkin paikata virhettäsi. Jos toinen on silti vihainen, anna olla, sitten ei voi mitään.
Toiseksi kerro jollekin mokastasi, se auttaa. Yleensä kaverille kertominen asettaa tapahtuneen oikeisiin mittasuhteisiin. Kaveri voi lohduttaa tai vertaistukena kertoa omasta mokailustaan.
Kolmanneksi muista, että ihan kaikille sattuu mokia. Ihan kaikille. Kaikki muutkin ovat joskus tehneet jotain ihan kamalaa mitä häpeävät tosi kovasti. Sellaista sattuu. Yritä unohtaa asia ja ajatella jotain muuta, niin ei ole koko ajan niin ikävä olo tapahtuneesta.
Itse olen yrittänyt toteuttaa näitä vaiheita mokaillessani. Mulla on myös vastaava ongelma, että mietin jotain monen vuoden takaisia mokailuja yhä ihan häpeissäni. Erityisesti mua on auttanut se, että kertoo jollekin, joka sanoo että hei eihän toi nyt niin paha ollut.
Vierailija kirjoitti:
Tee seppuku.
Onks seppuky niinku cowfefe?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut sellaisen sanonnan tällaiseen, että ajattele, miten suuri tai oikeammin, miten pieni asia on 10 vuoden päästä katsottuna. Aika harva moka on niin iso, että 10 vuoden päästä nolottaisi tai harmittaisi.
Ja opettele nauramaan itsellesi.
Tätä olen itsekin ajatellut, ja se usein toimii ☺ On raskasta elää niin että jokainen virhe aiheuttaa kuukauden murhemyllyn.
Vanha juttu jo näköjään, mutta itse aihe ei. Ihmiset ovat yleensä aivan fitun armottomia toisten tekemille virheille. Jotkut jopa etsii niitä, että pääsevät takertumaan muiden mokiin. Se on aivan fitun rasittavaa. Mutta, ehkä ilman heitä olisimme vielä enemmän moka-alttiita.
Tosiasia on tietenkin se, että se joka tekee, mokaa joskus. Se, joka ei tee, ei voi tietenkää mokata mitään.
Anna anteeksi itellesi ystävä hyvä. Miksi ihmeessä se on sulle vihainen, jos mitään ei viety?