Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isäpuoli varasti ja hävitti perinnön
28.06.2017 |
Äiti meni isän kuoltua uusiin naimisiin. Olin alaikäinen. Isäpuolella oli kaksi lasta edellisestä liitosta, joista tulikin myös äidille tärkeitä, ehkä tärkeämpiä kuin minä. Asuimme isäni kotitilalla, jossa myös isäni vanhemmat olivat asuneet kuolemaansa asti, mummo kuoli pian isäni jälkeen. Isäpuolen ilmestyttyä kuvioihin alkoi maiden myynti ja lopulta koko tilan huutokauppa, missä irtaimisto myytiin ja koko sukutilan muistot. vastusteluni ei auttanut, kun olin alaikäinen ilman sananvaltaa. Sain isäpuolen ja tämän suvun haukut päälleni. Muutimme liikepaikalle. muutettuani jo omilleni menehtyi äitini. Perunkirjoituksissa selvisi, että paljoa mitään ei ole jäänyt ja koko sukutilan rahat on hävinneet isäpuolen bisneksiin.
Kommentit (12)
Oliko isäsi perintö äitisi (ei voi mitään) vai sinun (haasta isäpuoli oikeuteen).
Ilmeisesti sinulla ei kuitenkaan ole ollut niin paljoa, jos maistraatti ei ole valvonut etuasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei ole provo niin aika huono juttu, mutta kokemus se on huonokin kokemus
Normaalisti perintökaaren mukaan sinun olisi pitänyt periä puolet isäsi omaisuudesta j aäitisi toisen puolen. Jos olit alaikäinen niin äidilläsi oli huoltajanasi tosin hallintaoikeus. Mutaa viimeistään 18-vuotispäivänäsi sinun olisi pitänyt saada sanavalta isäsi perintöön.
Äitisi toimi väärin, tietäen tai tietämättömyyttään. Hänellä ei olisi ollu toikeutta antaa myydä sinun osuuttasi isäsi omaisuudesta.
Ihan käsittämätöntä, että Suomessa, joka on moderni, kehittynyt sivistysvaltio voidaan näiden perintöjen suhteen elää, kuin jossain 1800-luvun ambomaalla! Miksi alaikäisten lasten rahoja annetaan maallikkojen hoiviin niin, että mahdollisuus hukata ne ja päästä siitä korvaamatta, on olemassakaan? Vanheneeko tämmöinenkin rikos? Jos, niin miksi helkkarissa, jos lapsi on pieni, niin miten hän voisi edes ymmärtää vahtia oikeuksiaan, ei tietenkään voi! Ja alaikäisnä perineille pitäisi lakisääteisesti antaa jokin infopaketti 18-vuotissyntymäpäivänä, että voivat silloin katsoa, että oikeutensa toteutuu, jos rikoksen vanheneminen alkaakin siitä hetkestä, kuin täysi-ikäistyy!
Aivan käsittämätöntä, että lasten pitää sitten pahoillamielin miettiä, että heille kuuluneita rahoja on mennyt joidnkin heille mahdollisesti ilkeitten ja pahojen ihmisten taskuun vieläpä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Normaalisti perintökaaren mukaan sinun olisi pitänyt periä puolet isäsi omaisuudesta j aäitisi toisen puolen. Jos olit alaikäinen niin äidilläsi oli huoltajanasi tosin hallintaoikeus. Mutaa viimeistään 18-vuotispäivänäsi sinun olisi pitänyt saada sanavalta isäsi perintöön.
Äitisi toimi väärin, tietäen tai tietämättömyyttään. Hänellä ei olisi ollu toikeutta antaa myydä sinun osuuttasi isäsi omaisuudesta.
Ilman keskinäistä testamenttia leski ei peri penniäkään, vaan saa osituksessa puolet yhteisestä omaisuudesta. Tämä on ihan eri asia. Lapsi saa toisen puolen eli vainajan osuuden kokonaan.
Leski saa puolet vainajan omaisuudesta vain siinä tapauksessa, että hän on itse täysin varaton (yhteenlaskettu omaisuus = miehen omaisuus) eikä avioehtoa ole.
kummitustäti kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Normaalisti perintökaaren mukaan sinun olisi pitänyt periä puolet isäsi omaisuudesta j aäitisi toisen puolen. Jos olit alaikäinen niin äidilläsi oli huoltajanasi tosin hallintaoikeus. Mutaa viimeistään 18-vuotispäivänäsi sinun olisi pitänyt saada sanavalta isäsi perintöön.
Äitisi toimi väärin, tietäen tai tietämättömyyttään. Hänellä ei olisi ollu toikeutta antaa myydä sinun osuuttasi isäsi omaisuudesta.
Ilman keskinäistä testamenttia leski ei peri penniäkään, vaan saa osituksessa puolet yhteisestä omaisuudesta. Tämä on ihan eri asia. Lapsi saa toisen puolen eli vainajan osuuden kokonaan.
Leski saa puolet vainajan omaisuudesta vain siinä tapauksessa, että hän on itse täysin varaton (yhteenlaskettu omaisuus = miehen omaisuus) eikä avioehtoa ole.
Joo, näinhän se olikin. Käytännössä siis isän kuoleman jälkeen perheen omaisuus kuitenkin jaetaan tasan puolison ja lasten kesken (meilläkin meni näin, eihän tosiaan äitini "perinyt" mitään vaan sai vain sen talonpuolikkaan kokonaan omiin nimiinsä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi kuoleman jälkeen on suoritettu ositus isäsi ja äitisi välillä. Jos äitisi on ollut varattomampi hän on avio-oikeutena saanut puolet yhteenlasketusta netosta. Jos hän on ollut varakkaampi hän on saanut pitää omansa. Yleinen harhaluulo on - leski perii puolet ei peri. Jos isälläsi ei ole muita lapsia. Sinä olit ainut perillinen. Kaivahan perukirja esiin. Jos tila on ollut silloin velkainen tai arvioitu alakanttiin voi perintösi olla pieni ja äitisi hoitanut senkin tappioksesi.18 vuotiaana sinun olisi pitänyt vaatia osasi. Tässä vaiheessa voi olla myöhäistä.
Käyttäjä5770 kirjoitti:
kummitustäti kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Normaalisti perintökaaren mukaan sinun olisi pitänyt periä puolet isäsi omaisuudesta j aäitisi toisen puolen. Jos olit alaikäinen niin äidilläsi oli huoltajanasi tosin hallintaoikeus. Mutaa viimeistään 18-vuotispäivänäsi sinun olisi pitänyt saada sanavalta isäsi perintöön.
Äitisi toimi väärin, tietäen tai tietämättömyyttään. Hänellä ei olisi ollu toikeutta antaa myydä sinun osuuttasi isäsi omaisuudesta.
Ilman keskinäistä testamenttia leski ei peri penniäkään, vaan saa osituksessa puolet yhteisestä omaisuudesta. Tämä on ihan eri asia. Lapsi saa toisen puolen eli vainajan osuuden kokonaan.
Leski saa puolet vainajan omaisuudesta vain siinä tapauksessa, että hän on itse täysin varaton (yhteenlaskettu omaisuus = miehen omaisuus) eikä avioehtoa ole.
Joo, näinhän se olikin. Käytännössä siis isän kuoleman jälkeen perheen omaisuus kuitenkin jaetaan tasan puolison ja lasten kesken (meilläkin meni näin, eihän tosiaan äitini "perinyt" mitään vaan sai vain sen talonpuolikkaan kokonaan omiin nimiinsä).
Mitä tapahtui Sinun puolikkaalle ????? Maksettiinko se sinulle rahana ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä5500 kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
kummitustäti kirjoitti:
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Normaalisti perintökaaren mukaan sinun olisi pitänyt periä puolet isäsi omaisuudesta j aäitisi toisen puolen. Jos olit alaikäinen niin äidilläsi oli huoltajanasi tosin hallintaoikeus. Mutaa viimeistään 18-vuotispäivänäsi sinun olisi pitänyt saada sanavalta isäsi perintöön.
Äitisi toimi väärin, tietäen tai tietämättömyyttään. Hänellä ei olisi ollu toikeutta antaa myydä sinun osuuttasi isäsi omaisuudesta.
Ilman keskinäistä testamenttia leski ei peri penniäkään, vaan saa osituksessa puolet yhteisestä omaisuudesta. Tämä on ihan eri asia. Lapsi saa toisen puolen eli vainajan osuuden kokonaan.
Leski saa puolet vainajan omaisuudesta vain siinä tapauksessa, että hän on itse täysin varaton (yhteenlaskettu omaisuus = miehen omaisuus) eikä avioehtoa ole.
Joo, näinhän se olikin. Käytännössä siis isän kuoleman jälkeen perheen omaisuus kuitenkin jaetaan tasan puolison ja lasten kesken (meilläkin meni näin, eihän tosiaan äitini "perinyt" mitään vaan sai vain sen talonpuolikkaan kokonaan omiin nimiinsä).
Mitä tapahtui Sinun puolikkaalle ????? Maksettiinko se sinulle rahana ?
Vaikuttaa siltä, että olet saanut aikanaan osuutesi isäsi jälkeen ? Ja nyt olet pettynyt kun äidiltä jäi vain murusia ?
Käyttäjä5770 kirjoitti:
Normaalisti perintökaaren mukaan sinun olisi pitänyt periä puolet isäsi omaisuudesta j aäitisi toisen puolen. Jos olit alaikäinen niin äidilläsi oli huoltajanasi tosin hallintaoikeus. Mutaa viimeistään 18-vuotispäivänäsi sinun olisi pitänyt saada sanavalta isäsi perintöön.
Äitisi toimi väärin, tietäen tai tietämättömyyttään. Hänellä ei olisi ollu toikeutta antaa myydä sinun osuuttasi isäsi omaisuudesta.
- Jos äitisi on myynyt myös sinun osuuden tilasta, kauppahinta on pitänyt maksaa sinulle. Oletko saanut aikanaan rahat ? Omalla osuudellaan hän on voinut tehdä mitä vaan, vaikka sijoittaa tuottamattomiin pisneksiin.
Alue: Aihe vapaa
Tough luck. Äitisi peri isäsi, ja sai tehdä omaisuudellaan mitä halusi.