Mikä pieni koirarotu lapsiperheeseemme?

Ei koiria lapsiperheeseen! Tee koiralle palvelus äläkä ota perheeseen jossa lapsia.

Ei helppoja koiria ole olemassa.

Kääpiösnautseri

Welsh gorgi pemproke?? Iso koira, pienessä paketissa.

Aika kovat kriteerit koiralle.. pienet koirat tuppaa olemaan haukkuherkempiä kuin vähän isommat. Jos haluaa lyhytkarvaisen koiran niin talvella pitää muistaa, että pakkasella tulee kylmä.. varsinkin jos on pieni koira.

Pieni, lyhyt karvainen, helppo luontoinen on mopsi, mutta sillä taas tuo jalostus on syönyt terveyttä.

Chihuahua on pieni, lyhytkarvainen, jaksaa yllättävän paljon lenkkeilyä, mutta luonteeltaan monesti hieman ärhäkkä.

Terrierit on tunnettuja haukkumisesta ja ärhäkkyydestä.. toki on poikkeuksiakin.

Villakoira ei aja karvaansa ja on äärimmäisen älykäs=helppo opettaa. Jaksaa lenkkeillä, eikä heti palellu.

Onko teillä jotakin rotua, jota olette silmäilleet? :)

Yhtä lailla se pieni koira pitää kouluttaa.

Corgista lähtee paljon karvaa eikä se ole helppo. Muuten kyllä hyvä koira pienehkössä koossa.

Jos haluatte lapsiystävällisen perhekoiran niin suosittelen newfounlandinkoiraa tai landseeria...ihan todella huippukoiria lapsiperheelle....mutta nämä on jättirotuja. Pikkukoirista ei ole kuin harmia...ottakaa kerralla koiran kokoinen koira eikä mitää rottaa :D

Lelukoira

Coton de tulear

Täyttää kaikki nuo kriteerit. Karvaa ei lähde nimeksikään. Turkin voi pitää ihan lyhyenä, jolloin se ei ole vaikeahoitoinen -- pitkänä on aika työläs. 

Tosi iloinen vekkuli ja rakastaa lapsia, ei räkytä. Tietysti kasvatuksesta on paljon kiinni tässäkin. Joka rodusta saa aran räkyttäjän, jos on huono koti. 

Staffi, iloinen ja kestävä. Rakastaa kaikkia ja jaksa peuhata, todennäköisesti myös puolustaa lastasi pahan paikan tullessa.

Kannattaa alkaa kierrellä vaikka koiranäyttelyitä ja muita koiratapahtumia niin pääsette näkemään erilaisia koiria ja puhumaan omistajien ja kenties kasvattajienkin kanssa. Jos sekarotuista mietitte, niin molempien vanhempien rotu ja luonne/ominaisuudet pitää tietää. Luonne periytyy yleensä kyllä emolta.

Vierailija kirjoitti:

Coton de tulear

Täyttää kaikki nuo kriteerit. Karvaa ei lähde nimeksikään. Turkin voi pitää ihan lyhyenä, jolloin se ei ole vaikeahoitoinen -- pitkänä on aika työläs. 

Tosi iloinen vekkuli ja rakastaa lapsia, ei räkytä. Tietysti kasvatuksesta on paljon kiinni tässäkin. Joka rodusta saa aran räkyttäjän, jos on huono koti. 

Cottonia suosittelen minäkin. Rakastettava, älykäs(helppo kouluttaa) ja ihmisrakas, tykkää pitkistäkin(1h+) lenkeistä ja kouluttamalla ei hauku. Turkki lyhyenä oikein soma.

Pieni koira, suuri luonne. Monen pienen rodun kohdalla pätee tämä. Yksilöitä kaikki. Itselläni on tunnetusti haukkuherkkä rotu, mutta oma koirani ei haukahda koskaan. Naapurini monesti kyselleet osaako koirani haukkua edes kun on niin hiljainen kaveri, ettei edes huomaa talossa asustelevan koira.

Juu ei koiraa lapsiperheeseen.

Se koira jää ihan hunningolle, kun ne lapset ei sitä jaksa ulkoiluttaa ja kouluttaa, vanhemmista puhumattakaan. Sitten siitä kasvaa äksy purija, joka joutuu pahimmassatapauksessa piikille, kiertolaisen asemastaan...kun on ensin kierrätetty eteenpäin sen kymmeneen perheeseen/omistajalle.

EI EI ja EI!

Näitä on nähty ja KAIKKI pitovaikeuksien vuoksi annettavat/myytävät on näitä lapsiperheiden pilaamia koiria....

Meillä on lapsiperheessä Jack Russellin terrieri. Niitä pidetään ärhäköinä mutta ainakin meidän koira on lähinnä reipas ja rauhallinen. Eli reipas kun lapset haluaa leikkiä tai lähdetään lenkille, mutta rauhallinen muuten. Tykkää lapsista tosi paljon eikä pelkää poikien villejä leikkejä. Ei ole niin huonoa säätä, etteikö koira haluaisi tunnin lenkille.

Älä ota ihan pientä koiraa, tyyliin chihu, koska sellainen voi jo pelätä lapsia ja ärhennellä sen takia. Minikokoinen koira voi kokea , ettei se "pärjää" lasten kanssa ja sitten pelkää niitä.

Villakoira sopisi hyvin noihin ap:n kriteereihin. Taitaa täyttää kaikki  kriteerit, tosin rotuvioista en tiedä mitään. Villakoira oli meilläkin tosi pitkään harkinnassa, mutta terrieriin päädyimme kuitenkin.

No meilläpä onkin lapsiperheessä ollut aina koira. Myös minun lapsuudenkodissa oli koiria. Samoin miehen. Yksikään ei lähtenyt kiertoon. Että tukehdupa mummo pullaas :D

Vierailija kirjoitti:

Staffi, iloinen ja kestävä. Rakastaa kaikkia ja jaksa peuhata, todennäköisesti myös puolustaa lastasi pahan paikan tullessa.

Staffi ehdottomasti, ei räksytä, normaali karvanlähtö, pieni koko mutta painon puolesta kyllä vähän isompi, sellainen jässikkä, tosiaan erittäin lapsiystävällinen, luonteeltaan iloinen ja hieman raisu, ei pienet kolhut haittaa ja jaksaa lenkkeillä. Terve. Suosittelen myös.

Vierailija kirjoitti:

Staffi, iloinen ja kestävä. Rakastaa kaikkia ja jaksa peuhata, todennäköisesti myös puolustaa lastasi pahan paikan tullessa.

Mikäs tässä kommentissa oli vikana?

Villakoiraa suosittelisin noilla ehdoilla. Älykkäälle koirarodulle on tarpeen pystyä tarjoamaan kuitenkin paljon erilaisia virikkeitä lenkityksen lisäksi, jotta energiaa pääsee purkamaan toivotulla tavalla. Vieraisiin pienestä asti totutettu ja virikkeitä saava koira ei yleensä räkytä turhaan. Toki kannattaa katsoa ettei emä vaikuta jo valmiiksi hermoheikolta.

Espanjan vesikoiralla on vähäinen karvanlähtö myös, mutta niiden luonteenpiirteeseen kuuluu pidättyväisyys vieraita kohtaan, joten haluatteko enemmän "koko korttelin koiran"? Lisäksi kokoa on enemmän.

Corgit ovat mainioita kavereita ja pembroket varsinkin huumorintajuisia, mutta karvaa niistä lähtee, joten en suosittelisi teille :)

Staffit ovat kovia puremaan ja tuhoamaan paikkoja, puremista on etenkin nuorilla. Puruvoimaa myös riittää ja puruote on tiukka. Hyviä ominaisuuksia on toki myös.