Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko sairaalloisen vainoharhainen? Pelottaa
huolestunut
24.06.2017 |
Vainoharhaisuus eli paranoidisuus
Kuvittelen heti, jos näen ihastukseni tykkäävän jonkun toisen tytön kuvasta, että heillä on meneillään jotakin. Tai alkaa seuraamaan jotakuta tyttöä niin totta hitossa heillä on jotakin.
Myönnän olevani mustasukkainen, mutta en tiedä olenko sairaalloisen mustasukkainen. En haluaisi olla.
Hän oli eräällä viikon kestävällä leirillä pari päivää, jossa oli paljon tyttöjä. Mieleni heti muodosti hänen löytävän jonkun toisen kuin minut. (Itsetuntoni on aika alhainen). Ja pari päivää sitten ennen leiriä olin vaakuuttunut hänen pitävän minusta.
Sama parhaan kaverini kanssa. Pelkään koko ajan menettäväni hänet muulle kaveriporukalle, vaikka on luvannut ettei ikinä hylkäisi minua. Silti pelko hylkäämisestä on kokoaikainen.
Mainittakoon, että olen menettänyt viimeisen kahden vuoden aikana paljon kavereita ja menettänyt luottamuksia.
Olenko terveellä tavalla mustasukkainen vai meneekö jo sairaaksi?
Kommentit (18)
Luulisin, että pelkäät menettäväsi jonkuk, koska olet jo aiemmin menettänyt sinulle tärkeitä ihmisiä
Ihan tervettä pelkoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuus ja toisen ihmisen omistamisen halu eivät ole ikinä terveitä asioita. Jokainen on vapaa tekemään mitä haluaa. Saatat helposti pelottaa muita ihmisiä ympärilläsi epävakaalla käytöksellä.
Vierailija kirjoitti:
Mustasukkaisuus ja toisen ihmisen omistamisen halu eivät ole ikinä terveitä asioita. Jokainen on vapaa tekemään mitä haluaa. Saatat helposti pelottaa muita ihmisiä ympärilläsi epävakaalla käytöksellä.
En näytä mustasukkaisuuttani.
Ja en todellakaan halua omistaa ketään
Ap
Olet. Vainoharhat ovat syvältä. Itse pelkäsin nuorempana ja pelkään vieläkin jonkin verran tekeväni jotain pahaa. Siis aivan normaalit tilanteet laukaisee ahdistuksen ja pelkään, että olen joko loukannut tai muuten satuttanut ihmisiä tai rikkonut jotain lakipykälää.
Kuullostaa ihan hylkäämisen tunnelukolta. On kyl tosi hankalaa oikeesti ajatella järjellä, tuntuu että just se alun epävarmuus ajaa iha hulluksi. Ja todellakin kumpuaa lapsuudesta nuo jutut. Oo ainakin ilonen jos pystyt kontrolloimaan itteäs, etkä näytä noita tuntemuksia mitenkään sille toiselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni olet reagoinut normaalisti, jos olet vielä nuorikin
Riippuu minkä ikäinen olet.
Jos olet jo aikuinem, on sairasta
Jos olet vielä teini niin normaalia teinin tunnekuohuja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin kärsinyt pahasta hylätyksi tulemisen pelosta, se tosin ilmeni päinvastaisilla oireilla: en uskaltanut kiintyä kehenkään tai päästää ketään lähelleni ja seurustelusuhteissa olin erittäin herkästi jättämässä pienenkin vastoinkäymisen tai konfliktin edessä jotta en itse tulisi jätetyksi. Se oli todella ahdistavaa ja rasittavaa sekä itselleni että muille.
Mutta siitä voi päästä yli. Oikeasti! Joudut ikävä kyllä tekemään töitä sen eteen, menemään aktiivisesti epämukavuusalueille ja tietoisesti opeteltava sietämään tunteita, joita hylätyksi tulemisen pelko aiheuttaa. Mutta hiljalleen se myös hellittää otteensa sinusta.
Juttele kavereillesi tai kenelle tahansa luotettavalle, se helpottaa.
Tekstistäsi päätellen olet nuori ja epävarma.
Varmasti esiintyy vainoharhaisuutta jos on tullut hylätyksi moneen otteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo menettämisen pelko on vähän sellainen juttu, että pelkäämällä ei saa ketään pysymään luonaan, he lähtevät jos lähtevät. Pelkääminen on siis turhaa ajan ja energian haaskaamista, mistä voi aina muistuttaa itseään ja yrittää ravistautua irti.
Minut on hylätty neljä kertaa, ikinä ei ole tullut selitystä miksi niin. Ja kaikki sellaisia, joista luulin että he olisivat olleet oikeasti kavereitani.
Ja koko lapsuus vähätelty "Et sinä kuitenkaa sitä osaa jne"
En halua omistaa ketään, en halua rajoittaa kenenkään tekemisiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut on hylätty neljä kertaa, ikinä ei ole tullut selitystä miksi niin. Ja kaikki sellaisia, joista luulin että he olisivat olleet oikeasti kavereitani.
Ja koko lapsuus vähätelty "Et sinä kuitenkaa sitä osaa jne"En halua omistaa ketään, en halua rajoittaa kenenkään tekemisiä.
Ap
Ymmärrän sinua ap, minutkin on hylätty tosin vain kaksi kertaa. Minullekin tuli paljon pelkoa siitä hylätäänkö minut taas uudelleen kun sitä vähiten odotan.
Neuvoisin sinua menemän vaikka psykiatrille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti älä ole noin angstinen
Olen myös kokenut tuollaista niin ymmärrän sinua.
Kyllä se ajan myötä helpottaa kunhan luotat toisiin
Hei pää pystyyn!
Opettele luottamaan ihmisiin täysin, ne varmimmat tapaukset eivät hylkää sinua mihinkään.
Ja ihan ymmärrettävää olla vähän sekaisin jos on monta hylkäystä jo ollut
Alue: Aihe vapaa
https://www.avaamoterapia.fi/2013/06/17/hylkaamisen-tunnelukko/