Lue keskustelun säännöt.
Milloin suru helpottaa?
22.06.2017 |
Olen vasta nyt ymmärtänyt kunnolla mummoni kuoleman, vaikka siitä on jo muutama kuukausi. Olen itkenyt joka ilta, itken päivisinkin välillä. En millään voi käsittää, ettei häntä enää ole. Olen järkyttynyt ja surullinen, enkä voi edes nauttia lomasta. :( Mitä ihmettä voin tehdä?
Kommentit (11)
Otan osaa, yleensä aika auttaa. Sulla on oikeus surra, mutta yritä myös löytää jotain muuta ajateltavaa, ettet masennu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy mummon haudalla, muistele hyviä hetkiä, katsele valokuvia ja anna itsellesi aikaa. Osanottoni.
En tiedä kuinka läheisiä olitte. Omasta kokemuksesta voi kertoa, ettei läheisen kuoleman suru lopu. Siihen kyllä tottuu.
Ensimmäinen vuosi on vaikein, kun tulee ensimmäinen juhannus, joulu, uusi vuosi, pääsiäinen, vappu, syntymäpäivät, hääpäivä jne. ilman kuollutta. Kun ne on kerran koettu ja ratkaistu järjestelyt, niin seuraavana vuonna on jo vähän helpompaa.
Ota huikka mummon mielijuomaa ja itkeä pirauta - kyllä se siitä...
Olimme läheisiä, kävin kylässä usein pienempänä, mutta nyt kun aloitin yläasteen, en enää käynyt yhtä usein kylässä. :( On huono omatunto, olisi pitänyt käydä useammin. Viimeinen muistoni mummosta on se, että hän halusi meiltä vanhoja säilykepurkkeja, joihin hän keräisi kolikoita siskolle, serkulle ja minulle. Haudalla käytiin pari päivää sitten, kovin usein en pitkän matkan takia voi siellä käydä, vaikka haluaisinkin. Nyt tuntuu erityisen pahalta, kun on rippileiri tulossa ja mummo odotti kovasti rippijuhliani. Jouluna hän jo sanoi, että tämä voi olla viimeinen joulumme yhdessä, oli valitettavasti oikeassa. :( En tiedä, miten selviän leiristä, kun ajattelen vain mummoa. Ihan kamala olo koko ajan, synttäritkin tulossa ja haluaisin vain nähdä mummon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, mutta valitettavasti en osaa auttaa, mutta ehkä valokuvien katseleminen helpottaa vähän.
Juttele perheesi kanssa mummosta, sekin voi helpottaa. Muistelette yhdessä häntä, katsotte kuvia. Aika helpottaa yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne siellä leirillä ymmärtää tuollaisen, voithan sä vaikka jollekin isoselle kertoa siitä tai papille.
Voi, otan osaa. Voimia teidän koko perheelle. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa suruusi. :( Kannattaa jutella jonkun kanssa, muistella hyviä hetkiä.. Voisitko vaikka siskon tai serkun kanssa muistella mummoa yhdessä? Suru vie aikaa. Mummosi kuolemasta on vasta muutama kuukausi. Sinulla on oikeus surra, eikä siihen ole mitään aikatauluja, koska surun pitäisi helpottaa. Kannattaa mennä rippileirille, vaikka tuntuu pahalta. Varmasti siitä tulee kuitenkin hyvä kokemus ja saat mukavaa tekemistä siellä. Tarvitset jotain iloisiakin tapahtumia surun keskelle. Ei kannata jäädä yksin. Ja isosille ja papillekin voi puhua mummosta.
Minultakin kuoli ukki muutama viikko sitten. Nämä on raskaita aikoja. :(
Aika auttaa.