Se oli aika kevyttä, kun mies söi lapsen vanukkaat mutta mitäpä tapahtui kun mies söi mun vanukkaat

Mies osoitti oman kypsyytensä tappelemalla ruuasta.
Laitoin purkkispagettia siihen hätään. Ensinnäkin mies alkoi haastaa riitaa siitä, miten ei kerkeä tekemään ruokaa kun mun äiti pitää hakea töistä. En käsittänyt mistä se sai aikaan niin kauhean messun yksinään, eikä mikään neuvottelu auttanut. Kun viimein osoitin purkin kyljestä, että ehdin tehdä ruuan aivan mainiosti eikä ole mikään kiire, niin mies rauhoittui. Seuraavaksi hän sai tulta alleen spagetin jakamisesta. "Ei sitä kannata tasan pistää, koska ei siitä riitä molemmille." Olin että hyvä, syön sitten yksin. Yllättäen mies ilmestyi haarukan kanssa kuitenkin jakamaan eli rohmuamaan ruokaani. Annoin hänen muutaman vetää, mutta mies alkoi ahnehtimaan ja hyvä ettei vetänyt haarukkaa kädestäni. Hän siis ehdotti jakamattomuutta siksi, että pääsee ryöstämään ruuat.
Kun tämä sota oli käyty, niin seuraavaksi mies alkoi tapella riisifruteista. Olin ostanut niitä jääkaappiin viisi. Mies ilmoitti, että hän syö niistä kolme. Olin että äläpä yritä, eikä näistä taistella. Mies istuutui sängyn viereen, latasi kolme purkkia ja alkoi syömään niitä. nappasin kaksi purkeista ja vein takaisin jääkaappiin ja ilmoitin, että menee kotiinsa syömään. Aamulla kun heräsin, niin mies oli noussut aiemmin ja istui syömässä niitä purkkeja jotka olin illalla vienyt pois.

Onko tällainen ahneus seurausta siitä, että on kasvanut kuopuksena vai onko tuo merkki jonkinasteisesta kehitysvammaisuudesta? Anteeksi vammaiset, olette mukavia, mutta tuo rohmuaminen ja näkyvä kyynärpääteknikointi ottaa aivoon.