Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa urpoa selviämään sosiaalisista tilanteista!
20.06.2017 |
Tilanteeni on mennyt todella pahaksi. En osaa enää normaalisti olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Monesti kotona harjoittelen erilaisia keskusteluja (mietin päässäni mitä joku saattaa sanoa ja sitten mietin etukäteen mitä vastaan). Olen huomannut että saatan käyttää näitä ennalta suunnitelemiani keskusteluja sitten ihan oikeassakin elämässä vaikka ne eivät välttämättä sopisi tilanteeseen yhtään. Vaikutan siis todella oudolta ja tönköltä. Miten voisin keskustellessa keskittyä enemmän siihen toiseen ihmiseen kuin siihen kuinka urpo olen? En jaksa tätä enäääääää!!!!!!
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nainen, ei haittaa. Jos mies, olet ikisinkku, jolla ei ole eikä tule koskaan olemaan kavereita.
Olen nainen, kavereita ei ole ja ikisinkku olen ollut ainakin tähän asti. Ei tunnu kivalta :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko käyttää itsestäsi jotain muuta nimitystä kuin urpo? Mieheni on Urpo, enkä haluaisi, että hänen nimeään halvennetaan tuolla tavoin. Kiitos!
Lue paljon, seuraa ajankohtaisia asioita. Älä suunnittele keskustelujasi etukäteen vaan kuuntele, mitä toinen sanoo. Jos hän puhuu säästä, puhu säästä. Jos hän puhuu politiikasta, puhu hänen kanssaan politiikasta. Sosiaalisempi tyyppi yleensä vie keskustelua eteenpäin ja jos hän vaihtaa säästä puhumisen politiikasta puhumiseen, älä enää palaa vanhaan aiheeseen eli säähän vaan puhu politiikasta. Tärkeintä siis on, että kuuntelet.
Opettele myös tulkitsemaan ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja. Opettele näiden avulla havaitsemaan, mistä asioista toinen puhuu mielellään ja mistä ei. Jatka keskustelua toiselle mieluisaksi osoittautuneesta aiheesta.
Useimmat ihmiset rakastavat puhua itsestään ja omasta elämästään. Heitä ei haittaa, vaikka et kertoisikaan omastasi, kunhan kuuntelet heitä ja esität heidän elämäänsä liittyviä kysymyksiä. Jos toinen esimerkiksi kertoo rakastavansa matkustelua, kysy häneltä, missä hän viimeksi kävi. Ja hänen kertoessaan reissustaan voit esitää matkaan liittyviä kysymyksiä kuten millä lentoyhtiöllä menivät, missä hotellissa olivat, missä kaikkialla kävivät jne. Kun olet kiinnostunut toisen elämästä, sinua pidetään mukavana, sympaattisena ja sosiaalisena ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Lue paljon, seuraa ajankohtaisia asioita. Älä suunnittele keskustelujasi etukäteen vaan kuuntele, mitä toinen sanoo. Jos hän puhuu säästä, puhu säästä. Jos hän puhuu politiikasta, puhu hänen kanssaan politiikasta. Sosiaalisempi tyyppi yleensä vie keskustelua eteenpäin ja jos hän vaihtaa säästä puhumisen politiikasta puhumiseen, älä enää palaa vanhaan aiheeseen eli säähän vaan puhu politiikasta. Tärkeintä siis on, että kuuntelet.
Opettele myös tulkitsemaan ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja. Opettele näiden avulla havaitsemaan, mistä asioista toinen puhuu mielellään ja mistä ei. Jatka keskustelua toiselle mieluisaksi osoittautuneesta aiheesta.
Useimmat ihmiset rakastavat puhua itsestään ja omasta elämästään. Heitä ei haittaa, vaikka et kertoisikaan omastasi, kunhan kuuntelet heitä ja esität heidän elämäänsä liittyviä kysymyksiä. Jos toinen esimerkiksi kertoo rakastavansa matkustelua, kysy häneltä, missä hän viimeksi kävi. Ja hänen kertoessaan reissustaan voit esitää matkaan liittyviä kysymyksiä kuten millä lentoyhtiöllä menivät, missä hotellissa olivat, missä kaikkialla kävivät jne. Kun olet kiinnostunut toisen elämästä, sinua pidetään mukavana, sympaattisena ja sosiaalisena ihmisenä.
Kiitos vinkeistä! Ongelmana on että en oikein kehtaa katsoa muita päin puhuessani... Koen itseni vastenmielisen näköiseksi.
Lisäksi yritän olla kyselemättä liikaa. En tahdo vaikuttaa uteliaalta tai tungettelevalta.
Olen vain niin väsynyt olemaan tällainen. Nolaan itseni jatkuvasti kun käyttäydyn niin oudosti. Itken täällä nytkin kun taas tein itsestäni pellen.
Jos joku harrastus kiinnostaa, niin ehkä sen tiimoilta voi puhua niistä harrastus asioista. Keskustelussa nyt voi puhua periaatteessa mistä tahansa. Mielellään jostain tilanteeseen liittyvästä. Aika yleistä on puhua niistä asioista mitä nyt päähän pälkähtää ja rehellisesti voi puhua myös omista tuntemuksistaan.
Ehkä voisi hyvä kuunnella vaikka jotain podcasteja. Puheen kuuntelu kehittää jo sinänsä ajattelumaailmaa ja jutun juuria. Voit keskustella myös keskustelupalstoilla ja vaikka chäteissä. Tämä on kylläkin yksi huonoimmista palstoista keskustelulle. Tuloksia ei välttämättä ihan hetkessä tule, mutta kyllä pidemmällä aikavälillä se alkaa sujua paremmin harjoittelun ja asiaan rennommin suhtautumisen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos joku harrastus kiinnostaa, niin ehkä sen tiimoilta voi puhua niistä harrastus asioista. Keskustelussa nyt voi puhua periaatteessa mistä tahansa. Mielellään jostain tilanteeseen liittyvästä. Aika yleistä on puhua niistä asioista mitä nyt päähän pälkähtää ja rehellisesti voi puhua myös omista tuntemuksistaan.
Ehkä voisi hyvä kuunnella vaikka jotain podcasteja. Puheen kuuntelu kehittää jo sinänsä ajattelumaailmaa ja jutun juuria. Voit keskustella myös keskustelupalstoilla ja vaikka chäteissä. Tämä on kylläkin yksi huonoimmista palstoista keskustelulle. Tuloksia ei välttämättä ihan hetkessä tule, mutta kyllä pidemmällä aikavälillä se alkaa sujua paremmin harjoittelun ja asiaan rennommin suhtautumisen kautta.
Osaan kyllä jutella ja keskustella erilaisista asioista. Ehkä enemmän ongelmanani on se, että jännitän niin paljon että en yhtään kykene kuuntelemaan mitä se toinen vastaa. Tavallaan keskustelu kanssani ei ole vastavuoroista. Olen niin jännittynyt ja "jumissa" aina kun olen muiden ihmisten kanssa tekemisissä. Tilanne on mennyt niin pahaksi, että olen todella harkinnut itsemurhaa. Koen nolaavani itseni jatkuvasti enkä enää jaksaisi. Olen aika mukava ja järkevä ihminen, mutta en vain osaa tuoda sitä esille. Olen ihan totaalisen yksin, kun muut pitävät minua tyhmänä ja karttavat seuraani...
Ajattelet tätä liikaa, ei kaikkia tule kiinnostamaan ulkonäkösi tai se, että olet utelias. Tässä ei ole oikeaa ongelmaa, kaikki on omassa päässäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut mitään lääkkeitä jännittämiseen? Ihan vain beettasalpaaja (verenpainelääke) saattaisi auttaa pääsemään yli pahimmasta lukosta.
Jormakka kirjoitti:
Ajattelet tätä liikaa, ei kaikkia tule kiinnostamaan ulkonäkösi tai se, että olet utelias. Tässä ei ole oikeaa ongelmaa, kaikki on omassa päässäsi
Kunpa olisikin niin. Kyllä minä huomaan miten ihmiset minuun suhtautuvat. Minua pidetään idioottina. Kukaan ei tahdo tutustua minuun sillä en osaa antaa itsestäni kovinkaan hyvää kuvaa. Vaikutan todella tyhmältä ja idioottimaiselta. Kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta eikä minulla ole ystäviä. En enää tiedä miten voin tästä normalisoitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut mitään lääkkeitä jännittämiseen? Ihan vain beettasalpaaja (verenpainelääke) saattaisi auttaa pääsemään yli pahimmasta lukosta.
En ole. Voisikohan siitä olla apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue paljon, seuraa ajankohtaisia asioita. Älä suunnittele keskustelujasi etukäteen vaan kuuntele, mitä toinen sanoo. Jos hän puhuu säästä, puhu säästä. Jos hän puhuu politiikasta, puhu hänen kanssaan politiikasta. Sosiaalisempi tyyppi yleensä vie keskustelua eteenpäin ja jos hän vaihtaa säästä puhumisen politiikasta puhumiseen, älä enää palaa vanhaan aiheeseen eli säähän vaan puhu politiikasta. Tärkeintä siis on, että kuuntelet.
Opettele myös tulkitsemaan ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja. Opettele näiden avulla havaitsemaan, mistä asioista toinen puhuu mielellään ja mistä ei. Jatka keskustelua toiselle mieluisaksi osoittautuneesta aiheesta.
Useimmat ihmiset rakastavat puhua itsestään ja omasta elämästään. Heitä ei haittaa, vaikka et kertoisikaan omastasi, kunhan kuuntelet heitä ja esität heidän elämäänsä liittyviä kysymyksiä. Jos toinen esimerkiksi kertoo rakastavansa matkustelua, kysy häneltä, missä hän viimeksi kävi. Ja hänen kertoessaan reissustaan voit esitää matkaan liittyviä kysymyksiä kuten millä lentoyhtiöllä menivät, missä hotellissa olivat, missä kaikkialla kävivät jne. Kun olet kiinnostunut toisen elämästä, sinua pidetään mukavana, sympaattisena ja sosiaalisena ihmisenä.
Kiitos vinkeistä! Ongelmana on että en oikein kehtaa katsoa muita päin puhuessani... Koen itseni vastenmielisen näköiseksi.
Lisäksi yritän olla kyselemättä liikaa. En tahdo vaikuttaa uteliaalta tai tungettelevalta.
Olen vain niin väsynyt olemaan tällainen. Nolaan itseni jatkuvasti kun käyttäydyn niin oudosti. Itken täällä nytkin kun taas tein itsestäni pellen.
Tuosta muita päin katsomisesta voisit harjoitella pois siten, että et katso keskustelukumppaniaisi suoraan silmiin vaan otsaan silmien yläpuolelle tai sitten poskiin silmien alapuolelle. Harvaa keskustelutilanteessa kiinnostaa, miltä näytät. Oleellisempaa on, mitä sanot ja ennenkaikkea se, että osoitat kuunnelleesi.
Jos pelkäät olevasi utelias tai tungetteleva, koita keskustella sellaisista aiheista, joissa esittämäsi kysymykset eivät ole henkilökohtaisia. Esim jos keskustelette em matkailuaiheesta, voisit kysyä paikallista hintatasoa, millaista ruokaa siinä maassa ravintoloissa oli, vaikuttiko maa turvalliselta paikalta ts ei ollut paljoa rikollisuutta, oliko siellä paljon turisteja jne. Ja muista, että sun ei tarvitse joka välissä kysyä jotain vaan ihan hyvin voit kommentoida "oho", "vau, kuulostaa upealta", "eikä?!?!" jne mikä tilanteeseen nyt sillä hetkellä sopiikaan.
Suosittelen sua luopumaan tuosta etukäteen harjoittelusta, koska keskustelut harvoin menevät juuri niinkuin olet itse suunnitellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut mitään lääkkeitä jännittämiseen? Ihan vain beettasalpaaja (verenpainelääke) saattaisi auttaa pääsemään yli pahimmasta lukosta.
En ole. Voisikohan siitä olla apua?
Kannattaa kokeilla. Itsekin jännitän tietynlaisia sosiaalisia tilanteita ja esiintymistä. Yksi beettasalpaaja ennen tilaisuutta auttaa ihmeen paljon. Ja toki lääkkeissä on vaihtoehtoja paljon muitakin, mutta tuo on ainakin siitä kiva, että niitä voi ottaa vain tarvittaessa, eli ei ole mikään jatkuva lääkekuuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue paljon, seuraa ajankohtaisia asioita. Älä suunnittele keskustelujasi etukäteen vaan kuuntele, mitä toinen sanoo. Jos hän puhuu säästä, puhu säästä. Jos hän puhuu politiikasta, puhu hänen kanssaan politiikasta. Sosiaalisempi tyyppi yleensä vie keskustelua eteenpäin ja jos hän vaihtaa säästä puhumisen politiikasta puhumiseen, älä enää palaa vanhaan aiheeseen eli säähän vaan puhu politiikasta. Tärkeintä siis on, että kuuntelet.
Opettele myös tulkitsemaan ilmeitä, eleitä ja äänenpainoja. Opettele näiden avulla havaitsemaan, mistä asioista toinen puhuu mielellään ja mistä ei. Jatka keskustelua toiselle mieluisaksi osoittautuneesta aiheesta.
Useimmat ihmiset rakastavat puhua itsestään ja omasta elämästään. Heitä ei haittaa, vaikka et kertoisikaan omastasi, kunhan kuuntelet heitä ja esität heidän elämäänsä liittyviä kysymyksiä. Jos toinen esimerkiksi kertoo rakastavansa matkustelua, kysy häneltä, missä hän viimeksi kävi. Ja hänen kertoessaan reissustaan voit esitää matkaan liittyviä kysymyksiä kuten millä lentoyhtiöllä menivät, missä hotellissa olivat, missä kaikkialla kävivät jne. Kun olet kiinnostunut toisen elämästä, sinua pidetään mukavana, sympaattisena ja sosiaalisena ihmisenä.
Kiitos vinkeistä! Ongelmana on että en oikein kehtaa katsoa muita päin puhuessani... Koen itseni vastenmielisen näköiseksi.
Lisäksi yritän olla kyselemättä liikaa. En tahdo vaikuttaa uteliaalta tai tungettelevalta.
Olen vain niin väsynyt olemaan tällainen. Nolaan itseni jatkuvasti kun käyttäydyn niin oudosti. Itken täällä nytkin kun taas tein itsestäni pellen.
Tuosta muita päin katsomisesta voisit harjoitella pois siten, että et katso keskustelukumppaniaisi suoraan silmiin vaan otsaan silmien yläpuolelle tai sitten poskiin silmien alapuolelle. Harvaa keskustelutilanteessa kiinnostaa, miltä näytät. Oleellisempaa on, mitä sanot ja ennenkaikkea se, että osoitat kuunnelleesi.
Jos pelkäät olevasi utelias tai tungetteleva, koita keskustella sellaisista aiheista, joissa esittämäsi kysymykset eivät ole henkilökohtaisia. Esim jos keskustelette em matkailuaiheesta, voisit kysyä paikallista hintatasoa, millaista ruokaa siinä maassa ravintoloissa oli, vaikuttiko maa turvalliselta paikalta ts ei ollut paljoa rikollisuutta, oliko siellä paljon turisteja jne. Ja muista, että sun ei tarvitse joka välissä kysyä jotain vaan ihan hyvin voit kommentoida "oho", "vau, kuulostaa upealta", "eikä?!?!" jne mikä tilanteeseen nyt sillä hetkellä sopiikaan.
Suosittelen sua luopumaan tuosta etukäteen harjoittelusta, koska keskustelut harvoin menevät juuri niinkuin olet itse suunnitellut.
Olen kyllä yrittänyt, ja yritän, luopua tuosta harjoittelusta... Se on vaikeaa, sillä suurimman osan ajasta vietän yksin neljän seinän sisällä.
Täytyy yrittää katsoa enemmän ihmisiä päin, mutta yleensä tuijotan laittiaan tai seiniin. Koen itseni todella rumaksi ja vastenmieliseksi. Tiedän, että se on varmasti osittain liioteltu tunne, mutta häpeän tunne on vaan niin valtava etten kehtaa katsoa ihmisiä päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä vinkkejä miten käytännössä voisin harjoitella tuota kuuntelemista? Olen niin jumissa etten ollenkaan pysty siihen. Kaikki mitä joku sanoo menee täysin ohi. Sitten jankkaan jotain samaa asiaa monta kertaa (ja huomaan sen kyllä itse mutta en pysty muuttamaan käyttäytymistäni). Pahinta tässä juuri on se, että tiedostan oudon käyttäytymiseni, mutta toimin ikään kuin autopilotilla enkä pysty pysäyttämään itseäni.
Sosiaalisissa tilanteissa tärkeintä on osoittaa arvostusta muita kohtaan eli olla ystävällinen. Sen voi tehdä vaikka hymyilemällä.
Minä en välitä, vaikka joku olisi kuinka ujo tai ei keksi puhuttavaa. Jos hän hymyilee ystävällisesti, niin pidän siitä ihmisestä joka tapauksessa eikä ole väliä, vaikka henkilö olisi todella awkward eikä sanoisi ikinä yhtäkään sanaa.
Uskon hymyilemisen voimaan niin, että yritän itsekin muistaa hymyillä muille, vaikka en uskaltaisi sanoa mitään. Luulen että se riittää ihmisille tai ainakin saa heidät "sietämään" mua kaikesta huolimatta, antavat jotenkin helpommin ehkä anteeksi vaikka sen, että istun pöydän ääressä ihan hiljaa.
Hymyillessäni pidän päätä alaspäin, koska en halua hymyillä liian avoimesti. Silloin ihmiset saattaisivat luulla, että haluan jutella heidän kanssaan tms. On ärsyttävää, jos haluaa sekä olla ystävällinen ja pidetty että välttyä sosiaalisilta tilanteilta, niin pitää löytää sellainen tapa olla, ettei ole ihan älytön ihmismagneetti mutta ei kuitenkaan vaikuta miltään ylimieliseltä ääliöltäkään.
Puhuminen on oikeastaan yliarvostettua. Ennen stressasin paljon siitä, etten keksi puheenaiheita, mutta oikeasti eihän mun välttämättä edes tarvitse viihdyttää muita keksimällä puheenaiheita, kun joskus saan kunnian päästä kuuntelijan rooliin. Yritän eläytyä puhujan kokemuksiin ja vaikka kysyä jotain välissä. Aina ei tietenkään tilanne ole näin ihanteellinen, että pääsisin vain kuuntelemaan. Joskus tulee niitä kiusallisia hiljaisuuksia, jotka on tukalinta ikinä.
Minulla on vaan niin ruma hymy. Keltaiset ja vinot hampaat :( En pahemmin kehtaa hymyilläkään.
Joskus tekisi vain mieli kuolla pois. Aika yksinäistä tämä elämä on. Ja pahinta on ettei kukaan ole koskaan tuntenut sitä ihmistä, joka todellisuudessa olen...
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vinkkejä miten käytännössä voisin harjoitella tuota kuuntelemista? Olen niin jumissa etten ollenkaan pysty siihen. Kaikki mitä joku sanoo menee täysin ohi. Sitten jankkaan jotain samaa asiaa monta kertaa (ja huomaan sen kyllä itse mutta en pysty muuttamaan käyttäytymistäni). Pahinta tässä juuri on se, että tiedostan oudon käyttäytymiseni, mutta toimin ikään kuin autopilotilla enkä pysty pysäyttämään itseäni.
Kokeile katsoa telkkarista keskusteluohjelmia. Valitse ohjelman alussa yksi keskustelija ja keskity kuuntelemaan vain hänen sanojaan. Voit samalla miettiä, mitä mieltä itse olet hänen kommentoimastaan asiasta. Tärkeintä kuitenkin on, että keskityt vain hänen puheeseensa. En tiedä auttaako, mutta voisit kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vinkkejä miten käytännössä voisin harjoitella tuota kuuntelemista? Olen niin jumissa etten ollenkaan pysty siihen. Kaikki mitä joku sanoo menee täysin ohi. Sitten jankkaan jotain samaa asiaa monta kertaa (ja huomaan sen kyllä itse mutta en pysty muuttamaan käyttäytymistäni). Pahinta tässä juuri on se, että tiedostan oudon käyttäytymiseni, mutta toimin ikään kuin autopilotilla enkä pysty pysäyttämään itseäni.
Kokeile katsoa telkkarista keskusteluohjelmia. Valitse ohjelman alussa yksi keskustelija ja keskity kuuntelemaan vain hänen sanojaan. Voit samalla miettiä, mitä mieltä itse olet hänen kommentoimastaan asiasta. Tärkeintä kuitenkin on, että keskityt vain hänen puheeseensa. En tiedä auttaako, mutta voisit kokeilla.
Kiitos, täytyy kokeilla.
Mitenköhän voisin pysäyttää oman "hullun" käytökseni, kun huomaan sen alkavan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä vinkkejä miten käytännössä voisin harjoitella tuota kuuntelemista? Olen niin jumissa etten ollenkaan pysty siihen. Kaikki mitä joku sanoo menee täysin ohi. Sitten jankkaan jotain samaa asiaa monta kertaa (ja huomaan sen kyllä itse mutta en pysty muuttamaan käyttäytymistäni). Pahinta tässä juuri on se, että tiedostan oudon käyttäytymiseni, mutta toimin ikään kuin autopilotilla enkä pysty pysäyttämään itseäni.
Kokeile katsoa telkkarista keskusteluohjelmia. Valitse ohjelman alussa yksi keskustelija ja keskity kuuntelemaan vain hänen sanojaan. Voit samalla miettiä, mitä mieltä itse olet hänen kommentoimastaan asiasta. Tärkeintä kuitenkin on, että keskityt vain hänen puheeseensa. En tiedä auttaako, mutta voisit kokeilla.
Kiitos, täytyy kokeilla.
Mitenköhän voisin pysäyttää oman "hullun" käytökseni, kun huomaan sen alkavan?
Onko sulla jotain sellaisia asioita, joihin pystyt keskittymään oikein hyvin? Jos on, niin mieti, miksi pystyt niihin keskittymään juuri niihin. Koita tunnistaa keskittymiseesi vaikuttavat häiriötekijät, jonka jälkeen voit miettiä, miten häiriötekijät voisi poistaa tai ainakin niiden häiritsevää vaikutusta vähentää. Keskittyminen vaatii usein harjoittelua. On kohtuullisen helppoa keskittyä mielenkiintoiseen asiaan, mutta esim töissä tai opiskeluissa joutuu keskittymään myös asioihin, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa.
Jos olet nainen, ei haittaa. Jos mies, olet ikisinkku, jolla ei ole eikä tule koskaan olemaan kavereita.