Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei todennäköisesti hyväksy lastani täysin
Lauraemma
19.06.2017 |
Minulla on 4-vuotias tyttö, joka näkee isäänsä säännöllisesti jokatoinen viikko.
Uusi mieheni ei tule meille koskaan yökylään, ainoastaan minä hänen luokseen silloin kun tyttö on isällään. Mies saattaa välillä tulla käymään tunniksi ja leikkii tytön kanssa, eli tulevat jotenkin toimeen. Tyttöni pitää kovasti miehestä ja puhuukin tästä usein. Silti minua raastaa tilanne, jossa tuntuu että tämä uusi mies ei välitä lapsestani eikä tahtoisi ottaa meitä pakettina vaan vain minut, ja tämähän ei ole mahdollista. Olemme nyt seurustelleet puolitoista vuotta, ja yhteenmuuttoa ollaan mietitty. Olen mieheltä kysynyt että oletko varma että jaksat sitten jokatoinen viikko lapsiperhe arkea ja vastaus oli, "en osaa sanoa, enköhän" ja se pisti miettimään. Ollaan yritetty puhua asiasta ja aina hän sanoo parantavansa, ja pientä parannusta olenkin huomannut, mutta olisi niin ihanaa kun voisimme vain viettää yhteistä arkea ilman että kokoajan ikävöisi jompaa kumpaa.
Mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä?!
Kommentit (5)
Itse jätin vastaavassa tilanteessa miehen.
Tosin meidän tapailu päättyi jo puolen vuoden jälkeen kun en tuosta syystä halunnut jatkaa.
Melkein heti siitä tapasin nykyisen mieheni joka otti poikani heti omikseen.
Meillä tosin oli tilanne että olin täysin yh eikä isä ollut kuvioissa millään lailla. Lisäksi lapset oli pieniä. Vanhempi oli tuon neljä juuri täyttänyt ja nuorempi juuri 1-vuotta täyttänyt.
Nyt meillä on 7-vuotias yhteinen lapsi enkä huomaa mitään eroa kohtelussa. Isäksikin kutsuvat kaikki.
Tuntuu että olemme ydinperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies ole valmis perheeseen. Omaan eikä vieraaseen.
Jaa-a, kiperä tilanne. Sinulle. Itsestä ulkopuolisena tuntuu, että päätökseni olisi selvä - nyt, kun kokemukseni ovat mitä ovat.
Tyttäreni oli 10-vuotias, kun tapasin miehen, johon rakastuin. Tyttäreni on yhteishuollossa, isä on elämässä aktiivisesti mukana vaikka asuukin kauempana eli ei samalla paikkakunnalla. Uusi miesyatäväni vaikutti hyväksyvän lapseni täysin, tuli hänen kanssaan hyvin juttuun jne. Lapseni piti hänestä myös, mm. halaili. Miesystävällä oli neljä omaa lasta, joihin oli läheiset välit. Jaoimme samat periaatteet lastenkasvatuksessa.
Seurustelimme vajaan puolitoista vuotta ja muutimme yhteen. Täytyy sanoa nyt, että ei olisi pitänyt - olisi pitänyt tutustua paremmin. Asuimme yhdessä nelisen vuotta ja sitten löin hanskat tiskiin enkä jaksanut enää. Otin tyttäreni ja muutimme pois. Nyt on taas hyvä olla kotona.
Mies oli aika armoton minun tyttärelleni. Vaati periaatteessa sekä omilta että minun lapsiltani samat asiat, mutta! Kun komensi omia lapsiaan kovasti ja oli ankara ja esim. joutui lasten kanssa riitoihin ja oli ankarana, niin riidan selvittyä halaili lapsiaan ja hellitteli heitä ja sanoi että isi rakastaa teitä (ei toki samalla antanut mitenkään periksi vaan pysyi alkuperäisissä määräyksissään jne). Minun tytärtäni kurmuutti ja rankaisi ja arvosteli samalla lailla kovin sanoin kuin omiaan - mutta EI IKINÄ jälkikäteen hellitellyt tai hyvitellyt eikä varsinkaan pyytänyt anteeksi jos oli ollut väärässä rangaistusta antaessaan. Ikinä. Lopuksi tilanne meni siihen, että mies ei hyväksynyt lapseni tekemisiä tai olemisia oikeastaan ollenkaan. Lapseni kärsi, tuli itsetunto-ongelmia ja vaikka mitä, myös masennusta. Tyhmä minä kun en lähtenyt aiemmin. Vielä tyhmempi minä, kun en tutustunut mieheen huolellisemmin vaan halusin vain kiihkeästi arkea ja joka yö vuodetta jakamaan. Ei parissa vuodessa vielä paljastu toisen oikea olemus.
Jos teillä on tilanne että mies lupaa petrata eli joudut sanomaan asioista jo nyt niin ei ole hyvä merkki. Ei yhtään hyvä merkki. Olen pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Itse jätin vastaavassa tilanteessa miehen.
Tosin meidän tapailu päättyi jo puolen vuoden jälkeen kun en tuosta syystä halunnut jatkaa.Melkein heti siitä tapasin nykyisen mieheni joka otti poikani heti omikseen.
Meillä tosin oli tilanne että olin täysin yh eikä isä ollut kuvioissa millään lailla. Lisäksi lapset oli pieniä. Vanhempi oli tuon neljä juuri täyttänyt ja nuorempi juuri 1-vuotta täyttänyt.Nyt meillä on 7-vuotias yhteinen lapsi enkä huomaa mitään eroa kohtelussa. Isäksikin kutsuvat kaikki.
Tuntuu että olemme ydinperhe.
Pakko kysyä että miksi tätä on alapeukutettu?
Alue: Aihe vapaa
Taas tämä sama provo??????