Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei suostu hyväksymään elämääni :(
19.06.2017 |
Äiti ei ole koskaan suostunut tiedostamaan esimerkiksi mahdollisia seurustelukumppaneitani. Käyttäytyy kuin heitä ei olisi olemassakaan eikä suostu tapaamaan.
Vein joskus teininä ensimmäisen poikaystäväni näytille ilman mitään ennakkovaroitusta. Äiti vaikutti ihan normaalilta, mutta kun tulin myöhemmin kotiin, hän oli seonnut ihan täysin.
Oli repinyt kaikki valokuvat lattialle, levittänyt likapyykit takapihalle ja heitellyt kissanhiekkaa ympäriinsä.
Kiltisti siivosin kaiken, koska uskoin että äidin kohtaus oli minun syytäni.
Olen asunut avoliitossa jo kaksi vuotta. Äiti ei ole vieläkään suostunut tapaamaan avomiestäni. Ei koskaan halua tietää mitään hänestä. Keväällä mainitsi YHDEN asian avomiehestäni.
Olen saamassa perintöä jossain loppuvuoden tienoilla, siihen liittyen äitini totesi näin:
"Se perintö on sitten sulle. Et maksa yhtään sen yhden menoja kun eroatte jossain vaiheessa kuitenkin."
Kun muutimme yhteen ja vaihdoin osoitettani, äiti sai raivokohtauksen eikä puhunut minulle puoleen vuoteen. En uskalla edes kuvitella mitä tapahtuu jos menisimme vaikka kihloihin tai tulisin raskaaksi. :( Muutama vuosi sitten äiti heitti ihan yhtäkkiä minulle:
"Jos sitten tuut raskaaksi, niin ei tartte minun ovelle niitä kakaroita tuoda elätettäväksi."
En tiedä mitä äitini puhuu minusta muille sukulaisilleni, koska kaikki kohtelevat minua oudosti ja pitävät jotenkin omituisena. Puhuin kerran tätini kanssa jotain työjuttuja (teen keikkatyötä lastenohjaajana) ja hän kysyi hämmästyneenä:
"Oho? Sä osaat sellaista työtä kuitenkin tehdä?"
En haluaisi vierailla sukuni luona, mutta jos en vähintään kerran vuodessa käy, alkaa hirveä painostaminen ja syyllistäminen.
Ja aina on pakko käydä junalla tai onnibussilla, emme voi mennä autolla yhdessä avopuolisoni kanssa, koska äiti ei suostu tapaamaan häntä enkä halua hylätä häntä yksinään vieraaseen kaupunkiin. -.-
Äiti ja muu suku asuu siis 600 kilometrin päässä.
Kommentit (30)
Älä kuuntele painostamista tai syyllistämistä. Luuri korvaan kiinni vaan jos sellaista alkaa tulla tai keskeytät vierailun.
Sinun itsesi on pidettävä rajat .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sä pidät yhteyttä ko. ihmiseen miksi?
Onko äidilläsi joku diagnoosi josta ei ole kerrottu?
Kuulostaa aivan uskottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla joku diagnoosi josta sinulle ei ole kerrottu? Kuulostaa aika uskomattomalta.
En usko. Olen ihan normaali omasta mielestäni. Olen vielä sukumme ainoa jolla on korkeakoulutus, kaikki muut ovat lähteneet työelämään lukio/amispohjalla. Eihän tuo siis mikään älykkyyden mitta ole, mutta itse ainakin koen etteivät sukulaiseni kykene keskustelemaan oikein mistään muusta kuin pienen maalaiskylän juoruista tms.
Olen ehkä hieman introvertti ja epävarma, mutta oletan sen johtuvan siitä miten äitini kohteli minua kun olin lapsi ja nuori. Sain jatkuvasti pelätä yllä mainitun kaltaisia kohtauksia ja äidin itsemurhauhkauksia.
AP
Äitisi kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä. Hyvä juttu, että teillä on noin pitkä välimatka. Voi olla helpommin sanottu kuin tehty, mutta kyläilyt kannattaa laittaa kokonaan tauolle syyllistämisestä ja painostamisesta huolimatta. Ilmoitat äidillesi kerran, että jos ei käytöksensä muutu, niin sinä et tule enää kyläilemään. Sen jälkeen et ota oma-aloitteisesti mitään yhteyttä. Jos äitisi ottaa sinuun yhteyttä ja käyttäytyy epäasiallisesti sinua kohtaan, katkaise heti puhelu/poista sähköposti vastaamatta siihen/deletoi kommentti Facebook-seinältäsi/tms. Äitisi vaikuttaa olevan tasapainoton ja rajaton ihminen ja ainoa tepsivä konsti tällaisten kanssa toimimiseen on johdonmukaisten ja ehdottomien rajojen vetäminen.
Tsemppiä jatkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitisi on mt-ongelmainen, älä tuhlaa aikaasi enempää tuon aivoitusten selvittämiseen
mitä tätiisi tulee niin soita hänelle ja nosta kissa pöydälle, kysy että mitä minusta kerrotaan ja mainitse tilanne että äitisi ei edes halua tietää avomiehestäsi mitään
Vierailija kirjoitti:
Ja sä pidät yhteyttä ko. ihmiseen miksi?
En ole ap, mutta omiin vanhempiin on yllättävän vaikea katkaista välejä. VARSINKIN jos taustalla on henkistä/fyysistä pahoinpitelyä tai muuta kaltoinkohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on vähän samanlainen. Arvostelee minua, koulutustani, työtäni ja työttömyyttäni, avopuolisoani, avopuolison lasta, meidän kotia, minun luonnettani, minun taitojani. Ihan kaikkea, jopa sitä, miten puhun ja seison. Sitten samalla ihmettelee, miksi en soittele hänelle useammin tai miksi en kerro hänelle elämästäni mitään.
Viime vuonna sain tästä tarpeekseni ja katkaisin välit isääni. En ole katunut. Miksi pitäisin elämässäni ihmistä, joka vain haukkuu ja joka aiheuttaa ahdistusta pelkällä olemassaolollaan?
Kyllä tuo tutulta kuulostaa, vähän samanlaista oli minullakin. Äiti tosin suostui tapaamaan poikaystäväni, mutta ihan käsittämättömän paljon aiheetonta haukkumista hän sai niskaansa. Tee nyt kunnolla pesäeroa äitiisi ja sano hänelle, että ottaa yhteyttä vasta sitten, kun osaa käyttäytyä. Omasta äidistä tuli kuitenkin upea mummi lapsilleni vaikken olisi uskonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wau, hatunnosto miehellesi. Minä en kykenisi olemaan suhteessa, jossa puolison äiti tai isä käyttäytyy noin.
Äitees ei ole ihan terve. Oman elämänlaatusi takia suosittelen radiohiljaisuutta. Älä kerro hänelle asioitasi,älä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sä pidät yhteyttä ko. ihmiseen miksi?
En ole ap, mutta omiin vanhempiin on yllättävän vaikea katkaista välejä. VARSINKIN jos taustalla on henkistä/fyysistä pahoinpitelyä tai muuta kaltoinkohtelua.
Joo, elämä on välistä vaikeaa, mutta se on kuitenkin omissa käsissä millainen siitä jatkosta tulee. Ei kenenkään muun. Ja varsinkin jos välimatkaa on 600km, aika helppoa on vaan blokata numero puhelimesta ja jatkaa omaa elämää. Kyllä se poliisi tulee sitten kertomaan, kun mamma on raatona. Nimim. pakko oli laittaa välit poikki omaan alkoholisti-äitiin, kun alkoi haukkua myös mun lapsia (siis minun, sisareni, äitini äidin ja isäni lisäksi).
Kyllä minä sanoisin äitille tuossa vaiheessa hyvästit ja toivottaisin paskaa loppuelämää.
Pahoittelut miten huonon äidin olet saanut :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ohis, mutta sanoit olevasi korkeakoulutettu, mutta kuitenkin teet vain keikkaa lastenohjaajana. Miksi?
Äitisi kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä. On siis aina ollut tuollainen? Se kuule vaan pahenee kun vanhuus alkaa iskemään, jotkut alkavat ihan väkivaltaisiksi ja vainoavat ihmisiä. Suosittelen ottamaan etäisyyttä, jos et halua olla tekemisissä raivotautisen muistisairaan mummelin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohis, mutta sanoit olevasi korkeakoulutettu, mutta kuitenkin teet vain keikkaa lastenohjaajana. Miksi?
Olen siis tällä hetkellä opiskelija, teen keikkatyötä opintojen ohella silloin kun en tee oman alani harjoittelua.
AP
Kuulostaa siltä, että äitisi pitäisi olla hoidossa. Ei terve aikuinen ihminen riehu kuin kiukkuinen paviaani ja paisko pyykkejä ja kissanhiekkoja.
Minun äidilläni on skitsofrenia ja kuulostaa ihan samanlaiselta kuin sinun äitisi.
Oli mitä tahansa, äitisi tarvitsee lääkityksen ja terapiaa, ei tuo muuten ainakaan parannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sä pidät yhteyttä ko. ihmiseen miksi?
En ole ap, mutta omiin vanhempiin on yllättävän vaikea katkaista välejä. VARSINKIN jos taustalla on henkistä/fyysistä pahoinpitelyä tai muuta kaltoinkohtelua.
Ei vaan nimenomaan silloin se on hiton helppoa. Jättää sen p*skan oman onnensa nojaan, laittaa omat tiedot ja lasten luovutuskieltoon ja puhelinnumeron salaiseksi.Ei ole sen vaikeampaa.
Been there, done that.
Onko sulla joku diagnoosi josta sinulle ei ole kerrottu? Kuulostaa aika uskomattomalta.