Oikeasti en haluaisi viettää juhannusta ystäväperheen kanssa ja silti olen kateellinen niin tekeville

Nautin kun saan tehdä juhannuksesta omanlaisen, tapaan vain ihmisiä joiden seurassa olo tuntuu hyvältä. Jos se sun kateellisuus onkin syyllisyyttä, kun luulet että sitä pitää viettää jonkun tuttavaperheen kanssa?

Meillä on onneksi sellainen ystäväpariskunta, joiden kanssa haluan viettää yhdessä mökkiviikonlopun tai vaikkapa matkaviikonlopun... Ollut jo vuosia.

Ja lukuisia sellaisia ystäväpariskuntia, joiden kanssa voin viettää esim. illan, mutta en yhtään kauempaa.

Ei mitään semmoista tarvitse kenenkään tehdä mitä ei halua. Ei oo pakko jos ei taho.

Et sä mikään outo ole. Enemmän kuulostat ihmiseltä joka ei ole ihan varma itsestään. Annat ulkoa tulevien asioiden, esim. juuri muiden ihmisten tekemisten vaikuttaa omien mielipiteidesi rinnalla liikaa.

Kun ihminen on löytänyt paikkansa ja itsensä ei tarvitse kadehtia.

Jos ootkin kateellinen siitä että teillä ei ole semmoista niin läheistä ystäväpariskuntaa?

Voisiko olla, että haluaisit asioista vain ne hyvät puolet näkemättä lainkaan vaivaa? Vähän provosoivasti sanottu, mutta tuli mieleen. Kyllähän tuollaisia tapaamisia varten on nähtävä jonkin verran vaivaa, ei ne kivat hetket tule ihan itsestään.

Mulla sama ja tiedän mistä se johtuu. Ahdistaa se että sitten monet asiat ei ole omassa kontrollissa. Olis paljon rentouttavampaa et tietäis ite mitä tapahtuu eikö mihinkää säätämiseen mene aikaa ja energiaa. Lisäksi onhan siinä oma työnsä.

Mut sit jos on vaan omalla porukalla, niin ei se tunnu niin erityiseltä ja juhlavalta. Ja kyllä seura on mukavaa!

Tosin meillä on siis se, et kaikki tulis aina vaan meille. Jos sais jonnekin ulkomaille lähtee, ni sit en varmaan valittais mitään :D

Tiedän tunteen. Haluaisit että teillä olisi sydänystäväpariskunta, joiden kanssa tosi ihanaa läheistä ja hauskaa yhdessäoloa, ei vain jotain kuhan-täs-nyt-ollaan-olemista.

Se, että se ajatuksena ahdistaa/jännittää ei tarkoita etteikö se todellisuudessa olisi ihanaa.

Itse olen ajatellut samalla tavalla, jotenkin se on vähän jännittänyt, mutta vasta viime aikoina olen rohkaistunut tekemään sen (ajanvietettä erinäisillä kokoonpanoilla), se onkin ollut ihanaa, rentoa yhdessäoloa 😊

Joo, ehkä tuo että en ole ihan täysin varma itsestäni voisi osua kohdalle. Ehkä johtuu lapsuuden lukuisista hylkäämiskokemuksista ja siitä että " en ollut riittävän hyvä". Pidän kyllä ihmisten tapaamisesta ja tapaankin ystäviäni mielelläni, mutta koen vaivaannuttavaksi sellaiset pariskunta tapaamiset jossa ystäväni mies yrittää keksiä jutunjuurta mieheni kanssa vain siksi, että "joutui tilanteeseen".

Olen valmis näkemään vaivaa ystävieni vuoksi, mutta en sellaisten asioiden vuoksi joita en oikeasti halua tai joista en saa rentoa oloa. Koen tällaiset järjestelyt kiusallisiksi. Ja silti tunnen "kateutta". Tai en tiedä onko sekään oikea sana, ehkä koen tässäkin, että haluaisin jotain outoa hyväksyntää. Meillä on mökki, johon voisin kutsua ihmisiä, joten eikun menoksi sanoisi joku...

T. Outo ap

Joo, itse olen samanlainen. Haluaisin olla sellainen, joka viihtyy esim. ystäväperheen kanssa lomalla tai juhannuksena ja kaikilla oisi niin mukavaa. Sitten, kun ollaan suunnittelemassa jotain matkaa/juhannuskekkereitä ystävien kanssa, niin olen ihan ahdistunut ja haluaisin vaan olla oman perheen kesken... :D Vaikka nuo ystäväreissut voivat olla aivan mukavia, niin onhan niissä aina se yhteisten pelisääntöjen säätäminen ja mieltymysten huomioiminen.

Täällä sama. Ystävät ovat mukavia, mutta ajatusmaailmamme ovat niin erilaisia etten voi olla täysin oma itseni. Joskus olen yrittänyt, mutta olen huono keskustelija ja ilmaisen itseäni epämääräisesti.

Itseäni juhannuksessa masentaa myös tuo, että ideaali juhannushan on se joka vuosi samalla porukalla jonkun ihanalla mökillä, jossa kaikki tulevat hyvin toimeen, on rentoa ja hauskaa. Itsekin haluaisin sellaisen, mutta kun ei sellaista perinnettä ole syntynyt, niin tuntuu samalla ahdistavalta alkaa virittää sellaista, kun ei voi olla varma sen onnistumisesta (kun olen vähän epäsosiaalinen, ellei tosi hyvät ystävät kyseessä). Lisäksi tuntuu, että kaikilla muilla on aina juhannusohjelma valmiina, eikä niitä parane yrittää sotkea kyselemällä ketään mökkikimppaan tms.

Minä taas haluaisin vaikka pari tuntia aloitella yhdessä ja käydä tanssilavalla, mutta että kaikki lähtisivät siitä sitten omiin koteihinsa. Minusta on kiva nähdä ihmisiä, mutta ei 24/7.