Miksi niin monet bi-naiset tulee myöhemmin ulos kaapista lesboina?
Lähes kaikki tuntemani lesbot ovat "olleet" ensin biseksuaaleja ja taidan itsekin olla liittymässä tähän ryhmään. Tiesin aina, että olen kiinnostunut myös naisista vaikka olin parisuhteessa miehen kanssa ikävuosina 15-23.
Sen suhteen jälkeen en ole tavannut yhtäkään miestä, josta olisin ollut edes vähääkään kiinnostunut missään seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä (ikää siis nyt 28), naisia taas on ollut muutama. Ja oikeastaan ajatus seksistä ja yleensäkin mistään romanttisesta suhteesta tai läheisyydesta miehen kanssa on alkanut tavallaan inhottamaan.
Olen miettinyt tätä asiaa nyt parin vuoden ajan ja taidan olla siinä tuloksessa, että en ole bi vaan lesbo.
Mistä tämä johtuu?
En osaa sanoa äkkiseltään muuta selitystä kuin sen, että kulttuurimme on paljossa heteronormatiivinen. On siis tavallaan, ehkä helpompaa tunnustella ja kuunnella itseään kuin yks-kaks "muuttua" heterosta lesboksi (/homoseksuaaliksi).
Itse olen niitä, joiden ylipäätään on heman vaikeuksia uskoa, että seksuaalinen suuntauminen olisi niin mustavalkoista, että olisi vain ja ainoastaan heteroita ja homoja. Sen sijaan uskon vakaasit, että suurin osa enemmän ja vähemmän bi-seksuaalisia.
Toisilla vain kestää kauemmin, että oma seksuaalinen identiteetti kypsyy olemaan enempi hetero kuin homo, tai toisin päin . Ja ellei näin käy, niin on bi-seksuaali.
Jos on elänyt pitkään "heteroelämää" niin, myös omaa elämää kohtaan saattaa, joillain muillakin olla odotuksia ja toiveita. Vaikkei sitä tiedostaisikaan, niin ainakin nuorempana myös tällaiset odotukset saattavat johtaa siihe, että on mahdolliisesti helpompaa sanoa olevansa bi-seksuaali, kuin homoseksuaali, jolloin esim vastakkaista sukupuolta oleva. ex-kumppani ei ehkä ota niin paljon nokkiinsa, jos ei "heti" muutu koknaan seksuaaliselta suuntautumiseltaan toiseksi. - Ikäänkuin mahd. ex- kumppani olisi sen muodostumisessa jokin rooli.