Keravalle Syntymättömien lasten hautausmaa

Ei olla ikinä oikeasti tyytyväisiä mihinkään.

On ihan mielenterveyspotilas, jos siihen suruun noin kovasti jää roikkumaan loppuiäksi (samaa mieltä olen avioerosta). Eri asia tosiaan, jos vauva kasvanut mahassa sen yli 20 viikon maagisen rajan. Ja taas ihan eri suru on lapsettomuutta kärsivillä.

se sydämessä kasvanut lapsi, se joka ei koskaan voinut maailmaan syntyä. Ap:n asemassa en kauheasti vähättelisi niitä tunteita ja tarvetta käsitellä asiaa.

Kohtukuolemavauva on lapsi siinä kuin muutkin elävänä syntyvät sillä erolla ettei hän elä.

Keskenmenot ovat keskenmenoja, ei elinmahdollisuuksia.

Lapsettomien suru on ihan omanlaisensa, mihin siinä tarvitsee hautausmaata???

Mutta hienoa että kohtukuolema oli edes eriytetty tässä ryhmässä: ennen kun sekin lykätiin samaan kastiin keskenmenojen kanssa. Liekö niillä mammoilla ollut vaikutusta asiaan ketkä ovat " liputtaneet" asian puolesta täälläkin?! Loistavaa, pisteet teille tässä surullisessa asiassa, jotain on mennyt jakeluunkin.

Lapseni kuoli kohtuun ja olisin kokenut loukkaavana jos olisin joutunut hautaamaan hänet syntymättömien hautausmaalle. Lapsi oli minulle jo todellinen. Olen myös kokenut keskenmenon ja se tuska oli pientä kohtukuolemaan verrattuna.

Mihinkäs kategoriaan tämä minun syntymätöntä lasta koskeva suruni kuuluu?

Jos tuollaisen hautausmaan perustaminen on jonkun mielestä " surussa roikkumista" niin sittenhän kenenkään ei tule hautaaman läheisiään ja käyvän heidän haudallaan suremassa ja muistamassa.

Kyllä monille on valtava suru kun raskaus menee kesken vaikka tuo 20 viikkoa ei olisikaan täyttynyt.

Mielessä se on jo ollut oma lapsi jonka syliinsä joskus saa.

Annetaan jokaiselle oikeus suruunsa juuri sellaisena kuin se itse kullekkin tulee.

Minusta on kauheaa sanoa, ettei lapseton tarvitse edes hautausmaata. Nollattu äitiys, ei lasta, tyhjä syli, ei oikeutta surra ja viedä kynttilää muistopaikalle.

Vierailija:

Mihinkäs kategoriaan tämä minun syntymätöntä lasta koskeva suruni kuuluu?

joo, en vähättele. Onneksi sitä en ole kokenut vaikka kohtukuoleman ja keskenmenon olenkin läpikäynyt.

Mutta mihin lapsettomat tarvitsevat hautausmaata?????

Vertaistukihan heille on tärkeää tai joku muu, mutta käydä hautausmaalla suremassa jotain mitä ei ole....

Hautausmaalla muistellaan jotain mitä oli.

Lapseni hautajaisia järjestellessä kuulin, että suuri osa kohtuunkuolleista, synnytyksessä kuolleista ja myöhään abortoiduista sikiöistä siunataan joukkotilaisuudessa lastenklinikan kappelissa ja polttohaudataan johonkin yhteishautaan eivätkä vanhemmat osallistu näihin tilaisuuksiin.



Surua on monenlaista. Itse en ikimaailmassa olisi jättänyt pienokaistani sairaalan hautaamaksi.



Ja lasten uurnalehto löytyy myös mm. Honkanummen hautausmaalta ennestäänkin, sairaalapappi siitä kertoi meille jo 20 v. sitten.

Meidän vauva on myös haudattu hautausmaalle, ihan omaan paikkaan mitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Oma kivi, Omat kukat, Oma äiti joka huolehtii haudasta kun muutakaan ei voi.

Vai onko vain sinulla siihen oikeus kun sinä olet kokenut " oikeita" menetyksiä?

Miksi kaikki ei saa surra juuri siten kuin heille on parasta vai oletko niitä ihmisiä joiden mielestä asioiden kuluu olla ja mennä kuten heille parhaiten sopii?

Eikö ole hieno että tällainen mahdollisuus on olemassa jos siitä on yhdellekkin lapsettomalle apua?

Vaikka sinun mielestäsi se ei ole mahdollista/oikein?

Yksi vaikeimpia suruja mitä voi kohdata. Suru jota ei pysty suremaan edes kuten kuolemaa, vaan aina tulee uusi suru epäonnistumisen jälkeen. Siinä meinaa kuule ihminen tulla hulluksi. Minusta on hienoa, että tuollainen paikka on. Jos emme olisi koskaan saaneet lasta hoidoilla, olisin mennyt jättämään lopulliset hyvästit lapsellemme, jota ei koskaan syntynyt. Ja olisin tehnyt sen juuri tuollaisessa paikassa.

Kuten jo aiemmin sanottiin, on paljon sellaisia ketkä jättävät vauvan vain sairaalan hoidettavaksi, eikö se ole hyvä että niillekin vauvoille on nyt oma hautapaikka? Varmasti jokainen vanhempi saa halutessaan haudata kuolleen lapsen ihan omalle paikalle, ei varmaan ollut tämän muistopaikan tarkoitus estää sitä.



Itse olen kokenut myöhäisen keskenmenon rv 17 ja minusta oli mukava kuulla sairaalassa että sikiö tuhkataan ja tuhka viedään tällaiseen syntymättömän lapsen muistopaikkaan.