Isoisäni tarina.

Kun Malakias syntyi, joutui hän jäämään sairaalaan, koska oli niin kipeä. Kaikki toivovat, että pian Malakias kuolee. Kun Malakias oli melkein 2 kuukautta vanha, lääkärit sanoivat: "Viekää hänet kotiin". Vanhemmat itkivät ja sanoivat, että "Emme halua". Sitten Malakias vietiin riemusaatossa sijaisperheeseen. Siellä alkoi hänelle kova koulu. Malakias joutui asumaan pieneen, pimeään komeroon, josta ei päässyt ulos ennen kuin Malakias joutui laitokseen kun täytti 18. Aluksi Malakias sai vain lehmänmaitoa sekoitettuna veteen mutta myöhemmin annettiin vettä, leipää ja perunan kuoria. Leluina oli vain tyhjä pullo ja lattiaan kiinni naulattu puuhevonen. Joskus vesi oli pahaa. Sen jälkeen Malakias nukkui ja kun heräsi, oli paha olla, mutta Malakias ja komero oli pesty ja oli leikattu tukka ja hiukset. Koskaan ei ollut vaatteita päällä. Ei Malakias nähnyt muita ihmisiä ennen kuin joutui laitokseen eikä Malakias koskaan oppinut ihmisten tavoille. Malakias karkasi sieltä ja löytyi kuoleena autiotalosta 25-vuotiaana rojukasan keskellä viinapullo kädessä.