Mitä tehdä kun tuntee olevansa loukussa lapsen takia

Ota yhteyttä kotipaikkakuntasi sosiaalitoimeen. Tällaisissa tapauksissa voivat järjestää tukihenkilön tai perheen, joka hoitaa lasta silloin tällöin.

mutta sain vain listan alueen kerhoista yms. Eikä se että vie lapsen tunniksi johonkin kerhoon kauheasti auta. Pelkään että sosiaalitoimessa luulevat etten selviä lapseni kanssa/joudun jotenkin tarkkailun alaiseksi...?

ap

Raha-asiat hoituvat töihin menemällä. Soittele kuntaan, josko sieltä saisi kodinhoitajan edes kerran kuussa?

Lisää kummasti tasapainoa elämään ja tuo taloudellista turvaa.

voi kun ois mies, joka kattois lasta iltalenkin ajan. Onneksi meillä on ihana naapuri, jonka kanssa vahditaan lapsia vuorotellen. Mut ei kehtaa joka ilta/joka toinen ilta pyytää lenkkiaikaa itselleen.

Itse olen myös yh. Liikun paljon poikani kanssa ystäviä tapaamassa jne. Kummasti piristää äitiäkin kun pojalla on välillä muita virikkeitä kuin kotona äidin kanssa oleminen. Ja itse saa vaikka samalla kahvitella kaverin kanssa.



Pystyisivätkö vanhempasi tai lapsen kummit välillä ottamaan lapsen hoitoon, esim. yökylään?



Noita aiemmin mainittuja tukiperheitä kannattaa kysellä.

Semmoisesta saattaa löytyä kavereita lapsellekin, ja itse saisit silloin tällöin vapaan viikonlopun.

Mene elokuviin lapsen kanssa. Mene ystäviä tapaamaan lapsen kanssa. Voitte mennä vaikka kahville lapsen kanssa ystäviä tapaamaan. Hanki harrastuksia, jonne voi mennä lapsen kanssa. Älä jää kotiin, vaan lapsen kanssa voi tehdä paljonkin asioita.



Niin ja kyllä minulle ainakin silloin vauva-aikaan merkitsi paljon se, että sain laittaa lapsen tunniksi parkkiin ja minä hoidin kauppa-asiat yksin. En sitten tiedä, mitä oikein haluat, jos tunnin yksinolo ei riitä.

Voit saada tukiperheen ja muutenkin he pystyvät auttamaan lapsen kanssa kun kartoitatte tilanteen. Ei ne mitään kyyliä ole eikä siitä todellakaan mitään pahaa aiheudu. Täälläpäin oltiin ainakin todella ymmärtäväisiä...

ja käyn töissä mutta kaipaisin aikaa, jolloin olla YKSIN. Ehkä kaikille yksinolo ei ole tärkeää mutta minä ahdistun siitä ihan kamalasti kun ei saa omaa rauhaa. Lapsi on 2,5v. Eli ei ole kyse siitä, ettei pääse kotoa lapsen kanssa, mutta kun ei pääse ilman. Voihan kaikki asiat hoitaa lapsen kanssa mutta ei niistä pysty samalla tavalla nauttimaan kun se että saisi rauhassa keskittyä Lapsi on todella villi ja nukkuu alle 8h unia, joten illastakaan ei pysty nipistämään. AP

ilman lasta, vaikka en olekaan yh. Haluankin olla lapsen kanssa, ja käytän silloin tällöin esim. tavaratalojen ja ostoskeskusten lapsiparkkeja, jonne lapsi jää max tunniksi. Ja äiti pääsee vaikka shoppaamaan -YKSIN ja se on kivaa. Mutta riittää -omista harrastuksista tms. muista menoista en juuri haaveile, kun lapsi on pieni. Töissä käyn ja nautin siitä.

Ilmeisesti et ole valmis vielä äidiksi, joten ehkä adoptio on paras vaihtoehto.

Vierailija:

voi kun ois mies, joka kattois lasta iltalenkin ajan. .

Puolet miehistä on sellaisia, jotka ovat joko niin työnarkomaaneja tai vastuuttomia, etteivät todellakaan katso lasta iltalenkin ajan. Kyllä vaan monen parisuhteessa elävän äidinkin on aivan samalla tavalla etsittävä se hoitoapu kodin ulkopuolelta. Tietysti mies tuo tuloja taloon, joten se helpottaa sitä hoitoavun hankkimista, mutta ei ne tulot kaikilla silti ruhtinaalliset ole.

Helpotusta minulle toivat toiset yh:t, jotka eivät viikonloppuisin olleet kiinni perheissään. Liityin yh-yhdistykseen ja sitä kautta tapasin hyvän ystävän. Vierailimme paljon toistemme luona ja kävimme kaupungilla ja pikku reissuilla.



Lapsi oli käytännössä aina minulla. Olin hänen kanssaan kahdestaan vauva-ajasta alkaen. Isäänsä lapsi ei tapaillut kuin pari tuntia ehkä kerran puolessa vuodessa.



Nyt minua harmittaa, että en tarpeeksi nauttinut lapseni kanssa vietetystä ajasta. Liian paljon kului aikaa murehtimiseen miesasioista ja yksinäisyydestä. Olen nyt avioliitossa, mutta jos saisin takaisin entiset ajat, niin yrittäisin nauttia enemmän tuosta VÄLIVAIHEESTA elämässä.

kysy että kiinnostaisiko häntä sellainen että vuoron perään viette lapsenne toiselle hoidettavaksi? näin saatte molemmat vapaita hetkiä. puolen vuoden kuluttua lapsesi otetaan srk:n kerhoon, joten silloin saat ainakin hetken omaa aikaa. ymmärrän sinua, vaikka en yh olekaan. kyllähän lapsen kanssa voi kaikkea tehdä, mutta kyllä joskus vain tarvitsee sen, että saa edes ajatella rauhassa, ettei kukaan keskeytä.

silloin kun menisi kauppaan yksin. Ei sitä voi ymmärtää, kun ne ovat niin itsestäänselvyyksiä perheelliselle. Itse olen yh myös ja muistan oikein hyvin tuon tunteen, vaikkakin itselläni on tukiverkko olemassa ja lapset isällä joka toinen vkl.



Et sinä lastensuojelun syyniin joudu, jos sieltä apua pyydät. Kysyt vaikka kodinhoitajaa aina silloin tällöin tai tukiperhettä. Todella monella yh:lla joilla ei isä mitenkään kuvioissa on tukiperhe. Lapsi on tukiperheessä yhden vkl kerran kk ja viikon talvella ja kesälomalla (jos siis itse tahdot niin)



Ei ap KENENKÄÄN tarvitse jaksaa yksin. Hae apua, jaksat paljon paremmin lapsesi kanssa! Älä välitä noiden typerysten kommenteista, kun ei ole tietoa, niin on helppo laukoa IHAN MITÄ VAAN!

tuli ihan kyyneleet silmiin kun tuntui että joku ymmärsi. ja neuvoi joku tuolla jonkinlaista yh-yhdistystäkin, ehkä sitäkin voisi kokeilla. Asun helsingissä kantakaupungissa, ja täällä tuntuu että muut samanikäisten lasten vanhemmat ovat naimisissa ja 35 v, jos heitä lähestyn, miehet ovat mukavia mutta naiset inhottavia (luulevat varmaan että minä 24v yritän heidän miehiään;=)).

ap

jossa kerrottiin Helsingissä olevasta yhdistyksestä ja heillä oli jopa toimipaikka, jonne sai jättää lapsen hoitoon. Olisiko peräti ollut niin, että tuota lastenhoitoa siellä pyörittivät vapaaehtoiset. Jos en väärin muista, niin ko. toimittaja oli jutussa siellä vapaaehtoisena. Ja tuo toimitila toimi muutenkin yksinhuoltajien " olohuoneena" .