Lähtö uuteen työhön, vaikkei haluaisi jättää vanhaa

Onko ketään muu lähtenyt tosi kivasta ja mukavasta työpaikasta sen vuoksi, että ei näe siellä itselleen tulevaisuutta ja turhautuu? Mulla on tämä nyt edessä. Palasin pari vuotta sitten töihin äitiyslomalta ja sen jälkeen olen ollut vähän tuuliajolla. Musta tykätään tässä firmassa todella paljon, pidetään osaavana ja mulle on haluttu antaa töitä, mutta jotenkin se on jäänyt kaikilla tahoilla vähän kesken; jotain projekteja vain ollut. Mutta kun olen indikoinut, että mietin lähtöä, on minut aina puhuttu jäämään kivoilla uusilla työtehtävillä tulevaisuudessa, mutta kun olen jäänyt, ei mitään ole tapahtunut. Nyt sitten sain ihan ok työtarjouksen firmasta, jossa todella halusivat minut ja otin sen. Kaikki ovat ottaneet lähtöilmoitukseni järkyttyneinä ja on itketty tätä kollegoiden kanssa. Mutta kun ei ole niitä töitä, en kehity mihinkään suuntaan vaan projektien jälkeen istun ja ihmettelen ihan törkeän hyvällä palkalla. Ja taas on alkanut se minun "töiden perään kysely" uudestaan.

Nyt siis edessä uusi duuni, jossa mulla tulee olemaan paljon tekemistä ja opittavaa, kehittymistäkin! Palkassa tingin parisataa euroa ja työmatkasta tulee hankalampi. Joten ei tämä mikään ideaalitilanne ole. Tässä pian entiseksi jäävässä firmassa on kuitenkin ollut jo monet YT:t, joista olen aina ihmeen kaupalla selvinnyt kuiville, oma usko ei enää riitä siihen, että näin kävisi tulevaisuuden mahdollisissa YT:ssä, joten lähen mieluummin omin jaloin.

On tosi haikea ja surullinen fiilis :(. En haluaisi lähteä, mutta on vähän niinkuin pakko, ihan oman jaksamisen ja pitkän tähtäimen urasuunnittelun vuoksi. Uusi työ on ihan ok. Mutta ajolähdöltä tuntuu ja itseni kanssa on tekemistä.

Onko teillä muilla kokemusta vastaavasta ja miten se meni?