Miksi keskiluokkaisten lapsettomien kaupunkilaisten elämäntapa on joidenkin mielestä ihmeellinen?

On se.

Tuo on vähän samanlainen harha kuin se, että Helsingin ulkopuolella ei ole elämää. Joskus sitä ihmettelee, miten helsinkiläinen hipsteri ei voi ymmärtää, että minä maalla asuva tohtori en ole viherpipertäjähippi etsimässä elämyksiä ja rauhaa, vaan ihan tavallinen työntekijä, joka reissaa kerran kuukaudessa jonnekin kaukomaille tuntematta mitään ekologista tuskaa.

Ne leikkokukat tosin kasvatan itse enkä osta kaupasta, koska kotimainen kukka kestää paremmin kuin Etelä-Afrikasta tuotu.

Enemmän taitaa olla kyse siitä, että tuollainen vapaa, mukava, nautintokeskeinen elämäntapa on monen mielestä aika kadehdittava, ja siksi yksilöllä on psykologista painetta kieltää se.

Kaupunkilainen ylempi keskiluokka Stockan herkkuostoksineen ja perussuomalainen lapsiperhearki kakkavaippoineen ovat todellisuuksia, joita on jopa saman kaupungin sisällä. Ne eivät tosielämässä välttämättä kohtaa lainkaan. Sen vuoksi illuusio ja satuelämä on varmasti reaktio, jonka tuollainen elämäntyyli aiheuttaa toisille; samoin kuin se kaupunkilaisten hilifstelijöiden taivastelu sille, miksi joku haluaa täyttää arkensa kotona lasten kanssa vaippojen vaihteluun.

Kun olin lapsi 90-luvulla, minustakin ratikalla matkustaminen, Strindbergillä kahvittelu ja Stockalla asiointi oli jotakin aivan erityisen fiiniä. Kun sitten muutin Helsinkiin opiskelijaan, kävelin vain aluksi Eirassa ja Kaivarissa ihan innosta soikeana. Nyt olen vihdoin täällä! Olen asunut Helsingissä siitä lähtien, mutta kyllä vain edelleen ratikan kolina muistuttaa siitä, mikä minua tässä kaupungissa ja sen elämänmenossa viehättää. Se on arvokas juttu. En halua koskaan pitää itsestäänelvyytenä sitä hyvää, mikä minulla kaupunkilaisena on.

Minustakaan omassa elämäntavassani ei ole mitään erikoista. Jos asuisin kehyskunnassa omakotitalossa, kukkia katselisin pihalla enkä maljakossa, ruokaostokset työmatkan varrelta haettaisiin autolla prismasta eikä kävellen stockalta, tuöpäibän jälkeen suuntaisin ehkä metsään, en puistoihin. Vielä enemmän arkea muuttaisi, jos olisi lapsia. Tuskin raaskisin isolle joukolle tilata ruokaa kotiin tai lähteä töiden jälkeen ravintolaan.

En halua laittaa erilaisia elämäntapoja vastakkain, tärkeintä on, että elämäntapa on itselle sopiva.

En ajattele kaupunkilaisena lapsettomana keskiluokkaisena ihmisenä, että tällainen elämäntapa on jotenkin tavoiteltu. Arki on vain muotoutunut tällaiseksi. Mielestäni tämä on aivan oiva tapa viettää hyvä elämä. Ihan varmasti joku elämä maaseudulla lasten kanssa sopii toisille. Se ei kuitenkaan ole minun juttuni.

Onko tuo brunssi+viini+Stockan Herkku oikeasti jotenkin muka parempaa ja hienompaa elämää? Kyllä Oulussa onnistui Herkussa asiointi ja ulkona syömiset ilman lapsia ja lasten kanssa, vaikka en hipsteri ole koskaan ollutkaan. Nyt Stockaa ei täällä olekaan, mutta aika yhden tekevää, missä ruokaostoksensa tekee. Helsinkiläisillä on kummalliset hienostelun aiheet.

Tarkoitan, että ihan tavalliselta elämältä tuo kuulostaa. En näe jalustaa. T.oululainen herkuttelija

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa osa kirjoittajista ei meinannut millään uskoa, että viinin juominen, brunssit, tai ruokaostosten tekeminen Stockan Herkussa ovat monen ihmisen arkea. Ilmeisesti Helsingin kantakaupungin liikkeet ovat jonkinlaista kulissia, jos kerran kukaan ei oikeasti niissä asioi. Jotenkin hassu ajatus, että leikkokukkien ostaminen, ravintolassa syöminen arkipäivänä, viikonloppureissut Kööpenhaminaan ja kaikenlainen muu kolmikymppisten lapsettomien cityhipsterien ajanviete on joidenkin mielestä illuusio, jota ei ole olemassa lifestyle-blogien ulkopuolella.

Onko kaupungin ja maaseudun välinen psykologinen kuilu todella näin iso?

No tottakai tuo on monien ihmisten arkea. Sekä lapsellisten että lapsettomien. Meidänkin arkea.

Mutta tottakai kaikkien arkeen kuuluu muutakin. Kuuluu myös kiireisiä päiviä ja joskus viikkoja, jolloin juostaan minuuttiaikataululla palaverista toiseen ja joudutan tekemään ankeita päätöksiä toisten ihmisten urista ja työpaikoista, jolloin deadlinet painaa päälle ka edellisen viikon leikkokukat kuivuu maljakossa mätänevään harmaaseen veteen, ja jolloin ravintolassa ei syödä siksi että se olisi kivaa tai hyvää vaan vain siksi, että muuten ei ehdi - jos silloinkaan. Ja tätäkin on sekä lapsellisilla että lapsettomilla.

Miten tuohon liittyy lapsettomuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa osa kirjoittajista ei meinannut millään uskoa, että viinin juominen, brunssit, tai ruokaostosten tekeminen Stockan Herkussa ovat monen ihmisen arkea. Ilmeisesti Helsingin kantakaupungin liikkeet ovat jonkinlaista kulissia, jos kerran kukaan ei oikeasti niissä asioi. Jotenkin hassu ajatus, että leikkokukkien ostaminen, ravintolassa syöminen arkipäivänä, viikonloppureissut Kööpenhaminaan ja kaikenlainen muu kolmikymppisten lapsettomien cityhipsterien ajanviete on joidenkin mielestä illuusio, jota ei ole olemassa lifestyle-blogien ulkopuolella.

Onko kaupungin ja maaseudun välinen psykologinen kuilu todella näin iso?

No tottakai tuo on monien ihmisten arkea. Sekä lapsellisten että lapsettomien. Meidänkin arkea.

Mutta tottakai kaikkien arkeen kuuluu muutakin. Kuuluu myös kiireisiä päiviä ja joskus viikkoja, jolloin juostaan minuuttiaikataululla palaverista toiseen ja joudutan tekemään ankeita päätöksiä toisten ihmisten urista ja työpaikoista, jolloin deadlinet painaa päälle ka edellisen viikon leikkokukat kuivuu maljakossa mätänevään harmaaseen veteen, ja jolloin ravintolassa ei syödä siksi että se olisi kivaa tai hyvää vaan vain siksi, että muuten ei ehdi - jos silloinkaan. Ja tätäkin on sekä lapsellisilla että lapsettomilla.

Ankeat päätökset toisten ihmisten urista kuuluu kieltämättä varsin yleisesti ihmisten arkeen.

Ap on huomattavasti tyhmempi kuin useat vastaajat. Onneksi kysyi asiaa, näin sitä ihminen voi oppia, kun saa hyviä vastauksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisessa ketjussa osa kirjoittajista ei meinannut millään uskoa, että viinin juominen, brunssit, tai ruokaostosten tekeminen Stockan Herkussa ovat monen ihmisen arkea. Ilmeisesti Helsingin kantakaupungin liikkeet ovat jonkinlaista kulissia, jos kerran kukaan ei oikeasti niissä asioi. Jotenkin hassu ajatus, että leikkokukkien ostaminen, ravintolassa syöminen arkipäivänä, viikonloppureissut Kööpenhaminaan ja kaikenlainen muu kolmikymppisten lapsettomien cityhipsterien ajanviete on joidenkin mielestä illuusio, jota ei ole olemassa lifestyle-blogien ulkopuolella.

Onko kaupungin ja maaseudun välinen psykologinen kuilu todella näin iso?

No tottakai tuo on monien ihmisten arkea. Sekä lapsellisten että lapsettomien. Meidänkin arkea.

Mutta tottakai kaikkien arkeen kuuluu muutakin. Kuuluu myös kiireisiä päiviä ja joskus viikkoja, jolloin juostaan minuuttiaikataululla palaverista toiseen ja joudutan tekemään ankeita päätöksiä toisten ihmisten urista ja työpaikoista, jolloin deadlinet painaa päälle ka edellisen viikon leikkokukat kuivuu maljakossa mätänevään harmaaseen veteen, ja jolloin ravintolassa ei syödä siksi että se olisi kivaa tai hyvää vaan vain siksi, että muuten ei ehdi - jos silloinkaan. Ja tätäkin on sekä lapsellisilla että lapsettomilla.

Ankeat päätökset toisten ihmisten urista kuuluu kieltämättä varsin yleisesti ihmisten arkeen.

No niin kyllä ne monille kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuohon liittyy lapsettomuus?

Samaa mietin kun ei se näin urbaanin lapsiperheen elämästä suuresti eroa.

Minäkin ihmettelin tuota lapsettomuuden kytkemistä brunsseihin ja Stockalla käyntiin.

Meillä brunssi kuuluu lauantaiaamuun, sen jälkeen käydään ostamassa Tuomaan kalasta ahven-tai kuhafileet, pyörähdetään Stockalla ja mennään ratikalla kotiin. Lapset ovat olleet vauvasta lähtien mukana ja ovat tottuneita ravintolakävijöitä.

Ja Kööpenhaminassakin vasta käytiin viikonloppumatkalla lasten kanssa, toki siihen mahtui myös Legoland.

Kun taas ollaan mökillä, ei voisi vähempää kiinnostaa Stockat ja brunssit!

Olisi mielenkiintoista lukea tässä viestissä viitattu viestiketju, mutta en löydä sitä :(

Voisiko joku laittaa linkin?

Kiitos!

Enemmän tuo jako on kaupunkilainen, hyvintoimeentuleva vs. niukemmin totimeentuleva "maalainen" tai lähiöläinen. Itse ymmärrän useampia tapoja elää, nuorempana ennen lapsia asuin useammassa kaupungissa Suomessa ja maailmalla - tosin tuohon aikaan tein uraa enkä jaksanut paljon ulkokohtaisuuksista innostua. Nyt kotona on aina leikkokukat ja silloin tällöin jo kotoa omilleen lähteneet lapset. Useammassa maassa asuminen avarsi näkemyksiä, samoin ikä tuo näkökulmaa. Eniten tässä "uudessa" kaupunkilaisessa elämäntavassa nykyään ihmetyttää näyttämisen kulttuuri: kaikki pitää dokumentoida ja jakaa, ulkoinen on äärimmäisen tärkeää.  Toivoisi, että ihmiset nauttisivat elämästään aidosti enemmän ilman tarvetta näyttää muille, aivan kuin ihana ruoka olisi vähemmän todellista jos siitä ei saa täydellistä kuvaa instaan. Tuo sometodellisuus kun on muokattua, hieman feikin makuista.

Joitakin brändejä voi tietenkin kuluttaa vain paikkasidonnaisesti mutta epäilemättä yksilöiden tai kotitalouksien yksittäiset erot ovat merkittävämpiä kuin kaupunki-maaseutu tai lapsiperhe lapseton talous välillä. Esimerkiksi asumme pienellä paikkakunnalla mutta ei meillä ole mitään kytköstä maaseudun elinkeinoihin. Emme harrasta lapsiperheille kohdennettuja etelän aurinkorantojen teemalomia. Kulutamme kulttuuria mieluummin. Urheilussa suosimme valtavirrasta poikkeavia marginaalilajeja. Olemme siis ehkä lähimpänä kotimaanmatkailusta lumoutunutta urbaania runoilijapariskuntaa. Mikä ei ollut ennustettava.

Ravintolassa on tullu syötyä viimeksi ylä-aste aikoina.

Venäjällä ja virossa kävin ysärillä. Ja ehkä ruotsissa.

Leikkokukista en ole edes kuullut.

Hipsteri on silmälasipäinen tyyppi joka ajelee pyörällä ja kuuntelee pikku bändejä joista kukaan ei ole koskaan kuullu.