Miksi keskiluokkaisten lapsettomien kaupunkilaisten elämäntapa on joidenkin mielestä ihmeellinen?
Toisessa ketjussa osa kirjoittajista ei meinannut millään uskoa, että viinin juominen, brunssit, tai ruokaostosten tekeminen Stockan Herkussa ovat monen ihmisen arkea. Ilmeisesti Helsingin kantakaupungin liikkeet ovat jonkinlaista kulissia, jos kerran kukaan ei oikeasti niissä asioi. Jotenkin hassu ajatus, että leikkokukkien ostaminen, ravintolassa syöminen arkipäivänä, viikonloppureissut Kööpenhaminaan ja kaikenlainen muu kolmikymppisten lapsettomien cityhipsterien ajanviete on joidenkin mielestä illuusio, jota ei ole olemassa lifestyle-blogien ulkopuolella.
Onko kaupungin ja maaseudun välinen psykologinen kuilu todella näin iso?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo brunssi+viini+Stockan Herkku oikeasti jotenkin muka parempaa ja hienompaa elämää? Kyllä Oulussa onnistui Herkussa asiointi ja ulkona syömiset ilman lapsia ja lasten kanssa, vaikka en hipsteri ole koskaan ollutkaan. Nyt Stockaa ei täällä olekaan, mutta aika yhden tekevää, missä ruokaostoksensa tekee. Helsinkiläisillä on kummalliset hienostelun aiheet.
Tätä itsekin ihmettelen että mukä siinä herkussa käymisessä ja brunssiruokailussa in niin ihmeellistä. Kyllä minä köyhänä perheellisenä sitä harrastan. Ehkä Helsingissä on jokin kirjoittamaton sääntö ettei herkkuun saa mennä kuin yli viidensadan euron merkkilaukussa ja siksi siellä ei köyhiä näy?
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon liittyy lapsettomuus?
Samaa ihmettelin :D
Mun havaintojen ja tuttavapiirin perusteella lapselliset käyvät aivan yhtä lailla brunssilla, ravintoloissa syömässä, kaupunkitapahtumissa, kuin lapsettomat. Lasten kanssa ja ilman.
Leikkokukat ja ruokakauppa = kaupunkilaiselämän kohokohtia joilla voi leuhkia muille