Lue keskustelun säännöt.
Hei kaikki naiset, jotka olette teetättäneet abortin, oletteko koskaan jälkeen päin kuvitelleet, mitä sitten jos ette silloin olisikaan päätyneet aborttiin?
12.06.2017 |
Minulla oli jo lapsia , kun kierukka fuskasi, ja olin siis ei-toivotussa raskaustilassa.
Päädyin kuitenkin pitkän harkinnan jälkeen abortointiin. En olisi jaksanut enää taas sitä samaa vauvan odotusta jatkaa hoo-hetkeen eli synnytykseen, ja sitten taasen aloittaa pitkäpiimäistä ja rankkaa vauvan hoitoaikaa imetyksineen ja vähin unin. Olen aina tarvinnut paljon unta. Edellistenkin raskauksien aikana asuin miltei vessan pytyllä oksennellen ensimmäiset raskauskuukaudet, joka oli todellakin inhottavaa ja väsyttävää.
Nyt tänä päivänä kun katson taakse päin elämääni, niin ehdottomasti tein oikean ratkaisun silloin.
En ole katunut yhtään aborttiratkaisuani. Mutta joskus olen kuvittellut mielessäni, että entäpä jos olisinkin päätynyt vielä tekemään lapsen, mutta sitten kuitenkin jossakin vaiheessa herään todellisuuteen, ja totean, että joopajoo, tein toki aivan minulle sopivan ja oikean ratkaisun silloin.
Nyt olen jo isoäiti, ja nautin tästä elämänvaiheestani täysillä!
Kommentit (20)
tehdä = tehdä asia itse
teettää = hommata joku muut tekemään asia
teetättää = semmoista ei olekaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin että minut raskaaksi vastoin tahtoani tehnyt mies olisi lähteny lapsi kainalossaan ja laittanut minut maksamaan elareita.Lapsi oli siis puoleltani todella ei-toivottu ja ei-rakastettu joten päädyin aborttiin niin pian kuin mahdollista.Ja ei, hänellä ei ollu pienintäkään hajua siitä miten lapsia hoidetaan, paljonko vaivaa sellainen vaatii eikä hän sietänyt muita lapsia.
Toivottavasti kyseinen k*sipää ei ole pystynyt tekemään samaa kellekään toiselle.
38 vuotta sitten mulle tehtiin abortti. Sen jälkeen sain kaksi lasta, jotka ovat jo aikuisia. En ole koskaan ajatelut abortoitua solurykelmää lapsenani. Pikemminkin kuin poistettua umpilisäkettä. Elämäntilanteeni oli silloin sellainen, että ei olisi ollut kenenkään kannalta mielekästä mikään muu vaihtoehto kuin abortti.
Abortti oli oikea ratkaisu, en ole katunut kertaakaan ja tekisin uusiksi jos vastoin suunnitelmiani tulisin raskaaksi. Toki haluan lapsia ja sitten kun löydän hyvän miehen sen aika on, muuten teen ne yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole miettinyt. Jos olisin pitänyt lapsen, tarinalla olisi ollut hyvin surullinen loppu.
Takuuvarmasti lapsi huostaan otettu, vieroitusoireista kärsivä, luultavasti jollakin asteella vammainen.
Tässä ei auta miksi hankkiuduit raskaaksi jne. En hankkiutunut tarkoituksella, pää sekaisin ei tiedä mitä tekee. Jälkikäteen syyttely ja jossittelu on p:n väärti. Koin ja koen tehneeni ainoan oikean ratkaisun.
Nyt olen kahden terveen lapsen äiti, joille olen pystynyt antamaan hyvän elämän, päihteistä vapaana jo yli 20 vuotta. Entisen muistelu ei mitään korjaa, katson eteenpäin.
Olen miettinyt, olen katunut ja pidän abortoimaani lasta lapsenani, itseäni hänen äitinään.
Vointini raskauden aikana oli sekä fyysisesti että sosiaalisesti hyvin hankala.
En koskaan kuvittele, millaista elämämme olisi tänä päivänä, jos en olisi tehnyt aborttia. En ole ollenkaan ns. jossittelija.
Uskon iankaikkiseen elämään ja jälleennäkemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin varmaan päätynyt suljetulle rauhoittumaan ja lapsi sitten lastensuojelun asiakkaaksi, sijaiskotiin tms.
Mietin joskus olisiko hän ollut poika vai tyttö ja miltä hän näyttäisi nyt 9 vuotiaana. En kuitenkaan kadu, en nähnyt silloin mitään muuta mahdollisuutta, en olisi hetkeäkään voinut kuvitellakaan pitäväni tuon lapsen. Miellän itseni hänen äidikseen kuitenkin jotenkin, varsinkin nyt kun on yksi elävä lapsikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti istuisin linnassa vauvasurman takia.
Onko olemassa jotain hautamuistomerkkiä abortoiduille lapsille niin kuin kadonneille tsunami yms. uhreille ja sankarivainajille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ajatellut, ja todennut että helkkarin hyvä, en olisi jaksanut lasta, vastuu yksin minulla olisi ollut ja mitä lapsen elämä olisi nyt, julkisuuden henkilön lapsena, ei hyvä.
Joo, olen miettinyt. Olisin pilannut vähintään kolmen ihmisen elämän. Tietenkään en kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, poikani (kuvittelen sen aina pojaksi) olisi nyt 28v. En todellakaan olisi pystynyt olemaan hyvä, kypsä äiti hänelle, sen verran lapsellinen olin silloin 18v. Muut lapseni sain kolmekymppisenä ja olen mielestäni suoriutunut hommasta ihan kiitettävästi, sarja aikuistuvia täysipäisiä teinejä tuossa opettelee elämää.
Eli näin taaksepäin katsoen olen onnellinen että tajusin olla realisti kun vahinko penikkana kävi.
Enpä oikeastaan, korkeintaan lyhyesti tyyliin "ilman aborttia vaihtaisin nyt vaippoja / joutuisin alkamaan tarharumban alusta" tms. Meillä siis petti kierukka, lapsia ennestään 2, teinejä jo.
En ole katunut kertaakaan aborttia. Järkisyyt painoivat ja olen edelleen tyytyväinen.
Näitä aloituksia on toisinaan ja siitä sitten mietin, että abortti oli parhaita päätöksiäni. Nuorin oli silloin kolme kuukautta, enkä todellakaan siinä tilanteessa pystynyt ajattelemaan uutta raskautta ja lasta.
Tuosta on nyt 14 vuotta.
No mulla ois vaan vuotta vanhempi downpoika kun toi meidän nykyinen Iltatähti. Ja elämä varmasti hankalampaa.
Olen miettinyt monestikin. En todellakaan kadu päätöstäni, mutta kyllähän se välillä käy mielessä esim. kaverin lapsia vahtiessa tms. Minulla olisi itse asiassa nyt vähän alle vuoden ikäinen vauva. Että siitä abortista ei niin kauhean pitkä aika ole.
Olen kuitenkin lapsia aina halunnut, mutta silloin ei ollut todellakaan oikea hetki vauvalle. En tarkemmin ala eritellä.
Mukavasti on kuitenkin käynyt abortin jälkeen. N.2kk abortin jälkeen tapasin nykyisen miesystäväni ja meillä on jo alettu puhua lapsesta. Nyt mulla tosin on alkamassa opiskelut, eli katsotaan missä vaiheessa sitten. Ehkäisy on hyvin tarkasti käytössä vielä nyt.
Kysäisin kerran mieheltä, pikkupienissään kun oltiin, että mitä jos olisin ollutkin raskaana, kun tavattiin. Olisiko lähtenyt mukaan siihen touhuun. Helppo oli kuulemma nykyisillään suhteen jo syvennyttyä sanoa, että olisi ehdottomasti lähtenyt. Ei tietenkään tiedä, miten olisi oikeasti reagoinut. Mutta yhteistä lasta halutaan kovasti tulevaisuudessa. Silloin kun on sen aika.
Sori, osa vähän ohista.
Ei mua oo missään vaiheessa kaduttanut että päädyin aborttiin.
Meillä oli tuohon aikaan kaksi lasta, nuorempi vielä vaikeasti korvatulehduskierteessä ja nukkui muutenkin öitään äärimmäisen katkonaisesti. Olin lisäksi päässyt pari kuukautta aiemmin monen vuoden tauon jälkeen ensimmäiseen vakituiseen työpaikkaani.
Kun huomasin että farkuistani on tullut kummalliset tiukat vaikka syömisestä se ei johdu, tein raskaustestin. Mulla oli todella epäsäännöllinen kierto silloin eli en osannut odottaa kuukautisia alkavaksi jonain tiettynä päivänä, hyvä jos ees tiettynä viikkona. Samoin tein kun testi näytti positiivista multa pääsi "ei!".
Viikonlopun verran itkuja tuli itkettyä, mutta koko ajan oli selvää etten tuota vauvaa halua. Juuri kun oma pää alkoi selkiytyä; tuli töitä, rahatilanne parani, nuorempikin oli kuitenkin jo pois vaippaiästä vaikka muuten vaativa oli edelleen. Mä en yksinkertaisesti halunnut sitä rumbaa enää. Lisäksi nuoremman odotusaika oli aivan jäätävää helvettiä 24/7 oksentamisen kanssa, hiivatulehduksia, virtsatietulehduksia, sairauslomaa selkäsärkyjen ja kuivumisen ja kaiken muun mahdollisen takia, niin ei ollut vaikea päätös.
Maanantaina lääkäriin, tiistaina polille jossa varmistettiin raskaus ja lääkäri tarkisti ultralla viikot. Oli hyvin alkuvaiheessa , varmisti vielä että olen päätöksestäni varma. Sain keskeytytabun siinä vastaanotolla ja loput lääkkeet kotiin mukaan.
Mä en muista tarkkaa päivää koska toi tapahtui, pinnistelemällä muistan vuoden. Mua ei ole missään vaiheessa kaduttanut etten halunnut kolmatta lasta ja sterilisaatioonkin mies meni tuon abortin jälkeen. Itse kävin myöhemmin sterissä, tosin oltiin erottu jo vuosia aiemmin sit miehen kanssa.