Miksi minulla on usein VAHVA tunne siitä, että minulle ollaan kateellisia?
Tämä kuulostaa varmasti hyvin itserakkaalta ja narsistiselta, varmasti myös vainoharhaiseltakin, mutta minulle on kuitenkin hyvin usein tunne siitä, että minua kadehditaan. En tiedä, onko se vain vainoharhaisuutta, vai onko asia oikeasti niin ja minä vain vaistoan sen huolimatta siitä, onko se itserakasta ja vastenmielistä vai ei.
Mielestäni olen henkisesti kehittynyt, kohtelen ihmisiä ystävällisesti, mutta en käy heidän iholleen. En halua koskaan tungetella, enkä mielellään vietä aikaani ihmisten kanssa, sillä nautin niin paljon vain omasta seurastani. Minulla on mielestäni rikas sisäinen maailma, johon en juurikaan tarvitse ulkopuolisia virikkeitä.
Tunnen nytkin syvän piston rinnassani, kun tein tällaisen aloituksen, sillä tiedän, ettei tällaiset aloitukset ole toivottuja. Ihminen ei saisi koskaan kuvitella tai "kuvitella" itsestään liikoja. Mutta voisiko kuitenkin olla niin, että meissä joissain on vain sitä jotain, jonka muut voivat nähdä, mutta jota eivät koskaan itse voi kokea?
Kommentit (13)
Et muut ois niiku katellisia sun sielunmaisemasta? Jaa,a...
No kyllähän ihmiset on kateellisia aina jollekin. Suomalaiset ainakin. Joten miksei joku olisi sinullekin? Kyllä mäkin olen ollut huomaavinani jonkun olevan kateellinen minulle joskus. Ja olen myös itse ollut kateellinen jollekin. Entä sinä?
Viihdyt siis yksiksesi rikkaassa sisäavaruudessasi ja samalla tunnet kateuden säteilevän sinne...
Miten se TUNNE, että sinulle ollaan kateellisia, vaikuttaa arkeesi/itseesi/ihmissuhteisiisi? Mitä teet, kun tunnet niin?
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesi ei oikein kerro paljoa. Ehkä sinulle ollaan kateellisia, ehkä ei, en voi mitenkään tietää tuolla perusteella. Millaiset konkreettiset tilanteet saavat sinut ajattelemaan, että joku henkilö saattaisi olla sinulle kateellinen? Ketkä kadehtivat, ja millaisia asioita sinusta ehkä kadehditaan? Ulkonäköä, rahaa, suosiota, taitavuutta...? Vai jotain vaikeammin määriteltävää "sitä jotain"?
Tuskin ulkonäköä, rahoistani ei kukaan tiedä (en ole rikas mutten köyhäkään), suosiota minulla ei ole (joillain nettisivustoilla vielä ollessani keräsin kyllä joko vihaa tai rakkautta osakseni, mutta olen lopettanut tällaisilla egobuustaus-sivustoilla käymisen), olen taitava psykologisissa asioissa, osaan lukea ihmisiä, mutta ei tästäkään taidosta varmasti tiedä kukaan muu kuin minulle pari läheistä ihmistä.
Minulla ei siis ole oikeastaan yhtäkään konkreettista todistetta sille, että minulle oltaisiin kateellisia, se on vain sellainen tunne. Ja se tunne vaivaa minua. Välttelen sellaisia sosiaalisia tilanteita, joissa on vaarana tuottaa jollekulle kateutta olemassaolollani. Minä haluaisin pois näistä tuntemuksista. Ne vaikeuttavat normaalia elämääni. Minä jos kuka en halua tuottaa kenellekään pahaa mieltä, en siis saa mitään mielihyvää siitä, että tunnen jonkun kadehtivan minua. Minulla ei ole myöskään somessa kuvia tai mitään informaatiota itsestäni. Ainoa palsta/sivusto, jossa olen jonkinlaisessa kontaktissa muihin ihmisiin on tämä palsta. Tässä mahtavinta on se, että voi pysyä anonyymina. Minä en ole niin itserakas kuin mitä nämä ajatukseni voivat teille viestittää.
Ap
Suomalaiset on kasvatettu vaatimattomiksi, joten jos kerrot miten (hyvin) sinulla menee, tunnet piston sydämessäsi ja tulkitset ehkä uteliaat katseet kateuden katseiksi.
Minuakin on ainakin kaksi kertaa sanottu kateelliseksi, vaikka en ole mielestäni tuntenut kateutta. Olen ainoastaan analysoinut tilannetta kuten minulla on tapana muutenkin. Se on tulkittu kateudeksi. Minulla ei ole ollut mitään syytäkään kadehtia. Epäilen että kateudeksi voidaan tulkita kaikki asiat jos vain hlö tulkitsee niin. Naapurikin osti uuden auton, koska oli kateellinen minun viime vuonna ostamalleni autolle?
Vai onko se kuitenkin kateellinen joka muita niin tulkitsee? Osaatko sanoa?
Olen itse melko samanlainen kuin aloittaja. Lisäksi hyvässä parisuhteessa, omistusasunnossa ja asiantuntijatyössä. En ole suoraan sanoen koskaan ajatellut, että joku olisi minulle jotenkin kateellinen, eli ilmeisesti lähinnä aloittajan oma tunnetila.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse melko samanlainen kuin aloittaja. Lisäksi hyvässä parisuhteessa, omistusasunnossa ja asiantuntijatyössä. En ole suoraan sanoen koskaan ajatellut, että joku olisi minulle jotenkin kateellinen, eli ilmeisesti lähinnä aloittajan oma tunnetila.
Minä uskon samaan. Auttaisikohan terapia minua? Toisaalta enhän minä voisi tällaisesta puhua terapeutille, kun nämä tuntemukset hävettävät minua.
Ap
Kateellisia ihmisiä kannattaa vältellä, siinä toimit ihan oikein. Itse toimin samoin kuin sinä. Tunnistan myös kateuden helposti muissa ihmisissä, se on epämiellyttävä tunne. Suurin osa ihmisistä eivät edes tunnista itsessään jos ovat kateellisia, siksi monet ovat niin kieroja toisilleen, varsinkin naiset. Jatka samaa rataa ap, olet oikeilla jäljillä.
Vierailija kirjoitti:
Kateellisia ihmisiä kannattaa vältellä, siinä toimit ihan oikein. Itse toimin samoin kuin sinä. Tunnistan myös kateuden helposti muissa ihmisissä, se on epämiellyttävä tunne. Suurin osa ihmisistä eivät edes tunnista itsessään jos ovat kateellisia, siksi monet ovat niin kieroja toisilleen, varsinkin naiset. Jatka samaa rataa ap, olet oikeilla jäljillä.
Kateudesta pitäisi pystyä puhumaan enemmän. Olemme elävinämme yhteiskunnassa, jossa arvostetaan avoimuutta ja suvaitsevuutta, mutta silti niinkin inhimillisestä ja yleisestä tunteesta kuin kateudesta ei yhteiskunnassamme kukaan puhu. Ehkä vielä jonain päivänä (?)
Aloituksesi ei oikein kerro paljoa. Ehkä sinulle ollaan kateellisia, ehkä ei, en voi mitenkään tietää tuolla perusteella. Millaiset konkreettiset tilanteet saavat sinut ajattelemaan, että joku henkilö saattaisi olla sinulle kateellinen? Ketkä kadehtivat, ja millaisia asioita sinusta ehkä kadehditaan? Ulkonäköä, rahaa, suosiota, taitavuutta...? Vai jotain vaikeammin määriteltävää "sitä jotain"?