Lue keskustelun säännöt.
Oppiiko äidit koskaan luottamaan poikiinsa?
10.06.2017 |
Olen siis 43 vuotias, 25 vuotta omillaan elänyt ja itsensä rahoittanut mies ja tulin keskenäni vanhempien mökille. Tulin tänne torstaina ja sitä puhelimessa nuilottamisen määrää (Äitee (66v) soitti tänään ohjeita, koska en ole ilmoittanut itsestäni)...
mm;
- Peti pitää olla sitten pedattuna kun lähdet sieltä.
- Polttopuita pitää tehdä, mutta ei sitten liikaa, koska se on erilainen liike.
- Mökin ovea ei saa avata, koska eläimet paskantaa sisälle(?).
- Erääseen naapuriin en kuulemma saa erikseen mennä kertomaan, että kuka minä olen, sillä maine pitää säilyttää (olen käynyt siellä viimeksi alle kouluikäisenä kananmunia hakemassa)!
- Äidin siskon entiselle heilalle en kuulemma saa mennä puhumaan, että maine säilyy... (En edes tiedä kuka on kyseessä ja asuu toisessa pitäjässä viiden peninkulman päässä..)
- Olen kastellut hautakukkia liikaa, jos olen käynyt haudoilla, koska hänelle ilmestyvässä sanomalehdessä oli ruukkukukkien hoito-ohje...
- Pitää kuulemma osata sanoa täällä maalla tarpeeksi päivää ihmisille, muttei liikaa...
- Naapuripitäjässä olevalle toisen sukuhaaran mökille ei kuilemma saa mennä että maine ei mene (Eipä ole kukaan kutsunutkaan)...
Ja pälä pälä sitä rataa - eikä tuntunut tajuavan, vaikka monta kertaa sanoin, että olen aikuinen, omilla aivoilla ajatteleva ihminen, kyllä minä osaan. Totesi vaan, että hänen oman mielenrauhan takia piti jotain sanoa... Jostain se kai pitää valittaa, kun en juo, enkä polta. Sieppasi sen verran rankasti tuo iltapäivän puhelu, että oli pakko ottaa beetasalpaajaa parit napit ja puolikas rauhoittava. Se etu siitä oli, että isommatkin pöllit halkesi ilman ongelmia, kun oikein sisuissaan paiskoi menemään...
Kommentit (12)
Minä olen nainen, iältäni 50+ ja luulin, että kirjoitat omasta äidistäni. Äiti on yli 80-vuotias ja neuvoo kuin viisivuotiasta. Luonnekysymys, ei riipu sukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä äideistä, mutta tekstisi perusteella sinuun voisi vaikka ihastua. Olet selvästikin ns. hyvästä perheestä. "Kääntöpuoli" on, että hyvän perheen vanhemmat huolehtivat ja stressaavat vielä kun on aikuinen. Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Koeta kestää.
Äitisi soitti luultavasti vain tarkistaakseen, että olet hengissä. Höpinät olivat tekosyitä soitolle. Voisiko olla näin?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä äideistä, mutta tekstisi perusteella sinuun voisi vaikka ihastua. Olet selvästikin ns. hyvästä perheestä. "Kääntöpuoli" on, että hyvän perheen vanhemmat huolehtivat ja stressaavat vielä kun on aikuinen. Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin. Koeta kestää.
Äitisi soitti luultavasti vain tarkistaakseen, että olet hengissä. Höpinät olivat tekosyitä soitolle. Voisiko olla näin?
Hyvä pointti! Minä ainakin niin välitän aikuisista lapsistani ja yhteyden otot ovat usein sellaisia, että kunhan jotain jutellakseni kyselen jotain. :) Onneksi he kyllä kertoilevat minulle elämästään ja käyvät lapsuudenkodissaan. Mutta ei minun pitäisi neuvoa ja paapoa...
1
Luotan kaikkiin poikiini. Itse olen kasvattanut ja tiedän, mitä heistä tuli.
Vierailija kirjoitti:
Luotan kaikkiin poikiini. Itse olen kasvattanut ja tiedän, mitä heistä tuli.
Ei se välttämättä ole luottamiskysymys, se on sitä vaikeutta luopua äidin roolista, tai muuttaa sitä uuteen suuntaan, kun lapset kasvavat. Ap on jo sen ikäinen, että äidin olisi jo pitänyt osata kyllä luopua paapomisesta.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen hyvän perheen tyttö, ja vanhemmat ovat olleet siis hyvin huolehtivaisia. Olen 46 v ja minulla on omiakin lapsia jo. Silti äitini laittelee yhä testareita, esim varpittaa ajamaan varovasti tai muistuttaa, että jollain sukulaisella on nimipäivä ja pitäisi onnitella jne. Ei sellainen äitiys lopu koskaan. Musta on lisäksi hyvää vauhtia tulossa samanlainen omille lapsilleni...
On se luonnekysymys. Mä ainakin luotan poikaani hyvinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuollaiset puheet on ihan hulluja, äitisi taitaa olla vaan sairas, ei normaalit ihmiset tuollaisia puhu, että menee maine ym. Miksi sä siitä välität pätkääkään mitä joku pössöö sulle höpisee? Vaikka oma äitisi onkin. Mites isäsi?
- Peti pitää olla sitten pedattuna kun lähdet sieltä. No varmaan olet joskus tavannut jättää petaamatta
- Polttopuita pitää tehdä, mutta ei sitten liikaa, koska se on erilainen liike. Mikä helvetin erilainen liike? Ja miten se liittyy luottamiseen?
- Mökin ovea ei saa avata, koska eläimet paskantaa sisälle(?). Miten pääset mökkiin ja sieltä pois jos et avaa ovea, ikkunasta?
- Erääseen naapuriin en kuulemma saa erikseen mennä kertomaan, että kuka minä olen, sillä maine pitää säilyttää (olen käynyt siellä viimeksi alle kouluikäisenä kananmunia hakemassa)! Miten tämäkin liittyy luottamukseen, ja miksi ihmeessä menisit naapureille esittelemään itseäsi, kaipa ne naapurin pojan tuntee muutenkin?
- Äidin siskon entiselle heilalle en kuulemma saa mennä puhumaan, että maine säilyy... (En edes tiedä kuka on kyseessä ja asuu toisessa pitäjässä viiden peninkulman päässä..) Sama kuin edellisessä jutussa.
- Olen kastellut hautakukkia liikaa, jos olen käynyt haudoilla, koska hänelle ilmestyvässä sanomalehdessä oli ruukkukukkien hoito-ohje... Miten ulkona pidettävät kukat liittyvät ruukkukukkiin, ja miten tämäkään liittyy luottamukseen.
- Pitää kuulemma osata sanoa täällä maalla tarpeeksi päivää ihmisille, muttei liikaa... Miten liittyy luottamukseen että osaatko sanoa ihmisille päivää, ja miten sanotaan liikaa päivää?
- Naapuripitäjässä olevalle toisen sukuhaaran mökille ei kuilemma saa mennä että maine ei mene (Eipä ole kukaan kutsunutkaan)... Miksi menisit sinne kuikuilemaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et juo etkä polta mutta vedät huumeita... ehkä äitis ei sen takia luota.
Miehen äiti kohtelee meitäkin liki kolmikymppisiä kuin pilkkulapsia. Meillä on hänen mielestään mm. rahaongelmia, emme osaa ostaa mitään järkevästi jne. ja kotonamme oltiin koko ajan korjailemassa kaikkea "minä laitan tuon nyt oikein!" -tyylillä.
Ja raha-asiaan liittyen, kaikki matot, verhot yms. olisi pitänyt ottaa häneltä kun "hänellä on niitä kaapit täynnä!". Kun ostin mieleisempiä, niin helvetti mikä nalkutus.
Ja niin, meillä ei ole missään vaiheessa ollut rahaongelmaa, vaan anoppi on sellaisen jostain keksinyt ja siitä paasannut liki vuosikymmenen.
On kyllä pian ex-anoppi, sen verran alkanut kyrsiä, vieläpä kun mies ei kunnolla sano äidilleen vastaan.
Voi että. :) Minulla on kaksi täysi-ikäistä poikaa ja kyllä minäkin vähän heitä edelleen neuvon, vaikka koitan kyllä vähentää. Tuo kertomuksesi oli sen verran valaiseva, että lupaan lopettaa kokonaan!