Sanoin miehelleni, että vaikka vetäisin narun kaulaani niin sinua ei hetkauttaisi mihinkään.

Mihin olet väsynyt? Parisuhteeseenko?

Aloitin keskustelun "Hajoon tähän elämään" - Kirjoituksesi olisi voinut olla täysin minun kirjoittamaani, niin nappiin osui.

itsesäälin vallassa esitettyyn ylilyövään kommenttiin.



Sen sijaan jos mieheni tulisi luokseni vakava ilme kasvoillaan ja sanoisi:



"Kuule Kata, meidän pitäisi nyt jutella. Mulla on ollut jo pidempään paha olo tässä liitossa ja olen vakavasti harkinnut eroa. En tiedä, miten sinä näet tämän tilanteen, mutta musta tuntuu, että siitä on pitkä aika kun ollaan viimeksi oltu yhdessä onnellisia. Mä toivoisin kovasti että me voitaisiin jotenkin tää yhdessä selvittää, mutta tämä tie ei vie mihinkään. En olisi halunnut olla tässä tilanteessa, mutta nyt en voi oikein vain olla hiljaa ja teeskennellä."



Shokeeraantuisin, alkaisin kuunnella miestäni, menisin itseeni ja ottaisin miehen sanat vakavasti.

En ole uhkaillut itsemurhalla, mutta mies ei ymmärrä eikä välitä kuinka todellakin olen hyvin uupunut. Lapset ovat uhmakkaita ja toinen heistä pitkäaikaissairas. Olen aina yksin lasten kanssa, ja koen ettei kukaan välitä minusta eikä rakasta minua. Olen niin yksin. Ihmiset ovat vain töykeitä minulle, jos yritän pyytää jota kuta kylään, ei ketään kiinnosta tulla. Kukaan ei lähde kanssani mihinkään. Ja tämä on niin totta!! En käsitä mikä minussa on vikana!



Olen syönyt syksystä asti masennuslääkettä. En ole jaksanut kiinnostua seksistä, sitä on ollut harvoin. Mies vittuilee asiasta ja muistakin asioista minulle nykyään. Läheisyyttä hänen taholtaan ei ole koskaan ollutkaan. Ja sentään 15v on yhdessä oltu.

ap

Kannattaisi istua alas ihan kahden ja ilman kaljaa ja jutella asiat halki, poikki ja pinoon. Tuollainen huomion kerjääminen ei saa miehissä mitään muuta reaktiota aikaan kuin juuri tuon miehesi reaktion. Puhukee siellä!!!

mulla on ollut samat fiilikset. jo pitkään. masennustahan se on. onneksi syöt lääkkeitä, jospa ne auttaisi. mulla ei auta. mies oli yhtä masentunut (IHANA YHDISTELMÄ!), mutta erottiin ja se löysi uuden. nyt mua masentaa sekin. että mä en kelvannut, ja miksi sen kanssa on parempi.

sellasta tää on, kun on mieli tälläinen. ylidramaattista tai ei. ymmärrän. moni ei.

En ole uhkaillut itsemurhalla, mutta mies ei ymmärrä eikä välitä kuinka todellakin olen hyvin uupunut. Lapset ovat uhmakkaita ja toinen heistä pitkäaikaissairas. Olen aina yksin lasten kanssa, ja koen ettei kukaan välitä minusta eikä rakasta minua. Olen niin yksin. Ihmiset ovat vain töykeitä minulle, jos yritän pyytää jota kuta kylään, ei ketään kiinnosta tulla. Kukaan ei lähde kanssani mihinkään. Ja tämä on niin totta!! En käsitä mikä minussa on vikana!

Olen syönyt syksystä asti masennuslääkettä. En ole jaksanut kiinnostua seksistä, sitä on ollut harvoin. Mies vittuilee asiasta ja muistakin asioista minulle nykyään. Läheisyyttä hänen taholtaan ei ole koskaan ollutkaan. Ja sentään 15v on yhdessä oltu.

ap