Lue keskustelun säännöt.
Mistä ihmeestä saisin motivaatiota laihduttaa..? Kiloja 102!
31.07.2007 |
Sain eilen lomakuvat postissa ja ei ollut nätti näky tämä täti bikineissä. Muutenkin ahdistaa, kun ei mikään vaate mahdu päälle. Kertokaapa omat konstinne, mistä olette löytäneet motivaation laihduttamiseen?
Kommentit (15)
nyt kun olen laihtunut, motivaatiota pysyä hoikkana löytyy esim siitä, että jaksan juosta 8 km:n lenkin, kiivetä tunturin päälle, peuhata lasten kanssa, tehdä kaikenlaisia juttuja joista pystyi vain haaveilemaan kun kiloja oli 20 enemmän.
laihduttaminen normaalipainoon kannattaa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiloja 10 vähemmän kuin sinulla. Olen päivät kotona niin tulee mussutettua kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Periaatteessa tietää mitä pitäisi tehdä et ne kilot lähtee, mut se toteutus on sit eri asia.... Vinkkejä todella tarvitaan!!!
Tuskin kukaan ehdottomasti _haluaa_ olla lihava. Minä kyllä tosin sujuvasti vakuutan itselleni, ettei se haittaa, että olen " pehmeä" , kun karkinhimo iskee ja mätän namia naamaan.
Mulla ylikilot on tulleet herkuttelusta ja liikunnan puutteesta. Perusruokailu on mielestäni kunnossa. Tuolle liikunnan puutteelle en juuri nyt osaa, enkä jaksa tehdä mitään, mutta karkkilakko on suunnitelmissa.
Hankkikaa joku uusi harrastus tai juttu johon innostutte!
Liikunta olisi tosi hyvä!!
Mikään ei ole kamalampi näky kuin läskivuori ahtaamassa ruokaa - suu käy koko ajan kuin lehmällä märehtiessä.
Sorry vaan mutta koitappa ajatella itseäsi sillä silmällä, luulisi riittävän motivaatioksi ja vaihda naposteltavat porkkanaan, kurkkuun, kaaliin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mikään ei ole kamalampi näky kuin läskivuori ahtaamassa ruokaa - suu käy koko ajan kuin lehmällä märehtiessä.Sorry vaan mutta koitappa ajatella itseäsi sillä silmällä, luulisi riittävän motivaatioksi ja vaihda naposteltavat porkkanaan, kurkkuun, kaaliin yms.
Hyviä syitähän löytyy vaikka kuinka! Listaa ihan jokainen vähänkin motivoiva tai turhamainenkin syy, olkoon se sitten terveys, kauneus tai muu ylemmyydentuntoperuste. Kun heikko hetki osuu kohdalle ja olet aloittamassa mättämisen, niin aina ensin luet listan ja poimit sieltä _sillä hetkellä painavimman syyn pidättäytyä_.
Psyykkaa itsesi ajattelemaan, että mikä syöjätär oletkaan kun kiloja on karissut, miten voit kokea hiljaa mielessäsi ylemmyydentuntoa jotain ei-niin-mukavaa ihmistä kohtaan kun patsastelet hoikistuneena seuraavan kerran näkösälle. Nämä siitä turhamaisimmasta päästä.
Itselläni painavin motivaattori on terveys. Haluan niin palavasti olla lapsilleni vanhempana vaikka kuinka pitkään ja nähdä lapsenlapsenikin. En halua, että olen alle kolmekymppinen ja elänyt jo sen päivän kun olen ottanut viimeiset juoksuaskeleeni. Pakko päästä liikkeelle, pakko päästä pulkkamäkeen ja pyöräilemään, pakko olla sen muotoinen, että pysyn lasteni leikeissä perässä!!
Minua on myös lohduttanut tieto siitä, että mieliteot ovat hetkittäisiä ja kestävät n. 20min kerrallaan. Kun siis aktiivisesti ja tietoisesti taistelet mieliteon yli voit ammentaa siitäkin voimia.
Tässähän näitä... koskahan sitä itse aloittaisi...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sinulle " läski mättämässä ruokaa" tiedoksi - oma ulkomuotoni ei mitenkään ällötä minua ja itsetuntoni on ihan kohdallaan, joten kommenttisi ei kolahtanut.
Tuo jaksaminen on kyllä tavoitteena - haluaisin myös jaksaa lapsen perässä juosta ja liikkua =). Listaa täytyy varmaan jatkaa. Ja kiitos myös tuosta lääkäri-vinkistä, otan tosiaan yhteyttä työterveyslääkäriin asiassa. Jospa sieltä saisi vinkkejä ja alkaisivat projektia seuraamaan koetuloksin, niin motivoishan sekin..
Minkälainen tukiryhmä perustetaan, niin saadaan tsempattua toisiamme - kun oli muutama muukin painonhallinnan tarpeessa?
Tietysti kannattaa herkita, että löytyisikö painonhallintaan keinoja tosiaan ihan motiavaatio puolelta...
Verkkoyhteisö voisi olla toimiva tuki = virtuaalitukea irl-painonhallintaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin painan noin 100kg, tai siis painoin ennen raskautta, odotus vaan vie kiloja ja lapsi on mulle se motivaatio jatkaa alaspäin menoa. Haluan olla normaalinnäköinen äiti ja jaksaa olla lapsen kanssa. Sekä tietty samalla opettaa hänellekin oikeanlaisia ruokatapoja ettei lihoisi niinkun minä.
Kauan se otti löytää riittävä motivaatio.
Jos alotan minkä tahansa elämänparannus-projektin jonkun kanssa, tuntuu, että ennemmin kuin pian he retkahtavat ja " vetävät" itsenikin perässä. Joo, tietenkin ei olisi pakko mennä perässä, mutta, no joo...
Jos taas itse vaan koetan laihduttaa tai vaikka lopettaa jotain huonoa tapaa, sitä vähätellään, tarjotaan " kiellettyjä juttuja" , naureskellaan mun " kuureille" ja " hömpötyksille" yms.
Ja oma mieskin on sellainen, että vaikka tietää mun olevan laihiksella, ostaa oikein erikseen mulle jonkun suklaapatukan tms. kauppareissulta, vaikka tietää, kuinka hankala mun on jättää sitten syömättä. Ja kun muistutan laihdutuksesta, sanoo jotain " ai niin, unohdin" , tai " no eihän nyt yks suklaapatukka haittaa" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siitä, kun katsoin omia kuvia 15 kiloa laihempana ja vertasin nykyiseen. Kannattaa pitää positiivisia kuvia esillä, ei niitä kuvia itsestä läskinä.
Laihdutuslehtien lukeminen on auttanut myös (esim. toi KG-lehti on aika hyvä), toisten onnistumiset kannustaa itseä jatkamaan.
Personal trainer olis ihana, itse hankin sellaisen kunhan lopetan imetyksen, kun ei laihdutuskaveria löydy lähipiiristä. Tai ainakaan sellaista, jolla olis oikea motivaatio laihdutukseen, ne vain lähinnä yrittävät sabotoida mun laihista :(
verenpaine, maksa-arvot, sokerirasitus ja sydän rasitus.. eikähn se sieltä se motivaatio löydy, kun lekuri lukee sulle totuudet tuloksista ja antaa arvion tulevista vuosista...