Lue keskustelun säännöt.
Mä olen niin loppu tähän yksinäisyyteen
uupunut
09.06.2017 |
Kaikki kaverit joita on ollut ei enää vastaa viesteihin ja poistaa fbstä kun kysyn kuulumisia. Niillä on perheet ja omat elämät ja paremmat kaverit. Mulla ei ole enää ketään muuta kuin mies, ja sekin on alkanut huitelemaan ties missä yötä myöten ryyppäämässä.
Nämä viimeset pari kuukautta on ollut aivan hirveät. Mä olen yksin kotona hoitamassa taloutta ja lemmikkejä kun mies on kaverinsa tai juoppo naisystävänsä kanssa aina jossain juomassa viimeisiä rahoja. Pari kertaa se on ollut koko yön pois jossain narkkarien luona. Puhelimeen ei vastata, ja aamulla ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Mä en jaksa enää. Mä olen koittanut keskustella miehen kanssa tästä tilanteesta mutta se vain vähättelee ja on sitä mieltä ettei tässä ole mitään ongelmaa, eikä suostu miettimään miltä tää musta tuntuu. Pyytää kyllä lopulta anteeksi, väittää rakastavansa ja lupaa ryhdistäytyä, ja asiat on sillä kuitattu. Kunnes taas pettää lupauksensa. Sillä on ollut nyt henkisesti vaikeaa, ja mä olen yrittänyt auttaa ja tukea mutta muu apu ei kelpaa kuin kalja.
Mulla ei ole ketään kelle puida tätä olotilaa, siskoille olen yrittänyt puhua mutta heitä kiinnostaa vain omat asiansa. Mä olen ollut nyt niin ahdistunut ja loppu että oon alkanut kärsimään paniikkikohtauksista ja hermorohmahduksista ihan arkisten asioiden yhteydessä. Mä en edes muista milloin kukaan on kysynyt mitä mulle kuuluu, vaikka itse sitä muilta kyselenkin. Ketään ei kiinnosta. Ei varmaan teitäkään. Anteeksi että jouduit tuhlaamaan aikaasi tähän tyhmään postaukseen.
Jos vain voisin tietää että mieheni löytää onnen, niin lähtisin heti tästä maailmasta.
Kommentit (23)
Muuten samassa tilanteessa, mutta olen mies eikä ole kumppania tai lemmikkejä. Lähtisitkö kanssani leikkipuistoon katselemaan ihmispentuja? Kaikista eläinkunnan olennoista hassuimpia. (Kahvilla käyminen olisi epäilyttävää, pick'a'nig samoin, liikunta tylsää...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi erota, muuten niin loistava mies, saa mut välillä niin onnelliseksi ettei mitään rajaa. Sitten on näitä pahempia kausia, kun mä vaan itken ja itken ja itken sen takia.
Samalla myös pelkään erota, koska jään itse tyhjänpäälle. Mulla ei oikeasti ole ketään muuta kuin toi mies. Ja mä vielä rakastan sitä niin älyttömästi.. Mä en halua muuttaa meidän talosta, eikä mieskään, eli jouduttaisiin jatkaa kämppiksinä. Helpompi olisi vaan luovuttaa ja kuolla.
Ja tämän vuoden piti olla juhlavuosi, täysi 10v tuli täyteen yhdessäoloa. Kaikkea muuta paitsi juhlaa. Tai no miehelle kyllä, se on juhlinut munki edestä.
Nro 2, en ymmärrä miten voit olla samassa tilanteessa jos sulla ei ole puolisoa?
Miehelläsi on juoppo naisystävä? Kuulosta ihan pikkasen oudolta...
Mutta tsemppiä, toivottavasti saat elämäsi raiteilleen.
Kyllä mua kiinnostaa, mut en tiedä osaanko auttaa. Et olisi siitä miehestä niin huolissasi, sun tarvis keskittyä omaan hyvinvointiisi. Tiedän et tässä maassa on vaikeaa/ lähes mahdotonta saada kunnollista apua mielenterveysongelmiin, mut voishan sitä yrittää jostain saada? Älä nyt ainakaan vielä luovuta! Olet ehkä ajautunut vaikeaan tilanteeseen, mut kaikesta voi selvitä. Etkö voisi joskus mennä miehesi mukaan, voisit itsekin nähdä hänen kavereitaan (tai enhän mä tiedä oletko ollutkin)? Jos hän ei halua sinua mukaan reissuilleen, niin sitten pitäis olla todella huolissaan. Ja jos mies ei paranna tapojaan eikä ole kiinnostunut sun hyvinvoinnista, voisiko olla parempi et asuisitte erillään?
Ja ethän sä ihan yksin ole, jos sulla kerran on lemmikeitä. Tietty ihmisen kanssa saa vähän erilaisen yhteyden kuin eläimien kanssa, mut muista et sä olet todella tärkeä niille ja siksi sun pitää huolehtia itsestäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysi kerran baarista sen naiskaverinsa, selvisi että on tuttu jostain mutkien kautta ja kilttimies kun on niin haluaa nyt auttaa tätä sen ongelmissa. Pettämistä en epäile, syystä ja toisesta.
Mä yritän olla murehtimatta, mutta kun tämä on niin uutta käytöstä etten vielä osaa suhtautua tähän mitenkään. Kaverinsa kanssa jos on liikkeellä niin alkaa helposti uhittelemaan kaikille epäilyttäville tyypeille, niin alkaahan se väkisinkin pelottaa tuleeko mies kotiin ilman hampaita, tai pahempaa.
Olen ollut useasti miehen mukana, mutta mä en jaksa istua baareissa omiakin rahoja tuhlaamassa. Eikä ilta tunnu niin hauskalta kun miehen kaveri pelkää mua, on niin naisujo tapaus. Monesti mies on sanonut ettei lähde mihinkään ilman mua, kysyy mua mukaan mutta lähtee silti itsekseen jos en jaksa lähteä. Joskus jos sanon että älä lähde, saattaa lähteä silti jonkun muun syyn varjolla. Ja lopputulos on nykyään aina tämä. Jos kaveri sanoo että nyt lähdetään niin se on lähdettävä, mun mielipiteellä ja tunteilla ei silloin ole mitään merkitystä.
Tekisi mieli vain huutaa ja lyödä päätä seinään. Mä en enää tiedä mitä mä teen. Tulevaisuus näyttää niin onnettomalta, mutta seuraavassa hetkessä kun mies on tässä lähellä halaamassa ja lupaamassa että haluaa olla mun kanssa vielä ja rakastaa mua todella paljon, kaikki on hyvin. Mä oon niin sekaisin tästä tilanteesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko tehnyt miehellesi selväksi että olet kypsä tianteeseen ja toi pelleily saa loppua tai muuten tulee ero? Onko reagoinu aisaan miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen useasti sanonut etten jaksa tällaista ja ehdottanut että erotaan sitten, mutta mies ei oikein tunnu uskovan että olen tosissani. Hän ei vain taida nähdä tekemisissään mitään pahaa eikä siis ymmärrä miksi musta tuntuu pahalta. Tai sitten ei vain halua nähdä. En tiedä.
Mies ei halua erota, enkä mäkään.
Helvetti kun tänäänkin meidän piti viettää iltaa yhdessä, se lupasi. Mutta töistä kotiin tullessaan se vaan ilmotti että menee kaverilleen kun pyysi saunomaan, oletti että se on ok että hakee mut sitten sen jälkeen mukaan baariin. Hakee millä, taxilla joka tulee älyttömän kalliiksi ajella edes takaisin. Tajusi ettei ole mitään järkeä joten lähti sitten keskenään, jättäen mut taas yksin. Pettäen taas lupauksensa.
Taidan mennä nukkumaan ja vetää pussin päähän jeesusteipillä kiinni. Aamulla huudan sitten yllätys!, mikäli se edes kotiin tuleekaan.
Ok, siinä tapauksessa ymmärrän hyvin, ettet viihdy miehen mukana. Vähän erikoiselta kuviolta kuullostaa kyl kieltämättä. Mut miestäsi et voi estää tekemästä mitä häntä huvittaa, et ei siinä oikein auta kuin hyväksyä et hän tekee mitä tekee ja keksiä itelleen jotain kivaa hänestä riippumatonta tekemistä, kenties joku harrastus minkä kautta vois tavata ihmisiä. Ette ilmeisesti käy töissä tai opiskele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ainakin sitä meltä, vaikka psyykelääkkeisiin kriittisesti suhtaudunkin, niin jos toinen vaihtoehto on itsemurha niin kyl siinä kohtaa kannattaisi kokeilla et jos jostain lääkkeistä ois apua. Tai jos jostain saisit (mietoa) kannabista, niin sekin saattaa auttaa tuntemaan mielihyvää ja ajattelemaan positiivisemmin.
Mä en tiedä mitä tässä enää pitäisi ajatella. En ole miestä kieltänyt tai estänyt, esittänyt vain kainoja toiveita. Jos joskus mies päättää ettei lähdekään kun pyydän, niin siinäkin tapauksessa ilta menee siihen että teemme omia juttujamme, mies joko dataa tai katsoo ohjelmia ja mä katson vierestä. Harvoin kun saan sen ylipuhuttua tekemään jotain, vaikka pelaamaan, niin meillä on todella hauskaa yhdessä. Mies on vaan niin väsynyt aina ettei jaksa ikinä mitään.
Oon yrittänyt keksiä harrastusta mutta en saa aikaseksi mentyä mihinkään. Olen niin nössö, itsetunnoton ja epävarma itsestäni nykyään että tarvitsen persuksiin potkijaa, ja, sehän on yleensä toi mies koska mulla ei ole ketään muuta joka kannustaisi.
Molemmat ollaan töissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, en tiedä lohduttaako yhtään, mutta kirjoitustesi perusteella vaikutat tosi kivalta tyypiltä. Sun pitäisi nyt löytää jotain muuta seuraa kuin ukkosi. Toivon sinulle kaikkea hyvää, äläkä ainakaan heitä kirvestä kaivoon. Elämäsi kirkastuu vielä, olen ihan varma!
Sun mies on ALKOHOLISTI. Ymmärrätkö, ALKOHOLISTI.
Eli sama meno tulee jatkumaan vielä vuosia ellet jotenkin riuhtaise itseäsi irti. Sun voimat on lopussa mutta sun on pakko päästä tästä miehestä eroon, sillä hän on syy sinun ahdistukseesi.
Mikään muu ei auta. Ei mikään.
Voisitko hankkia oman kämpän? Katsella netistää muita miehiä? No se on ehkä liian aikaista.
Älä pelkää yksinäisyyttä, terapiaa, lääkkeitä. Tee kaikkesi ja jätä tämä mies. Sitten vasta saat uuden elämän, pikkuhiljaa.
Oot pyöriny liian kauan samoissa piireissä eli kaksistaan miehesi kanssa. Tarvitset uusia ihmiskontakteja. Miehen käytökseen tuskin pystyt vaikuttamaan vaan miehen muutos lähtee miehestä itsestä. Pyri vaikuttamaan sellaisiin asioihin, joihin pystyt. Löytyisikö eläinharrastuksen kautta jotain seuraa, jossa tapaisit samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä? Yleensä kun kaverit pariutuu ja perustaa perheitä, niin niillä on omassa elämässään sen verran paljon kaikkea, ettei ne ehdi juurikaan lähteä mihinkään. Ei kyse ole välttämättä siitä, että ne olisi sut hylännyt sen takia, että olet erilainen tai jotain. Luultavasti ne ei vaan yksinkertaisesti ehdi.
Haluisitko keskustelukaveria?:) Tässä yksi ilmottautuu! Meillä luultavasti erilaiset elämäntilanteet, mutta kuuntelen mieluusti:)
Rakkaus ei yksin riitä kannattelemaan parisuhdetta, ikävä kyllä. Ja kaikkien tärkeintä olisi että rakastaisit ja arvostaisit itseäsi. Jos suhde tekee sinut useammin ahdistuneeksi kuin onnelliseksi (kuten vaikuttaa), miksi jäisit siihen? Yksinolo on pelottavaa, ja avun ja muutoksen hakeminen voi olla pelottavaa jos on tottunut siihen että asiat ja elämä noudattavat tiettyä tuttua kaavaa (vaikka se kaava tekisikin onnettomaksi). Tee kuitenkin itsellesi palvelus ja mieti mikä tekisi sinut onnelliseksi. Hae ammattiapua, soita Naisten linjalle, usko että saat kyllä jostain apua! Jos nykyiset ystävät tuntuvat elävän jo omia elämiään, tiedä että voit saada myöhemmin uusia vaikka jonkun harrastuksen kautta. Nyt juuri tärkeintä olisi kuitenkin miettiä miten pärjäisit omillasi. Koska varmasti pärjäät! Tsemppiä!
Kuuntele nyt ittees: et enää kestä yksinäisyyttä, itket miehesi takia, pelkäät mitä sille tapahtuu ryyppyreissuilla jne. Sä oot kyllä joo parisuhteessa, mutta et hyvässä sellaisessa, sori vaan. Ala rakentamaan omaa elämääsi, etsi harrastuksia, hakeudu pois tuosta läheisriippuvaisuudesta. Et ehkä ymmärrä, mutta et tule olemaan onnellinen tuossa suhteessa, noilla asetelmilla. Voit kuitenkin tulla vielä onnelliseksi, jos suostut tekemään elämässä isoja mutta tärkeitä muutoksia.
Tuollaisesta miehestä kannattaa erota. Yksinoloon tottuu ja aikaa myöten siitä oppii nauttimaan. Tiedän kokemuksesta.