Lue keskustelun säännöt.
Mä olen niin loppu tähän yksinäisyyteen
uupunut
09.06.2017 |
Kaikki kaverit joita on ollut ei enää vastaa viesteihin ja poistaa fbstä kun kysyn kuulumisia. Niillä on perheet ja omat elämät ja paremmat kaverit. Mulla ei ole enää ketään muuta kuin mies, ja sekin on alkanut huitelemaan ties missä yötä myöten ryyppäämässä.
Nämä viimeset pari kuukautta on ollut aivan hirveät. Mä olen yksin kotona hoitamassa taloutta ja lemmikkejä kun mies on kaverinsa tai juoppo naisystävänsä kanssa aina jossain juomassa viimeisiä rahoja. Pari kertaa se on ollut koko yön pois jossain narkkarien luona. Puhelimeen ei vastata, ja aamulla ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Mä en jaksa enää. Mä olen koittanut keskustella miehen kanssa tästä tilanteesta mutta se vain vähättelee ja on sitä mieltä ettei tässä ole mitään ongelmaa, eikä suostu miettimään miltä tää musta tuntuu. Pyytää kyllä lopulta anteeksi, väittää rakastavansa ja lupaa ryhdistäytyä, ja asiat on sillä kuitattu. Kunnes taas pettää lupauksensa. Sillä on ollut nyt henkisesti vaikeaa, ja mä olen yrittänyt auttaa ja tukea mutta muu apu ei kelpaa kuin kalja.
Mulla ei ole ketään kelle puida tätä olotilaa, siskoille olen yrittänyt puhua mutta heitä kiinnostaa vain omat asiansa. Mä olen ollut nyt niin ahdistunut ja loppu että oon alkanut kärsimään paniikkikohtauksista ja hermorohmahduksista ihan arkisten asioiden yhteydessä. Mä en edes muista milloin kukaan on kysynyt mitä mulle kuuluu, vaikka itse sitä muilta kyselenkin. Ketään ei kiinnosta. Ei varmaan teitäkään. Anteeksi että jouduit tuhlaamaan aikaasi tähän tyhmään postaukseen.
Jos vain voisin tietää että mieheni löytää onnen, niin lähtisin heti tästä maailmasta.
Kommentit (23)
Elämäsi kuullostaa ihan todella ahdistavalle. Miehesi on alkoholisti, jolla on sinun lisäksi toinen nainen. Tunnut olevan melkoisen läheisriippuvainen, kun kiltisti vaan hyväksyt miehesi touhut ja juopottelun.
En tiedä sinuna tekisin kyllä pienen inventaarion omaan elämääni ja miettisin, että tätäkö haluan loppuelämäni ja riittääkö tämä tekemään minut oikeasti onnelliseksi. Voisiko olla jotain parempaa? Surkea elämä se sinua masentaa, ei ehkä niinkään yksinäisyys.
Helppoja ratkaisuja ei ole, mutta pieni sisuuntuminen tai herääminen omaan tilanteeseesi voisi tehdä terää. En yhtään ihmettele ettei sinulla/teillä ole kunnon ystäviä, sillä kukaan ei jaksa toimia pelkkänä terapeuttina ja etenkin kun elämänne vaikuttaa jokseenkin päämäärättömältä luuseritouhulta. Se, että olet tyytymätön nykyiseen tilanteeseen on jo merkki, että kaipaat muutosta elämääsi. Valitettavasti ripustautumalla nykyiseen mieheesi sitä et tule saamaan. Toivon sinulle voimia ja rohkeutta irrottautua nykyisestä elämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin kuulostaa siltä että miehelläsi on päihdeongelma. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa että hän valitsee päihteet ennen sinua, mutta ei rakkaudenpuutteen takia, hän tekisi niin parisuhteessa kenen kanssa tahansa.
Älä ota hänen taakkaansa omaksesi. Siitä ei ole teille kummallekaan mitään hyötyä. Ala suunnitella omaa, erillistä elämää.
Mä olen yrittänyt ettiä netistä kaveria, mutta homma toistuu aina samalla kaavalla. Vähän aikaa tekstaillaan ja sitten se vain hiipuu, lopulta ei enää vastata. Kukaan ei halua olla mun kanssa tekemisissä, joten ihan sama, olkoon sitten niin. Ehkä mieskin on nyt vasta huomannut ettei muhun kannata tuhlata aikaa.
Miksi mun elämäni olisi niin tärkeä että sitä pitäisi väkisin jatkaa?