Miksi tyttöjen ystävyyssuhteiden pitää aina olla niin mutkikkaita?
Sovitaan, luvataan, petetään lupaukset,
Ollaan kaksin, kolmisin, nelisin, heivataan joku porukasta,
Juorutaan, kiukutellaan, kadehditaan, vertaillaan.
Onko joku kasvattanut tyttönsä niin, ettei näitä esiinny, ja vielä onnistunut löytämään samanhenkisen ystäväporukan?
Kommentit (7)
Ja koululaisilla vanhemmat hämmentävät omankin osansa, kieltävät olemasta sen tai tämän kanssa ja arvostelevat kavereita.
Kuka vanhempi on niin pöhkö, että sanoo lapselleen, " en tykkää tuosta sinun kaveristasi X, kun se on niin hiljainen eikä juttele."
Reiluksi kasvatettu tyttö, jolla on hyvä itsetunto, pystyy pysyttelemään pissisten riitojen ulkopuolella.
Aika yksinäistä on, jos pysyttelee tyttöporukoiden ja riitojen ulkopuolella...
Elämämkulluilla on kullujen huolet.
Fiksu ihminen kouluttaa lapsestaa sosiaalisesti älykkään ja antaa hänelle riittävästi miehen mallia jotta feminiiniset juonittelut eivät pääse iskostumaan käytöstapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Ja koululaisilla vanhemmat hämmentävät omankin osansa, kieltävät olemasta sen tai tämän kanssa ja arvostelevat kavereita.
Kuka vanhempi on niin pöhkö, että sanoo lapselleen, " en tykkää tuosta sinun kaveristasi X, kun se on niin hiljainen eikä juttele."
Tai sanoo, että kaveri juttelee liikaa..
Vierailija kirjoitti:
tottahan se usein kai on. mutta on meitä aika reilujakin. tosin tiiviiseen naisjengiin on vaikeampi päästä kuin kamelin neulansilmästä. sama pätee naisklikkisiä työyhteisöjä.
todella rasittavaa välillä nämä naistenväliset sosiaaliset kuviot.
WTF???
tottahan se usein kai on. mutta on meitä aika reilujakin. tosin tiiviiseen naisjengiin on vaikeampi päästä kuin kamelin neulansilmästä. sama pätee naisklikkisiä työyhteisöjä.
todella rasittavaa välillä nämä naistenväliset sosiaaliset kuviot.