Jouduin auto-onnettomuuteen, loukkaanuin vakavasti, mutta en meinaa millään jaksaa tätä kuntoutusta

Mitä lääkkeitä joudut syömään? Kyllä opiaatit saattavat tehdä tuollaisen olon.

Onko sulla jokin ohjelma, jonka mukaan kävelet/harjoittelet tietyn määrän päivässä? Ehkä kannattaisi olla jokin aikataulutettu tavoite, jotta voisit keskittyä toteuttamaan tietyt asiat joka päivä, ettei tarvitse aina erikseen uuvuksissaan miettiä, mitenhän paljon tänään jaksaisi kävellä. Ja muuna aikana sitten "unohdat" kaiken ja keskityt tavalliseen elämään kuten vaikkapa mukavaan koneella olemiseen.

Halauksia ja jaksamista. Itsellä ei ole kokemusta vastaavasta, mutta yksi tuttu kävi läpi vastaavan ja kertoi, että masennus on hyvin tavallista ja tavallaan jopa kuuluu "taudinkuvaan". Eli rankkuudesta huolimatta käyt läpi mahdollisesti ns. asiaan kuuluvaa masennusta. Tuskin se tilanteen raskautta helpottaa, mutta jos edes antaisi luottamusta, että siitä pääsee yli. Olisiko sinulla kuntoutuksen tai sairaalan puolesta jotain yhteyshenkilöä, joka osaisi auttaa? Tai joka osaisi ohjata eteenpäin saamaan apua? Tai löytyisikö vertaistukiryhmää?

Kuvattiinko pää, ettei olisi aivovammaa? Tai vammahan ei näy välttämättä kuvissa, mutta oireiden perusteella se voidaan diagnosoida. Aivovamma voi aiheuttaa moista, mutta on ihan tavallista masentua tuossa vaiheessa. Olen itse ollut 1,5 vuotta saikulla onnettomuuden takia ja käyn useiden eri vammojen takia kuntoutuksessa kolme kertaa viikossa. Yksi näistä on psykoterapia, jossa opetellaan uuteen elämään sopeutumista. Koomisinta tässä on se, että vammani eivät näy mitenkään ulospäin ja se aiheuttaa ihmisissä erikoisia reaktioita. Jos minulla olisi vaikkapa pää paketissa, saisin enemmän empatiaa.

Tilanteessasi nuo tunteet ovat ihan normaaleja, On tärkeää hyväksyä myös negatiiviset tunteet ja kokea ne. Onhan sinulla keskusteluapua? Mutta kuntoutumisen pitäisi olla nyt tärkeintä elämässäsi. Siinä et saa luovuttaa! Tällä hetkellä sinulla on oikeus asettaa itsesi kaiken muun edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Tilanteessasi nuo tunteet ovat ihan normaaleja, On tärkeää hyväksyä myös negatiiviset tunteet ja kokea ne. Onhan sinulla keskusteluapua? Mutta kuntoutumisen pitäisi olla nyt tärkeintä elämässäsi. Siinä et saa luovuttaa! Tällä hetkellä sinulla on oikeus asettaa itsesi kaiken muun edelle. 

Minäkin olen joutunut mm. opettelemaan uudelleen kävelemään ja kirjoittamaan (eri syystä kylläkin, eli keskushermoston vaurioiden takia) ja olen myös sitä mieltä, että monenlaiset kielteiset tunteet ja uupumus ovat normaaleja sellaisessa tilanteessa. Psyykkistä energiaa kuluu jo siihen, että pystyy käsittämään, ettei keho yhtäkkiä tee jotain yksinkertaista toimintoa tuosta vaan, kuten aina ennen.

Ei kuitenkaan auta muu, kun jatkaa. Kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu.

Kiitos tsempeistä.

Minulla ei ole mitään keskusteluapua tai edes mitään fysioterapiaa, koska en lääkäreiden mielestä tarvitse sitä. Lääkärit ovat ainoastaan näyttäneet minulle kuntoutusliikkeitä, joita tehdä ja käskevät vaan kävelemään mahdollisimman paljon, vaikka se on kuinka kivuliasta. Lääkkeinä minulla on Oxynorm 5 mg Maximissaan 8 kertaa päivässä, eli aika vahva lääkitys. Tunnen, että sairaala on jättänyt minut hyvin yksin tämän paranemisen kanssa. On pelkästään kontrolliajat, joista yksi oli juuri ja seuraava on syksyllä. Minä jopa itse pyysin viimeksi heiltä fysioterapiaa, mutta jopa kaksi lääkäriä oli sitä mieltä, etten tarvitse sitä vaan käskivät vaan tehdä itse niitä harjoitteita joka päivä.

Olen niin väsynyt ja masentunut. Kaipaan hirveästi sitä entistä kuntoani ennen onnettomuutta. Miten helppoa kaikki silloin olikaan eikä sitä osannut arvostaa. Nyt en edes luota siihen, että kuntoutuisin takaisin siihen kuntoon, vaikka lääkärit kovasti ovat sitä mieltä. Pakko myöntää minun aika huonosti myös jaksaneen tehdä niitä harjoituksia. En ymmärrä mikä minua vaivaa, kun ilman harjoittelua en tietenkään voi kuntoutua entiselleni. Jokin äärimmäisen syvä väsymys ja masennus tässä vaivaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tsempeistä.

Minulla ei ole mitään keskusteluapua tai edes mitään fysioterapiaa, koska en lääkäreiden mielestä tarvitse sitä. Lääkärit ovat ainoastaan näyttäneet minulle kuntoutusliikkeitä, joita tehdä ja käskevät vaan kävelemään mahdollisimman paljon, vaikka se on kuinka kivuliasta. Lääkkeinä minulla on Oxynorm 5 mg Maximissaan 8 kertaa päivässä, eli aika vahva lääkitys. Tunnen, että sairaala on jättänyt minut hyvin yksin tämän paranemisen kanssa. On pelkästään kontrolliajat, joista yksi oli juuri ja seuraava on syksyllä. Minä jopa itse pyysin viimeksi heiltä fysioterapiaa, mutta jopa kaksi lääkäriä oli sitä mieltä, etten tarvitse sitä vaan käskivät vaan tehdä itse niitä harjoitteita joka päivä.

Olen niin väsynyt ja masentunut. Kaipaan hirveästi sitä entistä kuntoani ennen onnettomuutta. Miten helppoa kaikki silloin olikaan eikä sitä osannut arvostaa. Nyt en edes luota siihen, että kuntoutuisin takaisin siihen kuntoon, vaikka lääkärit kovasti ovat sitä mieltä. Pakko myöntää minun aika huonosti myös jaksaneen tehdä niitä harjoituksia. En ymmärrä mikä minua vaivaa, kun ilman harjoittelua en tietenkään voi kuntoutua entiselleni. Jokin äärimmäisen syvä väsymys ja masennus tässä vaivaa.

ap

Oletko käynyt vain sairaalalääkärillä? Entä jos menisit terveyskeskukseen tai toiselle lääkärille puhumaan väsymyksestäsi ja tuntemuksistasi. Voisit myös mainita, että kaipaisit tukea kuntoutukseen ja liikkeiden tekoon. Todennäköisesti lääkäri tarjoaa sinulle vaihtoehtoja. Voisiko lastesi isä tai mahdollinen ystäväsi kenties viedä sinut? 

Myös netissä pystyy keskustelemaan niin ammattilaisten kanssa anonyymistikin tai hakea vertaistukea saman kokeneiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tsempeistä.

Minulla ei ole mitään keskusteluapua tai edes mitään fysioterapiaa, koska en lääkäreiden mielestä tarvitse sitä. Lääkärit ovat ainoastaan näyttäneet minulle kuntoutusliikkeitä, joita tehdä ja käskevät vaan kävelemään mahdollisimman paljon, vaikka se on kuinka kivuliasta. Lääkkeinä minulla on Oxynorm 5 mg Maximissaan 8 kertaa päivässä, eli aika vahva lääkitys. Tunnen, että sairaala on jättänyt minut hyvin yksin tämän paranemisen kanssa. On pelkästään kontrolliajat, joista yksi oli juuri ja seuraava on syksyllä. Minä jopa itse pyysin viimeksi heiltä fysioterapiaa, mutta jopa kaksi lääkäriä oli sitä mieltä, etten tarvitse sitä vaan käskivät vaan tehdä itse niitä harjoitteita joka päivä.

Olen niin väsynyt ja masentunut. Kaipaan hirveästi sitä entistä kuntoani ennen onnettomuutta. Miten helppoa kaikki silloin olikaan eikä sitä osannut arvostaa. Nyt en edes luota siihen, että kuntoutuisin takaisin siihen kuntoon, vaikka lääkärit kovasti ovat sitä mieltä. Pakko myöntää minun aika huonosti myös jaksaneen tehdä niitä harjoituksia. En ymmärrä mikä minua vaivaa, kun ilman harjoittelua en tietenkään voi kuntoutua entiselleni. Jokin äärimmäisen syvä väsymys ja masennus tässä vaivaa.

ap

Oletko käynyt vain sairaalalääkärillä? Entä jos menisit terveyskeskukseen tai toiselle lääkärille puhumaan väsymyksestäsi ja tuntemuksistasi. Voisit myös mainita, että kaipaisit tukea kuntoutukseen ja liikkeiden tekoon. Todennäköisesti lääkäri tarjoaa sinulle vaihtoehtoja. Voisiko lastesi isä tai mahdollinen ystäväsi kenties viedä sinut? 

Myös netissä pystyy keskustelemaan niin ammattilaisten kanssa anonyymistikin tai hakea vertaistukea saman kokeneiden kanssa. 

Enpä tiedä, jotenkin pelkään lääkärien pakeille menemistä, kun moni lääkäri on jo torpannut aikaisemmat toiveeni tuen saamisesta. He ovat vaan vähätelleet, että tulen kyllä kuntoon, kunhan kävelen paljon ja teen liikkeitä näin ja näin. Enkä minä nyt muuten mitään terapiaa kai tarvitsisi, kunhan vaan saisin tämän "lukon" pois, joka estää minua treenaamasta. Kunpa jotenkin löytäisin inntoa tähän kuntoutumiseen tämän paikoillaanolon ja jatkuvan itsesäälin sijaan.

ap

Niin ja olen joo käynyt vain sairaalakäynneillä.

Pää kuvattiin heti onnettomuuden jälkeen.

ap

Löytyisikö täältä tähän aikaan ketään vielä muita onnettomuuden jälkeen kuntoutujia?

Jotenkin ennen kuin itse jouduin kokemaan tämän, luulin aina onnettomuuteen joutuneiden olevan intensiivisessä fysioterapiaharjoittelussa, jotta he saisivat toimintakykynsä takaisin. Ikinä en olisi uskonut lääkärien jättävän tällaista potilasta vaan lähinnä oman onnensa nojaan, kuten minulle nyt on käynyt.

ap

Olisko varaa maksaa yksityisesti fysioterapeutille? Eikös sinne pääse ilman lääkäriäkin?

Jostain syystä TNS-linkkini poistetaan jatkuvasti.

Ette ilmeisesti tiedä mitä se on:

https://fi.wikipedia.org/wiki/TNS-hoito

Eikä tämä ole se lihaksia muka kehittävä systeemi.