Miksi "susi" taivutetaan "sutta" eikä "susta", kun...
Kusi-kusta
Jousi - jousta
Kuusi - kuusta (puu)
?
Kommentit (12)
Googlaapa suomen kielen sanatyypit.
Kieli ei ole looginen. Yleisimmin taivutuseron syy on sanan ikä; uusista sanoista voi puuttua astevaihtelu. Istumme tuvassa (tupa), mutta emme aja movolla (mopo).
Kyseessä on ti - si -muutos. Joissakin vanhoissa sanoissa tavunalkuinen i:tä edeltävä t on korvautunut s:llä. Käsi, vesi, uusi ja sika ovat olleet aikoinaan käti, veti, uuti ja tika. Siksi on olemassa muodot vasenkätinen, vetinen, uutinen. Ja susi on ollut suti.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on ti - si -muutos. Joissakin vanhoissa sanoissa tavunalkuinen i:tä edeltävä t on korvautunut s:llä. Käsi, vesi, uusi ja sika ovat olleet aikoinaan käti, veti, uuti ja tika. Siksi on olemassa muodot vasenkätinen, vetinen, uutinen. Ja susi on ollut suti.
Ja sinä on ollut tinä, mikä on loogista. Minä, me ja tinä, te.
Entäs sitten kirkua?
Minä kirun/kirkun?
Sinä kirut/kirkut
jne
Vierailija kirjoitti:
Kissa, kissat
Sakset, sakset
Kyseessä partitiivi, eli
kissa, kissaa
sakset, saksia
housut, housuja
lasi, lasia
Mutta ap voi olla rauhallisin mielin. Olen palstalla kohdannut esim. isä, isejen, kesä, kesejen. Kyllä se kohta on ihan "normi some kieltä", että kirjoitetaan suseja ja susejen.
susi-sanan varhaismuoto on t:llinen *sute (vartalo säilynyt yhä essiivissä: sute-na; vrt. vesi : vete-nä). Näiden sanojen alkuperäinen t-aines on pysynyt myös konsonanttivartaloisessa partitiivissa: sut-ta, vet-tä. Perusmuodon (yksikön nominatiivin) asu sen sijaan on ollut altis muutoksille: *sute > *suti > susi, *vete > *veti > vesi. (* tarkoittaa rekonstruoitua muotoa.)
http://fl.finnlectura.fi/verkkosuomi/Morfologia/sivu224.htm
Sanoihin kusi, kuusi (puu) ja jousi sen sijaan on kantauralilaiseen asuun asti päätelty jonkinlainen s-äänne.
Kannattaa tutustua etymologisiin sanakirjoihin.
Tosi - totta