Lue keskustelun säännöt.
Milloin korkeanpaikankammo ei ole normaalia?
07.06.2017 |
Pelkään korkeita paikkoja ihan mielettömästi. Joskus kolmanteen kerrokseenkin on vaikeaa mennä. Mutta yleensä joku 4-5 on jo tosi vaikeaa. Silloin alkaa tulla paniikkioireita, kädet hikoaa, syke nousee, tulee huono olo ja pyörryttää. Ei ole hauskaa.
Kommentit (16)
No justhan sä sen itsekkin totesit. Problem solved. Voit jatkaa nyt elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siedätyshoitoa. Istu 3 kerroksen portaille ja alat lukemaan kirjaa. Tunnin päästä olo on normalisoitunut. Seuraavaksi nouset yhden portaan ylös ja luet kirjaa. Toista tarvittava määrä.
Jos sukkien pukemisen jälkeen alkaa huipata ja pelottaa niin...
Se ei ole normaalia, jos se haittaa jokapäiväistä elämää ( esim. asut 3. kerroksessa). Noin lääkäri sen määrittelee.
Mua huippaa keittiöjakkaralla ja ihmisten parvekkeilla, jopa nykyisen 4. krs:n asuntoni näytössä, mut niinpä vain nyt täällä asun ja jopa pesin parvekelasit. Eikä huippaa enää (ellen kiipeä keittiöjakkaralle).
No minä asun kyllä kolmannessa kerrosessa. Mutta ei kotona pelota mitenkään.
Tuo kyllä ihan oikeasti häiritsee.
Itkin ennen työhaastattelua, kun se oli viidennessä kerroksessa. Ramppasin niitä portaita ylös alas ja pakotin itseni menemään ylös, vaikka tuntui siltä, että jalat ei edes liiku normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja kuitenkaan minua ei pelota esim. sellaisissa paikoissa, missä maata on jalkojen alla, esimerkiksi kallioilla ja näköalatasanteilla, jotka on luonnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottaako sua se ajatus korkeudesta? Kun eihän jossain toimistotalossa edes välttämättä huomaa, kuinka korkealla on. Umpihissillä nouset kerrokseen x ja siellä näkyy käytäviä ja ikkunasta vastapäinen seinä.
Vierailija kirjoitti:
Pelottaako sua se ajatus korkeudesta? Kun eihän jossain toimistotalossa edes välttämättä huomaa, kuinka korkealla on. Umpihissillä nouset kerrokseen x ja siellä näkyy käytäviä ja ikkunasta vastapäinen seinä.
Oikeastaan kyllä, juuri se.
Pystyn menemään hissillä viidenteen kerrokseen esim. kauppakeskuksessa, jos sieltä ei näe alas. Mutta ikkunat pahentaa sitä pelkoa. Tänäänkin huomasin neljännen ja viidennen kerrosken välillä, että portaikossa oli ikkuna, josta näki suoraan alas, ja alhaalla kadulla näkyi autot ihan pieninä ja puunlatvat kaukana alhaalla. Hyi hitto.
Toisaalta taas oli niin voittajafiilis, kun tulin pois sieltä haastattelussa ja portaita alas. Teki mieli jopa jäädä istuskelemaan neljännen kerroksen portaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain oli eroteltu korkean paikan pelko ja putoamisen pelko. Mielestäni hyvin osuvasti, itse pystyn kiipeämään korkeillekin rinteille mutta pelkään matalankin parvekkeen kaiteella, sitä enemmän mitä matalampi kaide.
En tiedä mikä on normaalia ja mikä epänormaalia.
Minulla korkeilla paikoilla, eli jo 2. Kerroksen parvekkeen korkeudella, tulee sellainen epämääräinen olo.
Se pudotus pelottaa, tuntuu kuin maailma kieppuisi ja samaan aikaan pelkään sekoavani ja hyppääväni.
Samoin pelkään taantuvani lapsen tasolle ja meneväni lattialle makaamaan jotten voisi pudota.
Minulla tämä on rajoittavaa, koska en pysty esimerkiksi käyttämään ylikulkusiltoja, varsinaisista silloista puhumattakaan!
Modernit toimistorakennuksen keskiaukion (kuilun!) ympäri kiertävine päivineen on pahin painajainen.
Toisaalta korkea näköalatornikaan ei ole ongelma jos kaiteet ovat vähintään 2x ihmisen korkuiset tai koko paikka on lasitettu.
Pitäisikö mennä lääkäriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain oli eroteltu korkean paikan pelko ja putoamisen pelko. Mielestäni hyvin osuvasti, itse pystyn kiipeämään korkeillekin rinteille mutta pelkään matalankin parvekkeen kaiteella, sitä enemmän mitä matalampi kaide.
Kärsin köyhän minä tästä?
- viestin 13 kirjoittaja
Korkealla paikalla pelkääminen on järkevää ja hyödyllistä, koska se estää ottamasta tarpeettomia riskejä ja saa automaattisesti kartoittamaan mahdollisia vaaroja. Mutta jos se rajoittaa normaalia elämää ja aktivoituu rullaportaissa ja keittiöjakkaralle noustessa tms., se on luokiteltavissa fobiaksi.
Ei tuossa varmaan mitään matemaattisen tarkkaa, objektiivista rajaa ole, vaan arvioidaan, milloin pelko haittaa kunkin yksilön normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen yrittänyt siedätyshoitoa, käynyt korkeilla paikoilla mutta reaktio on joka kerta sama. Huvitti jotenkin tuo kummalliset kammot jakso, kun siinä ehkä yhdellä oli vähän pahempi pelko, mutta ei todellakaan mikään fobia vielä, tosiaankaan en olisi pystynyt niissä rapuissa niitä merkkejä keräilemään, joku niistä meni kuin ei pelottaisi ollenkaan. Kaikilla on pieni korkeanpaikan pelko, se tulee ihan luonnostaan.
Joskus ei pääse enää ylöspäin, mutta ei myöskään alaspäin. Jämähtää jonnekkin seinää vasten ja pakko tasoittaa olo, ennenkuin voi liikkua mihinkään suuntaan.
Mulla myös rullaportaissa pakko olla toisessa reunassa jos on näkymä alas, yritän olla katsomatta. Kauppakeskusten yläkertojen lasiseiniä vältän ja kävelen seinää vasten jos sellainen on. Autolla ajaessa sillan yli, pakko laittaa käsi pudotuksen eteen tai se tunne tulee.
Mulla tulee tunne myös silloin, jos näen jonkun muun olevan korkealla tai reunan lähellä. Laivalla oli aivan järkyttävää olla kannella kun ihmiset nojaili kaiteeseen, mies pakotti tulemaan sinne.
Ainoa mitä olen huomannut on se, että jos siellä korkealla on hetken ilman että kukaan muu häiritsee, niin kohta se tunne menee ohi. Kamalinta on se, jos rapuissa vaikka tulee perässä joku mikä pakottaa jatkamaan eteenpäin, itsekseen kun saa mennä niin pystyy kontrolloimaan ja tasoittamaan oloa.
Minua siis todellakin haittaa, koska pitäähän sitä nyt mennä vaikka talon 4-6 kerroksiin.
Mullakin tulee todella matalalta jo paniikkioireita. Mitä huterampi/kapeampi alusta, sitä matalampi korkeus riittää...
Terveisin nolotti Huimalassa kun lapsi kiipeili kun vanha tekijä ja itse siinä muutaman metrin korkeudessa hengittelen syvään ja hoen mielessäni että ei hätää, ei hätää, ei hätää :D