Opiskelevat äidit. Kertokaa mitä opiskelette, lasten iät ja miten on mennyt?

ja nyt pitäisi rutistaa opinnäytetyö kasaan. Motivaatio nolla!

eli TKK:lla ja lapsi 2,5v. Dippa valmistunee ensi kuun aikana ja sitten valmistun eli hyvin on mennyt! Ajattelin sitten jatkaa tohtoriksi asti.

opiskelemisen monimuotoisessa opetuksessa lasten ollessa 3v2kk ja 1v4kk. Suoritin tutkinnon, vaikka lapset olivat kotona kanssani. Hyvin arvosanoin ja normaalissa ajassa.



Nyt opiskelen BBA-tutkintoa, keskiarvo 4,5 tällä hetkellä. Lapset ovat nyt 4v ja 6v. Hyvin on mennyt, vaikkei puolisoa olekaan. Lapset nykyään päivähoidossa, sillä opiskelu päivisin suoritettavaa ja usein osallistumispakko luennoilla.

Mutta olen täysin yksinhuoltaja, käynyt töissä (ai alaan liittyvä) opintojen ohessa ja sairasteluakin on ollut opintojen aikana, eli siihen nähden ihan tasaista tahtia. Motivaatio ollut hyvä, olosuhteet rankat. Hyviä arvosanoja olen saanut koko ajan; itse asiassa melkein pelkästään täysiä pisteitä kaikesta. Alakin on sellainen, ettei välttämättä jää kortistoon.

Opiskelen tiedotusoppia ja nyt alkaa vika vuosi musiikkialan perustutkinnon parissa. Toinen koulu Hesassa, toinen Tampereella. Lapsi on 2-vuotias, olen yh. Yksi vuosi vasta opiskelua lapsen kanssa takana, yllättävän hyvin on mennyt, Tietty joskus vituttaa, jos lapselle tulee oksennustauti just tenttiä edeltävänä yönä, ja sairastelut ylipäätään, mutta onneksi mulla on ollut vaari auttamassa näissä tilanteissa. Päiväkodissa ollaan myös erittäin ymmärtäväisiä, ja suuri helpotus on ollut myös se, että lapsi viihtyy hoidossa.



Mun täytyy vaan muistuttaa itseäni siitä, että kun mä teen kahta tutkintoa samaan aikaan, että mun ei pitäisi vaatia itseltäni samanlaisia suorituksia, joilla ei opintoja haittaa kuin krapula. Viime vuonna tein yliopistolle 60 op ja musahommia 12 ov. Nyt pitäis valmistua musajutuista ens keväänä, tosin haluaisin niitä jatkaa amkissa. Mutta yliopistolta valmistumiseen en laita mitään tavoitetta. Ei oo niin kiirettä, ja kaikki hommat tulee vaan helpommaks kun lapsi kasvaa.



Mun pitää välillä löysätä ja unohtaa kaikki hommat ja keskittyä lapseen.

Oon huomannu, että opinnot sujuu paremmin ja lapsi on tyytyväisempi, kun teen niin, että kun lapsi on hereillä, en opiskele (no joskus luen tenttikirjaa tuolla hiekkalaatikolla...) ja sit kun opiskelen niin keskityn vain siihen. Paljon tehokkaampaa. Mä olen kyllä just sellanen, et kasaan itelleni sata hommaa ja satsaan kaikkeen tarpeettoman paljon. Lapsi on kyllä hyvä opettaja ollu siinä, että ei joka tentistä tartte vitosta.

Aloin opiskella täysiaikaisesti vuosi sitten. Lapset ovat päiväkodissa ja opiskelen pelkästään virka-aikaan harvoja pakollisia poikkeuksia lukuunottamatta. Opiskelu sujuu hyvin näin.



Ollessani kotona tein avoimessa yliopistossa pari approa ja viimeisen puolen vuoden aikana aloittelin myös amk-opintoja. Niistä selvisin isovanhempien hoitoavun ja kerhojen turvin. Totta kai luentoja oli avoimessa myös iltaisin ja viikonloppuisin, ja silloin mies hoiti lapsia.



Eli ihan kivasti on sujunut. Ja minultakin terkkuja tutuille!

joista vanhin lähtee kouluun ja nuorin 2v. Yliopistossa oon ollu kirjoilla 6 vuotta mutta siitä ajasta yhteensä kaks vuotta oon ollu täysin äitiyslomalla. ELi opiskeluja oon suorittanu 4 vuotta. Tässä kuussa otan paperit ulos eli valmistun kasvatustieteiden tiedekunnasta. Tosi mahtavasti on mennyt. Noita äitiyslomia lukuun ottamatta lapset on olleet hoidossa ja hoitopäivät olleet aina 4-6 tuntia eli tosi lyhyet. Onkin ollu mahtavaa, että oon saanu hoitaa lapsia niin paljon kotona. Nyt ois töihin lähtö edessä... onneksi nuorimmainen ei enää oo ihan vaavi, ettei niiin hirveesti sureta se täysien hoitopäivien alkaminen (surettaa kuitenki... yritän vaan huijata itteäni ;))

olette itse? Onko yhtään totaalisesti alaa vaihtavia? Minä olen menossa yliopistoon, kaksi lasta (4,5 ja 1v), itsekin olen jo vanha kääkkä, 34v. En siis ole ap, mutta tämä aihe ja jaksaminen kiinnostavat minuakin. En ole yh, mutta silti TOIVON, että saisin opiskeluhommat tehtyä kutakuinkin klo 8-15 tai 8-16, ja loppu aika sitten olisi perheelle. Voiko tuollainen haave olla ikinä toteutuva?

Perhepäivähoitajasta kansalaisjärjestöön töihin. Tradenomin paperit pian mulla, kenties jatkan yliopistoonkin vielä. Olen 27v.



On se päiväsaikaan tehtävä opiskelu mahdollista, jos vaan sattuu luennot siihen aikaan olemaan. Itse olen periaatteesas päiväopiskelija, mutta jotkut luennot venyvät klo 20:30 asti.

Toinen vuosi datanomin opintoja alkamassa, tälläkertaa ilman miestä... (tosin, eipä juuri eroa entiseen) Ensimmäinen vuosi meni putkeen, hyviä arvosanoja ja ihan ajallaan. Vaikka ei tuo ammattikoulussa opiskelu mitään hirveitä älynlahjoja vaadikaan. Valmistuminen siintää 1-2 vuoden päässä, riippuen nyt miten suuntautumiset menee.

pitkittänyt. Nyt toisen lapsen yritys käynnissä ja gradu pitäs siis aloittaa keväällä.

lapsi 1,5 v ja mulla nyt gradu tekeillä.

Mietityttää vaan miten mahtaa onnistua. Ikää mulla 23v ja lapset 4v ja 1v.

Eka vuosi takana. Lapset 6v, 4v ja 2v. Hyvin on mennyt opinnot. Mies on ollut pois töistä, jos lapset on sairastellut.

Lastentarhanopettajana olen ollut noin 10v ja siitä sitten jatkoin eteenpäin. Yliopistossa alkaa nyt kolmas vuosi ja vuoden kuluttua olisi tarkoitus valmistua.



Lapsia 4: 10v, 8v, 5v ja 2v. Yksi äippäloma siis välissä, mutta silloinkin ravattiin vauvan kanssa seminaareissa.



Tosi hyvin mennyt kaikenkaikkiaan. Gradu on hyvässä vaiheessa ja ensi vuosi jo vähän helpompi. Teen nimittäin vielä luokanopettajan työtä samaan aikaan, joten kyllä täytyy myöntää että rankka oli viime vuosi, mutta samalla erittäin antoisa. :)

Ikää mulla on 24 v eli valmistun ihan " aikataulussa" vaikka olen myös yh. Kun lapsi oli pieni, opiskelin lähinnä silloin kun hän nukkui, isompana kun on ollut hoidossa, olen ollut päivät töissä ja opiskellut iltaisin (lapsen nukkuessa) ja viikonloppuisin päiväuniaikaan.