Miten kauan mennyt uskottomuuden jälkeen luottamuksen palautumisessa?

10 vuotta.

Miksi et pettäisi uudelleen

Toivottavasti mies ymmärtää jättää tuollaisen ho-ron.

No toivoisin asiallisia kommentteja. En ole ylpeä siitä mitä tein ja jos takana niin kuin meillä on toista kymmentä vuotta ja kolme yhteistä lasta on miehelläkin isot panokset miettiä mitä tekee. Tietysti tekemiseni jälkeen luottoa vaatii sekin, että uskoo, että sen 15v olin uskollinen ja tähän on sattunut monenlaista eikä itsekään täysin syytön kehitykseen ole.  Tunnen monia, jotka ovat voineet päästä uskottomuudestakin yli ja suhteesta onv oinut tulla parempi kuin koskaan. ITsekin olemme sillä tiellä ja hyvältä näyttää. Tänä aamuna vain pohdimme juuri tuota, että koska en halua, että mieheni joutuu pitkään kärvistelemään, olisi rohkaisevaa kuulla, että vähitellen haavat muuttuvat arviksi ja sitä rataa. Petin siis saman miehen kanssa, en onneksi ihan sänkyyn asti mennyt, mutta monenlaista muuta. Tiedän, että olen etuoikeutettu, kun oma mieheni edes harkitsee jatkoa kanssani. Meillä on kuitenkin monella tapaa hyvä elämä, ja lapsille olisi eromme suuri suru, ja itsekään emme sitä halua. Touhuiluni oli lähinnä hätähuutoa jne... Mutta siis, asiallisia kommenttej akiiitos? Toi kysymys mikä estää, etten tekisi uudestaan on hyvä ja aiheellinen. Sitä olen itsekin koettanut prosessoida ja ainakin siihen auttaa se, etten aio hankkiutua enää tilanteisiin, joissa olisi mahdollista jutella salassa jonkun miehen kanssa  pidempään kahden kesken jne... ja toki eniten mun pään sisässä asiat.

Meillä siinä suurimmassa kivussa meni puolisen vuotta. Silloin aktiivisesti mies seurasi puhelintani ja kalenteriani ja kaikkea ja se olikin pakollista, jotta luottamus olisi saanut palautua. Tuossa tilanteessa ajattelen, että pettäjän on pakkokin antaa yksityisyytensä pois, jotta olisi mahdollisuus jatkoon, etenkin jos uskottomuus on ollut toistuvaa niin kuin teillä.

Oli myös tärkeää, että pettäjä sillai tuli vastaan, ettei tahallaan lähtenyt mihinkään epämääräisiin tyttöjen viikonloppujuttuihin tai viettänyt pitkiä iltoja töissä, että toiselle tuli paha ja epäilevä mieli, mitähän s eon tekemässä. Ne voi suosiolla jättää myöhempiinv uosiin kun haavat ovat vähän arpeutuneet.

On myös tärkeää, että menee pariterapiaan j amyös yksilöterapiaan, miettimään mikä uskottomuuteen ajoi. Me käytiin puolisen vuotta sillai ja nyt puolentoistavuoden jälkeen enää harvoin asia tulee mieleen. Ihan joskus tyyliin suihinottotilanteessa (koska mieheni tietää että otin siltä toisela mieheltä poskeen) hänelle saattaa tulla mieleen ja tunnistan jo ahdistuneen katseensa ja sanoo, että tuli taas mieleen, että ketä ajattelen jne... Mutta hellyysn ja sellainen palasi jo hyvinkni pian ja sanoisin että ehkä enää kerran kuussa mies ääneen puhuu, että ahdistaa.

Mulla ei palautunut koskaan, vaikka yritys oli kova :(

Luulen, että ihan kokonaan ei parannu koskaan, mutta jos tahtoa löytyy ja työtä ja sitoumusta, asian kanssa voi oppia elämään ja jotakin voi jopa muuttua uuden avoimuuden takia paremmaksi. Esim. mä pitään jotenkin koin antaneeni suhteeseen enemmän ja se jotenkin katkeroitti. KUn pettämisen jälkeen näin, miten mies mua rakastaa ja suree ja haluaa mut pitää jne... se jotenkin tasoitti puntteja. En toki olisi halunnut pettää, himot vain vei. Oon tosi onnellinen että mies sai mut kiinni lukemalla mun viestejä, etten ettei ehtinyt mennä muutamaa tapailua pidemmälle se touhu eikä muuta kuin suuseksin tasolle, vaikka toki pettämistä sekin.

Musta toi kertoo jo hyvää teidän suhteesta, että noin pian voitte harrastaa seksiä ja puhua asioista jne. PItäkää vaan kiinni avioliitosta, ydinperhe on kuitenkin lähes aina helpoin tapa elää ja lapsille ihanin. JOs siis ei ole jatkuvaa riitaisuutta jne.

No mä oon niin seksihullu, että saan kyllä miehen suostuun milloin vain, jopa silloin kun tiesi, mitä touhuan... Eipä siinä tarvii kuin herättää mies suihinotolla niin eipä meidän seksiin ole koskaan muuta kuin vauvojen syntymät yli viikon taukoa tuoneet.... Mutta totta toki on että sen jälkeen kun petin, mä teen 90% aloitteista, ja senkin takia odottelen, milloin mies alkaisi päästä yli. Tiedän että vielä on aikaista, mutta olen jo onnellinen siitä, että saan kyllä seksiä kun vaikka menen suihkun jälkeen alasti kainaloonsa.

2-vuotta miehen pettämisestä. Asia tulee yhä harvemmin mieleen. Mutta olen muuttunut. En osaa arvostaa enää miestäni. Olen miettinyt, että ehkä lähden kun lapset omillaan. He nyt teinejä. Ikinä en tule unohtamaan. Olen sen 20-vuotta mitä oltu yhdessä ollut uskollinen.

Pettäjät ovat heikkoja ihmisiä. Inhoan valehtelemista ja pettäjä joutuu valehtelemaan jatkuvasti.

Eipä se luotto palaa kokonaan koskaan, ja rakkauskaan ei ole samaa pettämisen jälkeen. Mies petti puolen vuoden ajan minua, ihastuksensa kanssa, chatissa, salatreffeillä ja parin kerran "yökyläviikonlopulla" eli tosiaan kettu kävi kolossa useaan kertaan.

Muutimme hetkeksi erilleen, mutta kuukauden jälkeen jo ukko itki takaisin. Meillä 3 pientä lasta ja ei tukiverkkoja, joten en meinannut pärjätä "yhärinä". Otin miehen takaisin mutta en tiedä oliko viisas teko vai ei.

Mies on pahoillaan toki ja pyysi anteeksi useasti, mutta jokin särkyi pysyvästi tuon jälkeen. En ole enää samalla tavalla luottavainen ja rakkauskin on muuttanut muotoan.

Elämä on ihan hyvää ja onnellista, mutta jos nyt voisin palata 5v takaiseen aikaan niin en ehkä ottaisi miestä takaisin.

Ap, jokainen on erehtyväinen, ymmärrän tavallaan sinua, ja tiedän että sattuu tuo pettäjäänkin (vaikkei likimainkaan samoin kuin petettyyn). Suosittelen pariterapiaa, siitä sai itselin apua.

Niin, muakin surettaa se, että tavallaan luottamuksen voi viedä vain kerran. Koskaan se ei varmaan samaksi palaudu. Tiedän, että olin heikoilla vailla tsemppausta ja kehua ja se toinen mies osui just heikkoon kohtaan alkamalla mua huomioida ja ymmärtää ja sitten vähitellen suostuin tapaan jne... En toki mitään seksiä alunperin suunnitellut ja nekin muutamat kerrat kun siihen sorruin (en onneksi ihan yhdyntöihin asti) niin toki koitin samalla taistella vastaan, vaan en onnistunut. Mäkin pelkään, että joskus mun mies kostaa mulle, mutta sitten saisin vain maistaa omaa lääkettäni. Tällä hetkellä tuntuu, että voisin päästä siitä yli, koska itsekin on antamassa mulle anteeksi. Tai tahtoisi ainakin, mutta miettii voiko koskaan enää esim just harrastaa seksiä mun kanssa ilman että se asia tulis mieleen. Mun ei tarvinnut onneksi oppia niin pahasti valehtelemaan, koska kerroin aina miehelle, jos olin sitä toista miestä nähnyt ja surin kanssaan, etten onnistu olemaan voittamatta kiusauksia. AP

Hyvä kuitenkin, että olet rehellinen. Se on nyt ihan ehdoton edellytys, jota mieheskin varmasti odottaa. Ilman rehellisyyttä ei tuosta selviä.

13, kiitos ymmärrysksestä, vaikken toki sitä tässä kerjää tai kaipaa, tiedän, että kaltaisiani on paljon ja juuri kun esim. tuota kuulua Toisen kanssa -kirjaa luin niin niinhän se on, että varmaan harvemmin pettäjät tekoaan pitävät hyvänä tai edes haluavat. Luonne vaan heikko, ja ihmettelen, miten olen pysynyt 17 vuotta uskollisena. TOivon, että pystyn taas olemaan jatkossa, ainakin motivaatio on kova. Ja toki olemme puuttuneet niihin asioihin jotka siihen johti. Esim. mies koettaa nyt huomioida enemmän ja mä tehdä asioita, joita hän toivoo minulta jne. Ja on puhuttu, että jos ei pystytä olemaan niin sitten reilusti se sanotaan ja mieluummin erotaan. Lapset kasvaa koko ajan ja erokin helpompi myöhemmin kuin nyt, joten nyt edes lasten takia kannattaa voittaa kiusaukset ja tehdä parisuhteesta niin hyvä kuin mahdollista.

Mutta niiden jotka eivät ole koskaan olleet seksuaalisessa kiusauksessa voi olla vaikea ymmärtää, miten hirveän suuri voima se on  ja vie järjen. Eipä muuten niin monet kautta historia olisi tuhonneet perhettä, uraansa joskus menneet kuolemaankin hetken hekuman takia. En olisi itsekään vielä vuosi sitten ajatellut, mihin kykenen näemmä. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Heippa uskottomuudesta selvinneet.... Mikä auttoi selviämään ja kauanko kesti, ettei toiselle enää tullut sängyssä mieleen, mitä toinen tehnyt tai että ahdisti nähdä toinen puhelimella miettien, kelle se kirjoittaa...?

Itse olin eka kertaa uskoton vajaa vuosi sitten, ja syrjähyppyni kesti puolisen vuotta siten, että vajaa 10 kertaa nähtiin, joista noin 5 kerralla seksiä muutaman viikonv älein. Mies tietää ja n. 3kk sitten sain viimein kaiken yhteydenpidon katki siihen mieheen. Tiedän, että vielä on liian aikaista, mutta jos teillä on omia kokemuksia, niin kuinka kauan kestänyt siihen,e ttä asia alkaa olla siinä määrin historiaa, ettei miehelle tule joka kerta seksin aikana mieleen, ketähän mä ajattelen tms. Jos roolit olisi toisin päin en tiedä pääsisinkö koskaan yli....

Kyllä se sellainen juttu on, että ei se koskaan mene ohi, olet tehnyt teon, joka jätti elinikäiset jäljet kumppaniisi. Vaikka eroaiseitte, tekosi vaikuttaa mieheesi hänen loppu elämänsä. Tapauksia on pilvin pimein, joissa pettämällä luottamus on tuhottu niin entiseen, kuin tulevaankin. Takaan että koko loppu elämän, niin kauan kuin sinun kanssasi sukupuoliyhteyttä harrastaa, hänellä käy mielessä, että täällä on käynyt muitakin ronkkimassa. Minun mielestäni miehesi on heikko, kun sinuun yleensä koskee tuon jälkeen. Minä sanoisin sinulle, että se aika mikä yhdessä ollaan, lääppiköön muut sinua sitten, kun kerran ovat niin hyvin jo vauhtiin päässeetkin.

No meillä myös kolme lasta ja 20 vuotta yhteiseloa. Mies petti neljä vuotta sitten enkä luota mieheen yhtään. Pettäminen käy joka päivä mielessä ja mies on silmissäni paska persläpi. Jäin liittoon lasten takia, en ole valmis luovuttamaan lapsia pois puoleksi ajasta.

Emme riitele koskaan, mutta mun tunteet on kuolleet. Mies yrittää, mutta ei tämä korjaannu. Lähden sitten omilleni kun kuopus kirjoittaa ylioppilaaksi. Sängyssäkestän miestä sen vuoksi että kuvittelen että hänen tilallaan on joku muu, vaikka brad pitt.

Juuri eilen mietin että mitä jos mieheni vaikka kuolisi. Totesin, että en kyllä edes vaivautuisi hänen haudallaan käymään. Tämä kuvastanee kuinka rakkauden tuhoavaa pettäminen on.

Meillä se ei palautunut koskaan. Ei onneksi ollut yhteisiä lapsia tai lainaa. Kyllä mietin kauan ja halusin niin valtavasti uskoa, että mies olisi tosissaan kanssani tällä kertaa. Olisi vain pitänyt kuunnella järjen ääntä ja kävellä ulos. En voinut kuvitellakaan enää yhteisiä lemmenhetkiä. Myönsin lopulta itselleni, että halusin hänestä enää jonkun kenen kanssa olla, kaikki aito rakkaus, luottamus ja muut suhteen tärkeät elementit olivat poissa. Onneksi elämä toi eteeni uuden miehen. Huomaan vasta nyt, miten erilaista arki on, kun ei tarvitse koko ajan miettiä pettääkö toinen tai muitakaan suuria ongelmia. Pidän itseäni rohkeana, kun päästin irti, enkä jäänyt kärvistelemään muutaman yhteisen vuoden jälkeen ja odottamaan, että toinen muuttuu ihmisenä. Seuraava nainen saa hoitaa sen.

Juttelin tästä juuri vanhempieni kanssa, jotka avoimesti puhuneet asioista esim. parisuhdeleireillä. Isäni petti 80-luvulla bisnesmatkoillaan, äiti oli vähällä lähteä, mutta jäi. Siitä muutaman vuoden päästä äitini petti asiakkaansa kanssa, ja sanoi ettei voi edes mennä kirkkoon ennen kuin kertoo isälle. Avioliittonsa on ollut hyvä sen jälkeen ja molemmat ovat voineet antaa anteeksi ja ovat onnellisia, että jatkoivat. En osaa sanoa, miten kauan heillä meni, mutta olen itse lapsenaan onnellinen, ettei heille tullut eroa kummankaan seikkalujen jälkeen.

Ei palautunut, joten dumppasin miehen joka mua oli pettänyt. Nykyiseeni luotan kuin kallioon.

Vierailija kirjoitti:

13, kiitos ymmärrysksestä, vaikken toki sitä tässä kerjää tai kaipaa, tiedän, että kaltaisiani on paljon ja juuri kun esim. tuota kuulua Toisen kanssa -kirjaa luin niin niinhän se on, että varmaan harvemmin pettäjät tekoaan pitävät hyvänä tai edes haluavat. Luonne vaan heikko, ja ihmettelen, miten olen pysynyt 17 vuotta uskollisena. TOivon, että pystyn taas olemaan jatkossa, ainakin motivaatio on kova. Ja toki olemme puuttuneet niihin asioihin jotka siihen johti. Esim. mies koettaa nyt huomioida enemmän ja mä tehdä asioita, joita hän toivoo minulta jne. Ja on puhuttu, että jos ei pystytä olemaan niin sitten reilusti se sanotaan ja mieluummin erotaan. Lapset kasvaa koko ajan ja erokin helpompi myöhemmin kuin nyt, joten nyt edes lasten takia kannattaa voittaa kiusaukset ja tehdä parisuhteesta niin hyvä kuin mahdollista.

Mutta niiden jotka eivät ole koskaan olleet seksuaalisessa kiusauksessa voi olla vaikea ymmärtää, miten hirveän suuri voima se on  ja vie järjen. Eipä muuten niin monet kautta historia olisi tuhonneet perhettä, uraansa joskus menneet kuolemaankin hetken hekuman takia. En olisi itsekään vielä vuosi sitten ajatellut, mihin kykenen näemmä. 

AP

Täytyy sanoa, että tuo puolustelusi on vastenmielistä. Sun täytyy aidosti katua eikä syyttää hetken hekumaa. On niitäkin, jotka siihen ei lankea.