Voiko peruskoulusta keskiarvolla 6 päässyt olla älykäs?

Tunnen vieläpä lukiosta päässeitä tuolla ka lla . Oikiksessa ja presidentti.

Olen opettaja ja uskoisin että on mahdollista olla älykäs kutosen keskiarvolla. Mutta silloin täytyy olla myös pahasti käytöshäiriöinen. En tarkoita välttämättä mitään synnynnäistä käytöshäiriötä, vaan sitä, että oppilaan sukset koulumaailman kanssa ovat totaalisesti ristissä. Älykkään oppilaan nimittäin tulee lähes tietoisesti haluta kutosia saadakseen niitä. Eli pitää keskittyä häiriökäytökseen opiskelun sijaan. Loppuelämässään voi silti pärjätä älynsä mukaisesti. Ellei ryhdy rikolliseksi.

Voi jos keskiarvo johtuu esim. ADHD:n takia eikä sitä ole tutkittu lapsuudessa.

Poikkeuksellisesti ehkä mutta pääasiallisesti ei

Ei jos oikeasti yrittää. Tottakai voi olla vaikka kuinka älykäs ja saada nelosia jos ei yritä. 

Minä itse. Käyttäydyin kehnosti, en tehnyt läksyjä, en keskittynyt tunneilla ja lintsasin paljon. Koskaan en kokeista saanut 8 1/2 huonompaa numeroa missään aineessa.

Turhautunut ja traumatisoitunut nuori. Nyt aikuisiällä lääketieteen kandidaatti.

Onhan noita lääkiksessäkin.

Uskon, että voi olla. Teini-ikä on joillekkin todella haastavaa aikaa. Kavereilla on tosi iso merkitys. Jos kaverit lintsaa tai häiriköi tunneilla ja lähtee siihen mukaan, vaikka olisi pienellä tsempillä resursseja parempiin numeroihin.

Tunnen ihmisiä, joilla ei koulu sujunut. Ovat mielestäni ihan fiksuja. Monet ovat perustaneet oman yrityksen. Ehkä juuri siksi, kun ei ole koulutodistuksia esittää. Mutta onhan sitten nämä "elämänkoululaiset"

Esim. kiusaaminen voi ajaa alisuoriutumaan.

Voi. Esim. mieheni. Nykyään professori

6,5 oli päästötodistuksen keskiarvo ja mensan testien mukaan olen selvästi keskimääräistä älykkäämpi top 10%. Lukeminen ja kirjoittaminen oli lapsena hyvin vaikeaa ja sillä koko koulunkäynti tökki. Läksyt jäi tekemättä ja kokeisiin lukematta. Olin myös loppuvuodesta syntynyt ja kehityksessä muutenkin oman ikäisiä jäljessä.

Arvosanathan kertovat myös motivaatiosta koulunkäyntiin, ei pelkästään osaamisesta. Jos nuorta ei koulu kiinnosta, se ei automaattisesti tarkoita sitä ettei hän voisi olla älykäs. Tunnen tyhmiä ihmisiä, jotka ovat saaneet koulussa hyviä numeroita panostamalla siihen runsaasti eli käytännössä käyttämällä järkyttävän määrän aikaa koulussa opetettavien asioiden ulkoa oppimiseen. Eipä nuo ihmiset koulun ulkopuolisessa elämässä yhtään sen osaavampia ole kuin kutosen oppilaatkaan. Lähes kuka tahansa voi saada koulussa hyviä numeroita, toiset vaan saavat niitä vähemmällä ja toiset enemmällä panostamisella.

Mielestäni voi olla. Ei koulun keskiarvo ole älykkyyden mittari. Ehkä jonkinlaisen ahkeruuden ja viitseliäisyyden mittari ennemminkin. Olen jo 50-vuotias ja kun katselen, mitä luokkatovereilleni tänä päivänä kuuluu, niin erityisesti on pistänyt silmään, että ne "häiriköt" luokalla ovat menestyneet. Yksi on yrittäjä, omistaa siis ihan hyvin menestyvän firman ja toimii toimitusjohtajana siinä. Toinen "häirikkö" on isossa firmassa huomattavassa asemassa. Näillä "häiriköillä" tarkoitan niitä, joita opettaja joutui tunnilla komentamaan, että hiljaa siellä luokan perällä. Olivat sellaisia reippaita, puheliaita, mutta kokeista saivat viitosta, kuutosta... Jostain syystä koulu ei heidän "älykkyyttään" osannut mitata, se näköjään on puhjennut kukkaan sitten peruskoulun jälkeen ja työelämässä. Niin, ja olihan meidän luokalla sitten kolmaskin, mutta hän ei ollut häirikkö vaan ihan muuten vain sellainen viitosen keskiarvon oppilas. Hänelläkin on ihan hienosti menestyvä kiinteistöhuoltofirma... Ja jos älykkyys olisikin mitattavissa peruskoulun keskiarvolla, niin se ei tarkoita, että se älykkyys kulkee mukana läpi elämän. Älykkyydellä on kyky kasvaa iän myötä :)

Yläasteen päästötodistuksen ka 6.8, lintsasin yli 200 tuntia pelkän ysiluokan aikana.

En riekkunut missään kaupungilla, vaan makasin masentuneena kotona, olin luonnossa, nukuin ja luin (kaikkea sellaista mikä kiinnostaa).

Olen matemaattisloogisesti ja sosiaalisesti keskivertoa älykkäämpi, muutenkin lahjakas ihminen, mutta elämä on ollut teinistä saakka aikamoista taistelua oman mielen kanssa.

Mitään keskittymishäiriötä tai neurologista poikkeavuutta ei ole, vakava ja pitkittynyt masennus "vain".

En ole oikein ikinä sopeutunut tähän yhteiskuntaan ja ympäröivään maailmaan.

Peruskoulun muistan olleen pettymys heti alkujaan, olin kovasti odottanut eikä se sitten vaatinutkaan ekaan pariin vuoteen multa mitään eikä ollut ollenkaan haastavaa.

Tylsää se oli, ja ne loputtomat, itseään toistavat lisätehtävät lähinnä söivät motivaatiota ja veivät arvostusta koululaitosta kohtaan.

Koulumenestys voi olla heikkoa hyvinkin älykkäillä, johtuen esimerkiksi lukihäiriöstä.