lapsi pettynyt omaan todistukseensa

Vierailija kirjoitti:

3.lk todistuksessa arviot hyviä pl. yhdessä aineessa erinomainen. Toisten huomioinen kohtalainen ja kaksi muuta työskentely jne. hyvä.

Sanoinettä huono todistus. Millä tsempata? Mielestäni pärjäisikin paremmin kun ei ole tyhmä mutta ei malta keskittyä läksyjen tekoon ja lukea kokeisiin jne. Kaksi aiempaa luokkaa myös hyvä-tasoa. Sosiaalisissa taidoissa kehitettävää. Mielestäni kyllä huomioi toisia, mutta on jkv pomottava. Tuntuu pahalta kun ystävät tuolla hehkuttavat lapsiensa erinomaisia todistuksia, stipendejä ja kiva kaveri -palkintoja. En tarkoita etteikö ole hieno juttu ja ovat ne taatusti ansainneet, mutta mitä teen väärin kun kannustuksesta, kehuista ja kaveritaidoissa opastamisesta huolimatta asiat ei suju. Koulussa ei opettajalla ole aikaa ohjaamiseen ja kuraattorin resurssit ei riitä. Pelkään että lapsesta tulee yksinäinen alisuoriutuja. Ilkeä ei ole ja osaa leikkiä yhdessä, on vaan välillä tahtoa liikaa. Toisia osaa kyllä huomioida, välillä niin, että jää itse sivuun. Eikö ole mikään adhd-tapaus.

Olisko jollain jotain ajatuksia miten voisin auttaa lastani...

Siis lapsi itse sanoi, en tietenkään minä. Yhdellä kirjaimella iso ero.

Vaikuttaa siltä että olet äitinä liiaksikin mukana lapsen suorituksessa. Lapsi ei ehkä osaakkaan toimia yksin. Pitkällä aikavälillä toimintasi saattaa vaikuttaa lapsen itsetuntoon ja siihen miten hän suoriutuu.

Äitikö koulua käy vai lapsi?

Huonoista jauhoista ei tule hyvää kakkua

Vierailija kirjoitti:

Äitikö koulua käy vai lapsi?

En ole ap, mutta meidän tapauksessa lukudiplomin suoritti äiti. Sain todistuksenkin siitä erikseen! Jostain syystä oli kuitenkin lapsen nimellä.

Helikopteri mutsi kirjoitti:

Vaikuttaa siltä että olet äitinä liiaksikin mukana lapsen suorituksessa. Lapsi ei ehkä osaakkaan toimia yksin. Pitkällä aikavälillä toimintasi saattaa vaikuttaa lapsen itsetuntoon ja siihen miten hän suoriutuu.

Kertoisitko vähän tarkemmin mitä kenties voisin tehdä toisin. Asia ei ihan avaudu. Hyvällä kysyn.

T. Ap

Älä ota huomioon näitä luonteenpiirteitten arviointeja. Sanot vaan pojallesi että hänellä on oikeus olla oma itsensä. On typerää kuvitella että koulu pystyisi kasvattamaan luonnetta ja on epäasiallista arvioida sitä. Kannusta pärjäämään lukuaineissa ja siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Äitikö koulua käy vai lapsi?

Lapsi käy ja hänellä tietenkin vastuu suoriutumisestaan. Mielestäni vanhemman pitää olla kiinnostunut koulun käynnistä kysymällä läksyjen teosta ja vaikka koealuetta kyselemällä.

Vierailija kirjoitti:

Älä ota huomioon näitä luonteenpiirteitten arviointeja. Sanot vaan pojallesi että hänellä on oikeus olla oma itsensä. On typerää kuvitella että koulu pystyisi kasvattamaan luonnetta ja on epäasiallista arvioida sitä. Kannusta pärjäämään lukuaineissa ja siinä se.

Siis tyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Huonoista jauhoista ei tule hyvää kakkua

Duunariperhe ollaan mutta minä menestyin hyvin koulussa, sain diplomeja jne. ja isänsä mm.hyvin yleissivistynyt. Että ei ole huonoimmat jauhot.

Toisten huomioiminen=kohtalainen. Ei taida liittyä huonoon keskittymiskykyyn eikä läksyjen lukuun. ;)

Suurin osa lapsista ei saa stipendejä eikä hymypatsaita.

Tuossa kuulosti ongelmalta enemmänkin se, että lapsi ei itse ole tyytyväinen vaikka arviointi on hyvää ja jopa erinomaista. Voisko yrittää ohjata huomiota noihin saavutuksiin ja sanoa vain, että tuo toisten huomioiminen on sellaista mitä oppii elämässä koko ajan lisää. Myös kesällä!

Hyvähän tuo arviointi on. Ei kaikkien tarvitse olla huippuja, monta kertaa keskitason oppilaat pärjäävät elämässä paljon paremmin. Kaikki ei kouluaikana ole  opettajien lellikkejä, mutta tulevat muiden ihmisten kanssa erinomaisesti toimeen.

Sano lapselle, että jollain kolmosluokan tokarilla voi pyyhkiä per*nsä. Tosin tuohn toisten huonoon huomoimiseen puuttuisin.

Meillä juniori repi peliverkkarinsa vaikkaka oli 9.1 - luuli että olisi päälle 9.5.

Toisaalta, hyvä että on tavoiteltavaa, hän kun haluaa olla "kaikessa mikä kiinnostaa" paras. Onneksi koulu kiinnostaa, eri asia kuinka kauan.

Vierailija kirjoitti:

Toisten huomioiminen=kohtalainen. Ei taida liittyä huonoon keskittymiskykyyn eikä läksyjen lukuun. ;)

Ei liitykään. Tässä on kaksi erillistä asiaa. Miten saada motivoitua käyttämään potentiaaliaan, jota on? Ja miten tukea noissa kaveritaidoissa?

Kuten sanoin ei ole mikään kiusaaja tai pahantekijä. Kavereita saa helposti ja mitä leikkejä seuraan osaa ottaa toisia huomioon ei vain pomota. Innostaa toisiakin ja on oikeasti empaattinen. Pitäisi kysyä opettajalta mitä tuolla arviolla tarkoitetaan. Syntyy todella erilainen kuva mitä itse havainnoin. Totuus on kuitenkin se, että loppupeleissä kiltti ja hyväsydäminen, iloinen, nauravainen lapsi alkaa olla surullinen kun on paljon yksin. Ymmärtää toki käytöksensä, mutta kun ei ole suinkaan ole toisille paha, ei aina ymmärrä, miksi kukaan ei leiki kanssaan.

Tiedän että vaikutuksia näkyy lapsen pikkulapsivaiheen aikaisesta negasta perhe-elämästä. Miten tässä lähtisi vyyhtiä purkamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3.lk todistuksessa arviot hyviä pl. yhdessä aineessa erinomainen. Toisten huomioinen kohtalainen ja kaksi muuta työskentely jne. hyvä.

Sanoinettä huono todistus. Millä tsempata? Mielestäni pärjäisikin paremmin kun ei ole tyhmä mutta ei malta keskittyä läksyjen tekoon ja lukea kokeisiin jne. Kaksi aiempaa luokkaa myös hyvä-tasoa. Sosiaalisissa taidoissa kehitettävää. Mielestäni kyllä huomioi toisia, mutta on jkv pomottava. Tuntuu pahalta kun ystävät tuolla hehkuttavat lapsiensa erinomaisia todistuksia, stipendejä ja kiva kaveri -palkintoja. En tarkoita etteikö ole hieno juttu ja ovat ne taatusti ansainneet, mutta mitä teen väärin kun kannustuksesta, kehuista ja kaveritaidoissa opastamisesta huolimatta asiat ei suju. Koulussa ei opettajalla ole aikaa ohjaamiseen ja kuraattorin resurssit ei riitä. Pelkään että lapsesta tulee yksinäinen alisuoriutuja. Ilkeä ei ole ja osaa leikkiä yhdessä, on vaan välillä tahtoa liikaa. Toisia osaa kyllä huomioida, välillä niin, että jää itse sivuun. Eikö ole mikään adhd-tapaus.

Olisko jollain jotain ajatuksia miten voisin auttaa lastani...

Siis lapsi itse sanoi, en tietenkään minä. Yhdellä kirjaimella iso ero.

Itse kirjoitat kuin adhd tapaus.

Meillä on kaksi lasta. Toisella eli esikoisella matikka, äikkä ja enkku erinomaisia, toinen tuo kotiin kaseja ja ruksi hyvät taidot kohdassa. Mutta ei osaa ottaa toisia huomioon, ei ole ilkeä, mutta ei ymmärrä miten muut kokee asioita. Siksi ei todellakaan saa stipendejä kaveruustaidoista, ja yksi "käytösruksi" oli vain tyydyttävä (ympäristösi huomiointi). Muut "hyviä" (onneksi sentään).

Ei se ole siitä kiinni, mitä sä teet, vaan lapsesta. Mä tykkäsin oppia koulussa, esikoinen on tullut minuun noissa välkky-aineissa. En minä mitään tee, koitan auttaa läksyissä mahdollisimman vähän, koska koen, etten minä sitä koulua käy, vaan lapset. Toki autan joskus.

Kuopus taas on sosiaalisesti itsevarma ja taiteellisesti lahjakas, mitä itse en koskaan ollut (siis varsinkaan se sosiaalisesti lahjakas). Mutta tosiaan välillä ei osaa laskea muutamia ihan helppoja matikantehtäviäkään. Mutta kyllä se siitä ja lapsilla voi kehittyä missä vaiheessa koulua vain se tunne, että haluaakin isona joksikin, mihin täytyy lukea. Sit ne alkaa lukea. Jos ne ei ala, niin miksi ikinä pyrkiä alalle, joka vaatii raskasta opiskelemista?

Pojalla, nyt 5.lk, oli edellinen todistus myös hänelle itselleen pettymys ja se oli kurja tunne äidillekin. Käytiin ihan rauhassa yhdessä läpi käytännön esimerkein mistä ne arvosanat mahtavat johtua, jotka jäivät kaihertamaan. Kiinnitettiin sitten huomiota niiden parantamiseen, esim. joskus olin tukena läksyjen teossa kun lapsi pyysi apua johonkin isompaan juttuun ja ylipäätään katsottiin että ne läksyt tuli tehtyä. Hyvistä koenumeroista iloittiin ja kokeeseen lukemiseen katsottiin että jää tarpeeksi aikaa, ja kokeisiin valmistauduttiin yhdessä käymällä koealue läpi kysymällä ja juttelemalla. 

Nyt poika tuli onnellisena paljon parantuneen todistuksen kanssa kevätjuhlasta. Oli tosi ihana kuulla pojan sanovan että nyt hän voi olla tästä todistuksesta ylpeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten huomioiminen=kohtalainen. Ei taida liittyä huonoon keskittymiskykyyn eikä läksyjen lukuun. ;)

Ei liitykään. Tässä on kaksi erillistä asiaa. Miten saada motivoitua käyttämään potentiaaliaan, jota on? Ja miten tukea noissa kaveritaidoissa?

Kuten sanoin ei ole mikään kiusaaja tai pahantekijä. Kavereita saa helposti ja mitä leikkejä seuraan osaa ottaa toisia huomioon ei vain pomota. Innostaa toisiakin ja on oikeasti empaattinen. Pitäisi kysyä opettajalta mitä tuolla arviolla tarkoitetaan. Syntyy todella erilainen kuva mitä itse havainnoin. Totuus on kuitenkin se, että loppupeleissä kiltti ja hyväsydäminen, iloinen, nauravainen lapsi alkaa olla surullinen kun on paljon yksin. Ymmärtää toki käytöksensä, mutta kun ei ole suinkaan ole toisille paha, ei aina ymmärrä, miksi kukaan ei leiki kanssaan.

Tiedän että vaikutuksia näkyy lapsen pikkulapsivaiheen aikaisesta negasta perhe-elämästä. Miten tässä lähtisi vyyhtiä purkamaan?

Hyväksy lapsen negatiivisetkin piirteet, koska mulle syntyy tunne, että koitat vain poistaa niitä, niin lapsesta tulee onnettomampi. Kysy tukea vaikka kasvatusneuvolasta. Voisiko lapsi olla lievä assi tms? Ja siis itselle iso haaste hyväksyä lapsi "virheellisenä", mutta silti se varmaan ois tärkeää...

t.äskeinen kirjoittaja, jolla se ei-stipendejä saava kiltti osaamaton käyttäytyjä.